Viime viikolla satoi lähes joka päivä. Siksi onkin ollut
ihanaa, kun viime päivät ovat olleet aurinkoisia, vaikkakin viileitä. Lämpötila
tipahti perjantaina jo alle 16 asteen, mikä tuntui jo todella kylmältä. Eilen
illalla kävimme Juhan kanssa pyörälenkillä ja käsineet olivat tarpeen takin
lisäksi. Päivisin aurinko kuitenkin lämmittää ja paistaa aamuseitsemästä
iltakuuteen. Tulevaksi viikonlopuksi on luvassa hetkiseksi vähän lämpimämpää,
mittari nousee lähemmäksi kahtakymmentä. Sitten lämpötilat taitavat laskea
pysyvästi alle viidentoista asteen. Ilmanlaatu on ollut viime päivinä erittäin
hyvä ja taivas on kirkkaan sininen. Bundin tornit näkyvät selvästi keittiön
ikkunasta, vaikka matkaa sinne on lähes 10km.
Torstai-ilta meni jännittäessä Juhan paluuta työreissulta
Pekingistä. Shanghaissa oli nimittäin tiheä sumu, ja suurin osa lennoista oli
peruttu Pekingin päästä. Meillä oli nimittäin tarkoitus osallistua Juhan
työpaikan järjestämään virkistysmatkaan perjantaista lauantaihin. Yöllä puoli
neljältä saapui väsynyt matkamies kotiin ja aamulla kahdeksalta auto odotti jo
pihalla meitä. Automatka kesti pari tuntia ensimmäiseen kohteeseen, minkä
aikana Juha onneksi sai nukuttua vähän univelkoja pois.
Matkan päämääränä oli Huzhou, mikä sijaitsee suuren
Taihu-järven kaakkoisrannalla. Pohjoispuolelta löytyy Suzhoun kaupunki.
Pysähdyimme vanhaan Nanxunin kaupunkiin syömään lounasta. Se olikin aikamoisen
eksoottinen tarjoilultaan. Söimme nimittäin mm. Kanan varpaita, ankan kieltä,
meduusaa, ja jokiankeriasta. Voin rehelllisesti sanoa, että mikään noista
ruuista ei tule olemaan suosikkilistallani, vaikka niitä pystyikin syömään
hyvässä seurassa. Jatkoimme matkaa vanhaan kaupunkiin, missä tutustuimme
1800-luvulta asti vaikuttaneen shanghailaisen rikkaan perheen kotiin. Siellä
oli valtavasti huoneita, mm. Naisille oma seurusteluhuone ja miehille samoin.
Sisäpihalla oli myös valtavan iso lootuskukkaviljelmä, minkä varrella oli
huvimajoja. Lammessa ui myös harvinaisen värisiä karppeja. Yhden huoneen lattia
oli tehty italialaisista laatoista ja seinäreliefit olivat uskomattoman
taitavasti tehtyjä. Meille kerrottiin, että suku tuotti aikanaan kolmasosan
kiinalaisten suolasta, joten mahtisuku oli kyseessä.
Pääsimme kolmen maissa perille hotelliimme. Se oli hulppean
näköinen ulospäin, nimittäin rakennus oli puoliympyrän mallinen ja upposi
alaosastaan järven pinnan alle. Menimmekin maanalaisen käytävän kautta omaan
huoneeseemme. Järveltä puhalsi viileä tuuli, ja kun laittoi silmät kiinni,
saattoi kuvitella olevansa Kokkolassa meren rannalla. Illalla jatkoimme
eksoottisten ruokien maistelua, tällä kertaa eteemme tuotiin kilpikonnaa. Sitä
en meinannut pystyä maistamaan, mutta pakkohan se oli kohteliaisuudesta maistaa
pikkuisen. Maku itsessään oli mieto, mutta mielikuva ei ollut miellyttävä. Ruokalajeja
tuotiin pöytään toinen toisensa jälkeen, joten samoin kuin päivällä, mahat
täyttyivät sopivasti.
Illalla ajattelimme, että saamme levätä viikosta rauhassa,
mutta meille annettiin ohjeet kirjautua hotellista ulos aamulla klo 8.30. Eihän
siinä muu auttanut, joten pirtsakoina lähdimme jatkamaan matkaamme.
Tarkoituksena oli tutustua paikalliseen meripuistoon, mutta viileän ilman takia
puisto oli suljettu. Menimmekin puolen tunnin jokiristeilyllä, missä saimme
istua sisätiloissa. Matkasimme suistoalueen läpi ja ihailimme ympäröiviä vuoria
ja veneen ympärillä lenteleviä haikaroita. Suistoalueen talot oli rakennettu
ihan veden varaan ja yhdelläkin tasanteella miehet tyynenä kalastivat veden
loiskuessa jalkojen juuressa. Matka jatkui Suzhoun lähellä sijaitsevaan
ravintolaan, missä saimme syödä kuuluisia karvarapuja. Monen ruokalajin jälkeen
pöytään tuotiin naruilla sidottuja keitettyjä karvarapuja. Ne ovat siis ihan
normaalin ravun näköisiä lukuun ottamatta karvapeitettä isoissa saksissa. Meitä
neuvottiin oikeaoppiseen ravun perkaamiseen ja syömiseen ja saimmekin makoisat
lihat esille hammastikkujen ja syömäpuikkojen avulla. Tuliaisiksi saimme
mukaamme laatikollisen tuoreita karvarapuja ja paikallisia kananmunia. Kotiin
palasimme enne neljää iltapäivällä. Meillä oli tiivis, mutta antoisa reissu, ja
saimme osallistua kiinalaisten tyyliseen virkistysmatkaan.
Viiden jälkeen vuorossa oli asuinalueemme yhden suomalaisen
perheen luona Halloween-juhlat, minne oli kutsuttu kaikki suomalaiset perheet.
Mekin pukeuduimme kukin oman mieltymyksen mukaan: Juha oli Selanne, minä olin
Kleopatra ja tytöt ihastuttavia antiikin neitoja. Paikalla oli jo merirosvoja,
sellikavereita, Zorroja ja muita hauskoja roolihahmoja. Illalla oli ihana tunne
lösähtää omaan sänkyyn vaiherikkaiden tapahtumien jälkeen. Ella sai yökaveriksi naapurin YInan.
Sunnuntaina Juha kiinan tunnin aikaan menimme Lotan kanssa
metrolla sovittamaan juhlamekkoani. Valitettavasti puku ei ollutkaan vielä
valmiina sovitettavaksi, joten reissu oli täysin turha. Harmitti, sillä matkaan
kului tunti yhteen suuntaan. Kuuden maissa Varjoset tulivat naapurista meille
maistelemaan karvarapuja. Ne olivat lähes yhtä hyviä kuin paikan päällä, joten
herkkuja on tullut syötyä eksoottisten ruokalajien lisäksi.
Tällä viikolla olemme jatkaneet arkea normaalin aikataulun
mukaisesti. Tänään kävimme opiskeluporukkamme kanssa syömässä vietnamilaisessa
ravintolassa ja harjoittelimme oppimaamme sanastoa. Juha on tulossa työmatkalle
Kokkolaan parin viikon sisällä, joten saamme lähetettyä hänen mukaansa
joululahjoja. Kummasti se aika on vierähtänyt täälläkin, olemme asuneet jo
neljä kuukautta Shanghaissa. Elämä tuntuu yhä mukavalta ja antoisalta näinkin
kaukana.
