Retkiä ja tuliaisia

Viikon aikana on taas sattunut ja tapahtunut kaikenlaista, mukavia asioita enimmäkseen. Nimittäin viime viikon keskiviikkona sain seurata Ellan Hobitti-harjoituksia koululla. Tarinaa esitettiin koulun pihalla eri paikoissa niin, että jokainen sai halutessaan lisätä improvisaatiota omaan näyttelemiseen. Oppilaat ottivat tilanteen haltuunsa ja kaikista näki, että he nauttivat tekemisistään todella paljon.

Torstaina pääsin ystäväni Marjutin kyydissä tutustumaan läheiseen ”Kiinan Venetsiaan”. Retkipäivä oli kokonaisuudessaan sateinen ja harmaa, mutta välillä sade lakkasi kokonaan. Meillä oli mukana sateenvarjot ja sadetakit, joten varustukset olivat asianmukaiset.

Tongli on noin tunnin ajomatkan päässä Shanghaista länteen, Suzhoun kaupungin laitamilla. Siellä on vanha kaupunki, mikä on rakennettu tuhat vuotta sitten. Talot olivat matalia, valkoisiksi rapattuja kivitaloja, joiden reunoilla oli kapeat kävelykujat. Ostimme liput gondoliin, minkä kyydissä pääsimme kanavia pitkin ympäri kaupunkia. Sillat olivat välillä sen verran matalalla, että kuljettajan piti kyyristyä kunnolla alaspäin. Yhdessä kanavien risteyksessä oli laituriin kiinnitettynä vene, minkä reunoilla oli merimetson näköisiä lintuja naruilla kytkettyinä. Linnut on koulutettu kalastamaan asukkaille kaloja kanavista. Ohittaessamme paikan linnut olivat hyvin rauhallisen ja uneliaan näköisiä, taisivat olla ruokalevolla. Me maistoimme paikallista erikoisuutta, possua maustekastikkeessa ja paistettua riisiä sekä kasvismunakasta. Läskiset hiukopalat eivät oikein innostaneet, joten keskityimme muihin ruokiin.

Kävimme useassa nähtävyyskohteessa, joista emme kuitenkaan oikein ymmärtäneet mitään. Niissä oli nimittäin kiinaksi selostus ja seinillä tauluja ja kuvia, joista emme päässeet selville, mitä ne esittivät. Saimme kuitenkin pääsylippuihimme monta reikää. Vanhaan kaupunkiin oli sisäänpääsymaksu ja lippua piti näyttää eri paikoissa. Löysimme tiemme paikan kuuluisimpaan puutarhaan, mikä olikin näkemisen arvoinen. Paikka huokui rauhaa ja se oli hyvin kaunis ja siisti. Aika pysähtyi hetkeksi kokonaan.

Perjantaina menimme Lotan kanssa opiskelujen jälkeen IKEA:an syömään ja ostoksille. Lohi ja perunamuusi sekä lihapullat maistuivat kotoisilta, samoin pehmytjäätelö. Löysimme myös pipareita, joita ostimme usean laatikon. Ellan koululla on tulevana lauantaina Food Fair eli ruokamessut, missä jokainen maa saa myydä omia herkkujaan, tuotot menevät koulun hyväksi. Olemme Juhan kanssa juuri tuolloin matkoilla, joten en pääse leipomaan korvapuusteja tai muita suomalaisia herkkuja. Toisaalta en varmasti onnistuisikaan leipomaan, sillä meidän asuntomme mikroaaltouuni/uuniyhdistelmä ei ole otollinen paikka leipomusten suhteen. Kokeilimme kerran lämmittää uunissa pizzaa, mutta keskeytimme kokeilun pikaisesti uunista tulevan savun ja hajun takia.  Voileipägrilliin en ole edes yrittänyt laittaa muuta kuin lämmitettäviä valmisruokia ja lämpimiä voileipiä.

Lauantaina tapasimme Marjutin ja hänen miehensä Pekan kanssa kangasmarkkinoilla. Siellä on monta kerrosta pieniä räätäli- ja vaatesuunnitteluputiikkia sekä kangasmyymälää. Juhalle ja Pekalle suunniteltiin frakkeja itsenäisyyspäiväjuhlaa varten ja meille naispuolisille juhlijoille iltapukuja. Marjut oli käynyt jo aikaisemmin tilaamassa puvun ja sitä piti vielä vähän korjailla ennen valmistumista. Minä menin kangasmyymälään, missä yhdessä myyjän kanssa mietimme, millainen kangas olisi sopiva minun pukuuni. Olin etsinyt netistä valmiiksi muutaman pukuvaihtoehdon. Päädyimme sitten valitsemaan raakasilkkisen kankaan, mitä myyjä arvioi tarvittavan kahdeksan metriä pukuuni. Ostin siis kankaan ja myyjä ohjasi minut yhden räätälin luokse. Hän koki mallin liian monimutkaiseksi ommella, joten siirryimme seuraavan räätälin luokse. Hän vakuutti minulle, että osaa tehdä samantyyppisen mekon. Siihen oli tyytyminen ja iloisesti hän mittaili minua edestä ja takaa. Jätin lisäksi hänelle malliksi yhden mekoistani, jotta siitä voi tarkistaa mitat. Jännittää mennä sunnuntaina kokeilemaan pukua. Seuraavassa blogikirjoituksessa kerron sitten, mitä tapahtui.

Kangasmarkkinoiden jälkeen menimme syömään korealaista barbequeta. Ravintolassa oli keskellä pöytää grillilevy, minkä päälle laitettiin raaka ruoka kypsymään. Levy lämpeni aika hitaasti, mutta kuumennuttuaan oli tosi tehokas. Korealainen ruoka on täällä suosittua ja siinä käytetään laadukkaita raaka-aineita.

Sunnuntaina Juha nousi lähes kukonlaulun aikaan ja lähti Pudongin puolelle juoksemaan puolimaratonin. Hän haastoi työkaverinsa juoksuun mukaan kesällä, nyt oli aika toteuttaa haaste. Molemmat pääsivät hyvin perille, joten ylpeä huoltojoukko odotti tyytyväisenä kotona.  Neljältä menimme keskustaan tapaamaan Juhan työkaveria ja pomoa, jotka olivat saapuneet aamulla Suomesta.  Oli iloinen yllätys, kun saimme kassillisen Suomiherkkuja tuliaisina. Ruisleipää raaskimme syödä säästellen, onneksi se säilyy pakkasessa hyvin. Kävimme yhdessä syömässä Xintiandilla. Se on erittäin suosittu alue, missä on paljon ravintoloita ja luksuskauppoja.

Maanantaina jatkui taas arki ja opiskelu. Kiina on mielestäni todella kiehtova kieli, lisäksi meillä on aivan mahtava opiskeluporukka ja kannustava opettaja. Ahaa-elämykset innostavat opinnoissa silloinkin, kun oppiminen tuntuu lähes mahdottomalta. Olemme tällä viikolla opetelleet nimittäin mittasanoja, joita on lukematon määrä. Kirjalle on ihan oma mittasanansa, samoin pitkille tavaroille, pyöreille tavaroille, parillisille tavaroille, kuten myös erilaisille vaatteille. Ja tuossa oli vain murto-osa! Lisäksi olemme opetelleet vertailua, missä ensin sanotaan sana, jota verrataan, sitten lisätään vertailusana bi, sitten lisätään sana, johon verrataan, sitten adjektiivi/numero/lisämääre. Esimerkiksi hän on lyhyempi kuin minä sanotaan seuraavalla tavalla: minä, vertaussana bi, hän, pitkä. Eikös olekin helppoa?! Kaiken lisäksi on vaarana, että ymmärtää kaiken ihan väärin. Tänään minun piti ryhmänjohtajana jakaa kaikille arviointilomake, missä sai laittaa oman arvionsa opetuksesta. Onneksi lomake oli englanniksi, joten kaikki osasimme ne täyttää.

Tiistaina osallistuin Shanghain suomalaisten järjestämälle kaupunkikävelylle. Menin metrolla kokoontumispaikkaan eli JIng´anin temppelin edustalle. Paikalla oli jo muutama suomalaisnainen, hetken odottelun jälkeen meitä olikin kymmenen. Sisäänpääsymaksun maksettuamme siirryimme temppelialueelle. Kyseessä on buddhalainen temppeli, mitä on kunnostettu huolella. Siellä oli menossa jonkinlaiset juhlallisuudet, paikalla oli hartaudenharjoittajien lisäksi suuri joukko buddhalaisia munkkeja keltaisissa kaavuissaan ja nunnia mustissa kaavuissaan. Munkit pukivat lisäksi päälleen punaiset juhlaviitat. Suitsukkeiden tuoksu ja savu vaikeuttivat vähän hengittämistä, samoin saimme väistellä kolikoita, mitä ihmiset yrittivät heittää valtavan kokoiseen rukousmyllyyn. Temppelissä oli oppaamme mukaan asunut 1930-luvulla munkki, joka oli hallinnut temppeliä rautaisella otteella ollen yhtä aikaa paikan johtaja ja tunnettu gangsteri. Pihan reunoilla eläkeläiset askartelivat jonkinlaisia koristeita ja munkkeja kulki pihalla kännykät kädessä.

Temppeliltä siirryimme kadun toiselle puolelle kauniiseen puistoon, missä olimme käyneet aikaisemmin Marjutin kanssa. Hän on kävelyretkien toinen järjestäjä, joten pääsimme tutustumaan paikkaan kahden oppaan johdattamina. Käytävällä oli vedellä piirrettyjä karakteereja, joiden maalaaja oli vanha mies. Hän maalaili tyynesti kuvioita kivilaattoihin ja ihmiset väistelivät niitä. Ryhmämme huomasi pirteä eläkeläismies, joka tuli innokkaasti juttelemaan meidän kanssamme. Kävi ilmi, että hän oli viettämässä puistossa aikaa muiden eläkeläisten kanssa. Monet tanssahtelivat musiikin tahdissa käytävän keskellä. Uusi tuttavamme tiesi Suomesta paljon asioita ja hän osasi puhua erittäin sujuvaa englantia. Jatkoimme matkaamme puiston perälle, missä pääsimme kolmen yuanin maksua vastaan pieneen puistoalueen sisälle. Kiertelimme katselemassa kauniita istutuksia ja kalalampea, jonka keskellä otti aurinkoa pitkäkaulaisena paikan pomo eli pieni kilpikonna. Palasimme takaisin isolle alueelle, kun samalla eteemme tuli mies viulukotelon kanssa. Hän kysyi innokkaasti, mistä olemme kotoisin. Kuultuaan Suomesta hän mainitsi heti Sibeliuksen ja lisäsi siihen myös Mozartin ja Beethovenin. Hän otti viulun kotelosta ja soitti meille lyhyen lirutuksen Mozartia.  Meillä oli siis hyvin monipuolinen retki. Ensi kerralla tutustumme todennäköisesti Shanghain vanhaan kaupunginosaan, jos se vielä on jäljellä. Täällä on nimittäin valtava rakennusbuumi ja vanhoja matalia taloja puretaan pilvenpiirtäjien alta pois.

Tällä viikolla syksy on jatkanut tuloaan, sadetta on ollut runsaasti ja lämpötilat laskusuunnassa. Ensi viikolle on luvattu jo alle kahdenkymmenen asteen lämpötiloja. Täytynee kaivaa syystakit esille. Tähän asti on selvinnyt lyhythihaisella paidalla ja shortseilla tai mekolla sekä sandaaleilla. 

Koulua ja opiskelua

Viikko sitten Lotalla alkoi kiinan opiskelut Donghuan yliopistolla. Siellä minäkin pänttään kiinalaisia karakteereja ja sanoja  kolmena päivänä viikossa. Lotalla on kaksi eri opettajaa päivän aikana, minulla yksi. Eilen minulla oli ensimmäinen kielitesti. Siinä oli monta osaa ja lähes kaikki oli kirjoitettu karakteereilla, muutama oudompi sana oli kirjoitettu pinyinillä. Pinyin on kiinalaisten sanojen länsimainen kirjoitustapa eli aakkosia käytetään kuten meilläkin. Ainoa haaste pinyinissä on se, että osa sanoista lausutaan vähän eri tavalla kuin kirjoitetaan. Esimerkiksi sana olla kirjoitetaan shi, mutta sanotaan shr tai englantilaisittain sure. Jos sen sanoo vahingossa shiii, niin sen luullaan tarkoittavan pesemistä tai jotain muuta yhtä eksoottista. Toisaalta yksi karakteeri voi tarkoittaa monta eri sanaa, ja sama sana eri äänenpainoilla taas tarkoittaa ihan erilaisia asioita. Eli mielenkiinto ja haasteet eivät ihan heti ole loppumassa.

Meidän kieliryhmä on tosi mukava, siellä on tällä hetkellä opiskelijoita Suomesta, Ukrainasta, Tanskasta, Saksasta, Uudesta-Seelannista, Ranskasta ja Koreasta. Meille on muotoutunut ihan oma huumori ja tsemppaamme kovasti toisiamme, samassa veneessä kun ollaan. Lotan ryhmässä on aika paljon afrikkalaisia miehiä, tekstiiliteollisuus on kasvamassa Afrikan suuntaan ja kielitaitoa arvostetaan.

Viime keskiviikkona Ellan koululla järjestettiin koulutustilaisuus uusien tulokkaiden vanhemmille. Joka kerta, kun koululla järjestetään tilaisuus, tarjolla on pientä purtavaa ja juotavaa. Paikalla oli parisenkymmentä vanhempaa ja muutama opettaja. Keskikoulussa on valtavan ihana ja tehokas kuraattori, samoin alakoulussa. He pitivät meille luennon maahanmuuttajien ja elämänmuutosten kohtaamisesta ja eri vaiheista. Tutulta kuulosti ja oli helpottavaa kuulla, että muillakin on ollut haastavia asioita koulunkäynnin suhteen.

Samoin kaverisuhteiden luominen on erilaista kuin Suomessa. Täällä kaikki asuvat niin kaukana toisistaan, että kavereita ei pysty kutsumaan noin vain kylään. Myös koulupäivät ovat pitkiä, joten viikolla tulee harvoin vapaa-ajan ongelmia. Tapasin muutamia äitejä, joiden lapset ovat Ellan kanssa samalla luokalla. Viime perjantaina Ella menikin yhden luokkakaverin luokse illaksi ja minä menin samalla asuinalueella asuvan Marjut-ystäväni luo kylään. Illalla palasimme taksilla kotiin, molemmat hymyssä suin. Ellan kaveri oli myös hankkinut kurpitsoita, ja tytöt olivat kaivertaneet taidokkaat kurpitsalyhdyt.

Ellan koululla esitetään marraskuussa Hobbiteihin perustuva näytelmä. Olen seurannut mielenkiinnolla, miten taitavasti draamaopettaja käsittelee oppilaita ja kuinka innokkaita kaikki ovat. Oppilaiden käytös on esimerkillistä: tunnin valaistusharjoitusten aikana oppilaat istuskelivat hiljaa teatterin tuoleilla, kun valomiehet ja opettaja kokeilivat oikeaa valaistusta eri kohtiin. Spotteja on uskomattoman paljon, joten luvassa on melkoisen hieno esitys. Puitteet ovat uskomattoman hienot, kuten olen jo aikaisemmissa kirjoituksissa maininnut.

Lauantaipäivä kului Ellalla näytelmän lavastetalkoissa, Juha ja Lotta menivät viisumitoimistoon kaupungin toiselle puolelle ja minä opiskelin kiinaa koetta varten. Illalla menimme syömään teppanyakiravintolaan. Siellä kokki taiteili ruuat edessämme olevalla keittotasolla. Ruoka toisensa jälkeen valmistui taidokkaiden käsien touhutessa uskomattoman nopeasti ja tehokkaasti. Ruoka oli osittain aika eksoottisen makuista, muutama herkkupalakin löytyi jokaiselle.

Sunnuntaina Juha lähti työmatkalla Huzhouhun. Siellä hän osallistuu johonkin konferenssiin ja palaa torstaina kotiin. Minäkin pääsen torstaina ystäväni Marjutin kyydillä tutustumaan läheiseen Tonglin vesikaupunkiin. Täällä on monessa paikkaa kanavakaupunkeja, nyt pääsen tutustumaan yhteen niistä. Luonto on täällä hyvin kaunista ja vehreää, samoin kaupungin useat puistot ovat hyvin hoidettuja ja taidolla suunniteltuja. Yliopistollakin on muutama pieni puisto, joissa voi istuskella ja opiskella puiden varjossa. Vielä ei ole tarvinnut ulkotakkia, vaikka lämpötila onkin laskenut syksyn lukemiin. Täällä on päivän keskilämpö 23 astetta ja öisin vähän alle kaksikymmentä. Ilmanlaatu on pysynyt pitkään hyvänä, yllätyksekseni huomasin yhtenä aamuna, että Kokkolassa oli hetkellisesti huonompi ilmanlaatu kuin täällä.

Tänään sain olla prinsessana, minulle nimittäin laitettiin hampaaseen kruunu. Hammaslääkärini on ihan huippuhyvä ja –mukava. Prinsessan roolista siirryin koululle aktiivisen vanhemman rooliin. Ellan koululla on nimittäin tänään ja huomenna Opettaja-Vanhempi –konferenssi. Se tarkoittaa sitä, että oppilaat pääsevät koulusta jo 11.30 ja vanhemmat saapuvat paikalle 13-16 välisenä aikana. Opettajat istuivat pöytien ääressä alakoulun liikuntasalissa ja vanhemmat jonottivat vuoroaan opettajien juttusille. En tiennyt etukäteen, mistä oli kysymys tai mikä tarkoitus tilaisuudella oli, mutta selvisin ihan hyvin loppujen lopuksi. Amerikkalaisen tyylin mukaisesti rento tervehdys ja topakat kehut oppilaasta loivat mukavan tunnelman.  

Perhelomaa kiinalaisittain

Viime viikolla meillä oli koko perheellä lomaa. Lokakuun 1. päivä on täällä yleinen vapaapäivä, jolloin juhlitaan Kiinan kansantasavallan perustamista. Päivän yhteyteen on liitetty viikon loma, jolloin kiinalaisilla on mahdollisuus matkustaa ja käydä kotikonnuillaan tapaamassa sukulaisiaan tai vaan lähteä lomamatkalle. Tiistaina Lotan kaveri Ida palasi Suomeen, me aloimme pakkailla laukkuja omalle matkallemme. Ostin meille junaliput läheiseen Ningbon kaupunkiin pari viikkoa sitten. Lippujen osto oli ihan omanlaisensa projekti. Varasin netistä liput, maksoin ne ja ajattelin, että asia on sillä selvä. No, hetken päästä sähköpostiin kilahti viesti, jossa pyydettiin lähettämään passeistamme kuvat, passinumerot olin jo antanut tilauksen yhteydessä. Lähetin kuvat, mikä kesti monta tuntia, sillä nettiyhteydet eivät täällä ole aina kovin tehokkaat. Onnistuneen lähetyksen jälkeen meni muutama päivä, sitten pyydettiin lähettämään tarkka kotiosoitteemme. Vielä pari päivää, niin lähetti toi nimillämme varustetut liput kotiovellemme.

Keskiviikkona menimme taksilla Hongqiaon juna-asemalle, mistä lähtee suurin osa huippunopeista junista. Turvatarkastuksen jälkeen soluttauduimme väkijoukon sekaan. Ihmisiä oli todella paljon, vaikka ei ollut edes kiireisin lomapäivä kyseessä. Nautiskelimme Starbucksin kahvilassa aamupalaa ja seurasimme ihmisten vilinää. Junalaiturille pääsi turvaportin läpi noin varttia ennen junan lähtöä. Meillä oli menomatkalla ykkösluokan liput. Vaunussa oli leveät ja pehmustetut tuolit sekä jaloille oma koroke. Ja taas kerran huomasin, miten ihanaa on olla näin lyhyt, sillä koroke oli mitoitettu juuri minun pituiselle ihmiselle. Muutenkin täällä on kivaa kuljeskella, kun olen keskimääräistä pidempi, toisin kuin Suomessa.

Junamatka kesti parisen tuntia ja matkavauhti kiihtyi 250 km/h. Kyyti oli erittäin tasaista ja mukavaa,  seurakin  oli niin mieluista. Ningbon juna-asemalta saimme taksin, mihin mahtui neljä pientä matkalaukkua ja matkustajat. Naiskuski ajeli ihan vauhdilla, vaikka jouset olivat varmaan tipahtaneet jonnekin matkalle. Hotellille päästyämme meillä oli jo niin nälkä, että päätimme mennä hotellin ravintolaan syömään. Ruoka oli hyvää ja tarjoilija erittäin ystävällinen, vaikka ei välillä ihan muistanutkaan, mitä olimme tilanneet. Illalla sama tarjoilija unohti kertoa kokille, että Ellallakin oli nälkä. Lopulta ruoka-annoksen tuotuaan tarjoilija toi Ellalle lohdutukseksi käsintehtyjä konvehteja.

Torstaina päätimme mennä tutustumaan paikalliseen Tietomaahan / Heurekaan. Ningbon tiedekeskus on valtavan kokoinen rakennus, missä oli viidessä kerroksessa erilaisia teemaosastoja. Aika kului nopeasti ja huomasimme, että olimme viihtyneet tutkimusretkellä kolmisen tuntia. Tankattuamme itsemme taas toimintakuntoon lähdimme taksilla tutustumaan paikalliseen nähtävyyteen, Dongqian-järveen. Se olikin kannattava retki. Järvi on pinta-alaltaan 20 neliökilometriä ja sitä ympäröi jylhät vuoret. Aurinko pilkisti sopivasti pilven takaa ja saimme ihailla upeita näkymiä. Päätimme lähteä pienelle veneretkelle järven poikki. Pikaveneessä oli kuskin lisäksi viisi paikkaa, ja pian hurautimmekin rannasta vauhdilla kohti vastarantaa. Pelastusliivit olivat asianmukaisesti päällä ja vesi roiskui mukavasti veneen reunoilta. Ihana tunne päästä välillä veneilemään! Pian olimmekin jo paluumatkalla ja rantauduimme hiukset pystyssä ja naama hymyssä takaisin lähtölaiturille. Teimme pienen kävelykierroksen rannan lähettyvillä. Sitten oli aika lähteä takaisin hotellille, missä oli herkullinen buffettarjoilu menossa. Herkuttelimme pitkän tovin, ruokaa oli kuin laivan seisovassa pöydässä.

Perjantaina ennen kotiinpaluuta menimme Ningbon Meripuistoon. Siellä katsoimme monipuolisen shown, missä mursu, maitovalaat, merileijonat ja delfiinit uiskentelivat ja tekivät muutamia temppuja. Välissä työntekijät tanssivat karaokemusiikin säestyksellä lyhyitä tanssiesityksiä. Niiden laadusta emme olleet kovin vakuuttuneita, mutta tunnelma oli rento ja eläimet ihastuttavia. Toisessa rakennuksessa oli valtavan kokoinen merimaailma. Katselutunnelissa meni rullaportaat, joten ruuhkaa ei syntynyt, vaan kaikki pääsivät ihmettelemään rauhassa pään päällä uiskentelevia haita ja muita vaikuttavan näköisiä kaloja. Junamatka kotiin meni leppoisasti kakkosluokassa. Penkit ovat siellä kapeammat ja hitusen verran kovemmat, myöskään vaunutarjoilijaa ei näkynyt. Juna-asemalta metropysäkille kesti puoli tuntia, vaikka ovatkin samassa rakennuksessa. Ihmisiä vaan oli niin paljon, että turvatarkastukset kestivät pitkään. Itse metromatka meille ei kestänyt varttia pidempään. Tuntui ihanalta palata takaisin kotiin, vaikka matka olikin rentouttava ja onnistunut.

Viikonloppuna kävimme Juhan kanssa tutustumassa paikalliseen kameratavarataloon, missä oli kaikenlaista kuvaamiseen liittyvää tarviketta myynnissä. Kerroksesta toiseen oli myynnissä linssejä, jalustoja, reppuja, lisätarvikkeita ja jokaista monta eri merkkiä. Hinnat olivat Suomeen verrattuna edulliset, mutta eivät niin alhaiset, mitä olimme ajatelleet. Mukaan lähti kuitenkin kameran salamaan yhdistettävä pehmennyssuoja. Sillä oli silminnähtävä vaikutus, kun Juha testasi kuvaamista salamavalolla. Kannattava investointi.

Tänään jatkuivat opiskelut kiinan parissa. Lotta tuli myös yliopistolle ja hän ilmoittautui opintoihin. Huomenna hänellä alkaa ensi kesään kestävät opinnot. Opiskelu lasketaan kokopäiväiseksi, joten Lotta saa sitä kautta opiskeluviisumin Kiinaan vuodeksi. Opinnot sisältävät neljän tunnin opiskelun joka arkipäivä, joten Lotta taitaa pian ohittaa minut kiinan kielen taidoissaan.  

Lomaa kohti tunnelmasta toiseen

Maanantaina lähdin aamulla lentokentälle Lottaa ja hänen ystäväänsä Idaa vastaan. Vuokrasimme matkaa varten autokuljetuksen, sillä tavalliseen taksiin ei mahdu isot matkalaukut. Pääsin ajoissa perille ja ehdin odottelemaan hetken verran ennen kuin tutut kasvot tulivat näkyviin käytävän päässä. Tytöt olivat matkasta väsyneitä, olihan heidän sisäinen kellonsa vielä Suomessa eli yöllä kello kahden ajassa. Aikaero on vielä hetken viisi tuntia, mutta Suomen siirryttyä talviaikaan muuttuu ero suuremmaksi eli kuudeksi tunniksi.

Toinenkin ilon aihe, toki huomattavasti pienemmässä mittakaavassa oleva, oli se, että sain uudet silmälasini. Nyt minulla on huippukevyet lasit, jotka tuntuvat sopivan hyvin ja joihin olen muutaman päivän aikana tottunut.  Aurinkolasien käyttö on myös nyt miellyttävämpää, kun niissä on oikeat tehot.

Tiistaina menin Ellan koululle palaveriin. Terminologia, mitä tunneilla käytetään, on sen verran erilaista kuin mitä normaalissa puhekielessä viljellään, joten tehtävänannot jäävät välillä epäselviksi jopa meille aikuisille. Opintoneuvoja on todella sydämellinen ja asiantunteva ammattilainen, jonka avulla pääsimme yhteisymmärrykseen, miten voimme helpottaa Ellan työmäärää ja vähentää stressiä. Hänen mielestään tällä hetkellä tärkein asia on saada ystäviä ja nauttia koulunkäynnistä. Opiskelu tulee sitten myöhemmin tärkeämmäksi. Saimme monenlaisia hyviä neuvoja ja vinkkejä, joita aiomme hyödyntää tulevaisuudessa.

Tällä viikolla sää on ollut hyvin vaihteleva ja lähes joka päivä on satanut vettä, eilen illalla jopa ukkosti. Eli on täälläkin syksyn tuntua ilmassa, vaikka lämpötila ei olekaan laskenut alle 24 asteen. Osa lehdistä on tippunut puista ja kosteus on vähentynyt. Keskiviikkona jouduimme odottamaan LottaH:n kanssa taksia yli 40 minuuttia rankkasateen takia: vapaita takseja ei vaan löytynyt siihen hätään. Tällä kertaa myöhästyimme tunnilta vain 15 minuuttia, viimeksi teimme ennätyksen (50 min.).

Lotta ja Ida ovat menneet omia teitään joka päivä, mutta keskiviikkona päätimme yllättää Ellan ja mennä häntä vastaan koululle. Olimmekin paikalla viittä vaille kolme eli juuri kreivin aikaan. No, paikalla ei tietenkään ollut kreiviä, vaan liuta ayita (tätejä), jotka odottivat oppilaita koulubusseihin. Pian Ella tulikin meidän luoksemme, kun ayi oli näyttänyt,missä odotimme Ellaa. Pääsimme kiertelemään koulun tiloissa ja moikkasimme mm. Ellan rehtoria, vararehtoria, englannin opettajaa, koulupukumyymälän myyjää jne. Menin yläkoulun kahvilaan odottelemaan, kun tytöt kiersivät vielä muutamissa luokissa. Paikalle saapui myös koulun draamaopettaja, joka ohjaa marraskuussa esitettävää Hobbitt-näytelmää. Menimme Ellan kanssa hänen luokseen kysyäksemme, voiko Ella vielä mennä mukaan näytelmään. Opettaja toivotti Ellan tervetulleeksi mukaan, hän pääsi jopa lavalle johonkin pieneen rooliin ja maalaamaan kulisseja. Koulun teatterissa tulee olemaan huikea tunnelma, kun näytelmä alkaa. Minua helpottaa myös suunnattomasti ajatus, ettei minun tarvitse yrittää ommella mitään asua, vaan koululla on omat räätälit, jotka hoitavat sen puolen. Välillä pitää ihan nipistää itseään uskoakseen kaiken todeksi. Iloitsen siitä mahdollisuudesta, että Ella saa käydä hetken aikaa tuollaista koulua. Vau!

Torstaina iloitsin taas ihan toisenlaisista jutuista. Pääsin nimittäin hammaslääkäriin. Siellä minua operoitiin yli tunnin verran, saan nimittäin kuninkaallisen kruunun yhdelle hampaistani. Ystävän neuvo: älä koskaan yritä avata kynsilakkapurkkia hampailla!!! Lääkäri kysyikin ensimmäiseksi, miten kynteni voivat. Minusta on tullut kynsihoitolan vakioasiakas, joten näytin hänelle pinkit kynteni ja istahdin mukavaan potilaan tuoliin. Suu oli puuduksissa vielä pitkään, mutta lähdin kuitenkin LottaH:n kanssa lounaalle laoweijielle taksilla. Mukaan tulivat myös Lotta ja Ida, he menivät kynsihoitolaan. Me taas nautimme meksikolaisesta ruuasta tuolla ulkomaalaisten ravintolakujalla. Hain Ellan näytelmäharjoituksista koululta viideltä. Hyvin tuntui vielä virtaa riittävän, vaikka koulupäivää olikin kulunut jo yli yhdeksän tuntia.

Perjantaina opiskelun jälkeen oli vielä lyhyt kokous ryhmänjohtajille. Saimme kaikenlaista tietoa, miten voimme innostaa muita opiskelijoita ja järjestää heidän kanssaan kivoja ekskursioita ja läksyklubeja. Kokouksen jälkeen menimme kokeilemaan thaimaalaista ruokaa läheisen kauppakeskuksen ravintolaan. Tilasimme viisi eri ruokalajia. Söimme ihan tyytyväisinä maukasta ruokaa, kun tarjoilija tuli paikalle ja pyysi meitä maksamaan ruuan. No, hämmästelimme outoa tapaa hetkisen, mutta maksoimme kiltisti ruokamme. Hetken päästä pöytään tuotiin kuudes ruokalaji, jota emme todellakaan olleet tilanneet. Yritimme selvittää kiinaksi, ettemme olleet tilanneet kyseistä herkkua. Kolmas paikalle osunut tarjoilija osasi kertoa meille englanniksi, että ruoka on meille ilmaista. Jaahas, että sillä lailla. Mikäs siinä, popsimme senkin ruuan hyvällä ruokahalulla ja jatkoimme matkaamme kylläisinä.

Lotta ja Ida olivat koko perjantaipäivän tutustumassa Shanghain uuteen vetonaulaan eli Disneyworldiin. Me muut nautiskelimme siitä tosiasiasta, että meillä alkoi yhteinen viikon loma. Tänään maanantaina on ollut kaikilla kiinalaisilla vapaapäivä, sillä täällä vietetään kansallispäivää ja –viikkoa lokakuun alussa. Tänään huomasimme juhlallisuuden siinä, että ihmisillä oli kaupungilla mukanaan pieniä Kiinan lippuja.

Viikonloppu meni rennosti lomatunnelmissa, sunnuntaina kävimme Juhan kanssa pitkällä pyörälenkillä ja tyttöjen kanssa shoppailemassa markkinoilla. Siellä sai tinkiä ihan sydämensä kyllyydestä ja osa myyjistä suostui lähelle sitä hintaa, minkä halusinkin. Esimerkiksi 600 RMB:n lähtöhinta tippui lopulta 120RMB:ksi. Voittajafiilis jäi siis molemmille osapuolille.

Tänään heräsimme aikaisin ja lähdimme koko porukalla Pudongin puolelle pullonavaajatorniin aamupalalle. Siellä on Park Hyatt-hotelli, missä voi nautiskella aamupalasta kohtuuhintaan ja samalla ihastella näkymiä kerroksesta 92.  Kävimme istuskelemassa kerroksen 81 loungessa ja kauhistelimme, kun viereisen tornin ylätasanteelle ilmestyi ihmisiä seisomaan ja kurkottelemaan. Onneksi heillä oli kypärät ja turvavaljaat päällään. Tosin pohdimme kypärän lujuutta siinä tilanteessa, jos joku oikeasti tippuisi sieltä, tuskin olisi kovinkaan kestävä siinä vaiheessa. Ihmisiä ilmestyi koko ajan lisää ja näytti siltä, että ryhmän johtaja johdatteli porukkaa tornin tasanteen ympäri. Hetken päästä Lotta ja Ida lähtivät omaa reittiään kotia kohti, minä taas menin Juhan ja Ellan kanssa uuteen korkkiruuvitorniin, mikä on tällä hetkellä maailman toiseksi korkein torni. Pääsimme juhlaviikon kunniaksi vähän normaalia halvemmalla sisälle. Huippunopea hissi vei meidät 70 sekunnissa kerrokseen 118. Siellä sitten kummastelimme, miten äskeinen aamupalapaikkamme oli reilusti näköalaikkunan alapuolella. Yksi pilvi meni ikkunan ohitse vauhdilla ja peitti lyhyen ajan näkymät.

Huomenna Ida lähtee takaisin Suomeen ja kotiinsa. Lähdemme Lotan kanssa saattamaan häntä aamulla. On ollut ihanaa saada pitää yhtä bonustytärtä täällä lainassa, ikävä tulee varmasti. Keskiviikkona suuntaamme perheen voimin etelämpänä sijaitsevaan Ningbon kaupunkiin. Se on meren rannalla ja asukkaita on noin 1,5 miljoonaa. Shanghaihin verrattuna siis ihan pikkukaupunki, mutta Helsinkiin verrattuna taas huikean isompi paikka. Loma tulee tarpeeseen, sen verran tiukka aikataulu kaikkine uusine haasteineen on ollut, varsinkin Ellalle.