Viikon aikana on taas sattunut ja tapahtunut kaikenlaista,
mukavia asioita enimmäkseen. Nimittäin viime viikon keskiviikkona sain seurata
Ellan Hobitti-harjoituksia koululla. Tarinaa esitettiin koulun pihalla eri
paikoissa niin, että jokainen sai halutessaan lisätä improvisaatiota omaan
näyttelemiseen. Oppilaat ottivat tilanteen haltuunsa ja kaikista näki, että he
nauttivat tekemisistään todella paljon.
Torstaina pääsin ystäväni Marjutin kyydissä tutustumaan
läheiseen ”Kiinan Venetsiaan”. Retkipäivä oli kokonaisuudessaan sateinen ja
harmaa, mutta välillä sade lakkasi kokonaan. Meillä oli mukana sateenvarjot ja
sadetakit, joten varustukset olivat asianmukaiset.
Tongli on noin tunnin ajomatkan päässä Shanghaista länteen,
Suzhoun kaupungin laitamilla. Siellä on vanha kaupunki, mikä on rakennettu
tuhat vuotta sitten. Talot olivat matalia, valkoisiksi rapattuja kivitaloja,
joiden reunoilla oli kapeat kävelykujat. Ostimme liput gondoliin, minkä
kyydissä pääsimme kanavia pitkin ympäri kaupunkia. Sillat olivat välillä sen
verran matalalla, että kuljettajan piti kyyristyä kunnolla alaspäin. Yhdessä
kanavien risteyksessä oli laituriin kiinnitettynä vene, minkä reunoilla oli
merimetson näköisiä lintuja naruilla kytkettyinä. Linnut on koulutettu
kalastamaan asukkaille kaloja kanavista. Ohittaessamme paikan linnut olivat
hyvin rauhallisen ja uneliaan näköisiä, taisivat olla ruokalevolla. Me
maistoimme paikallista erikoisuutta, possua maustekastikkeessa ja paistettua
riisiä sekä kasvismunakasta. Läskiset hiukopalat eivät oikein innostaneet,
joten keskityimme muihin ruokiin.
Kävimme useassa nähtävyyskohteessa, joista emme kuitenkaan
oikein ymmärtäneet mitään. Niissä oli nimittäin kiinaksi selostus ja seinillä
tauluja ja kuvia, joista emme päässeet selville, mitä ne esittivät. Saimme
kuitenkin pääsylippuihimme monta reikää. Vanhaan kaupunkiin oli
sisäänpääsymaksu ja lippua piti näyttää eri paikoissa. Löysimme tiemme paikan
kuuluisimpaan puutarhaan, mikä olikin näkemisen arvoinen. Paikka huokui rauhaa
ja se oli hyvin kaunis ja siisti. Aika pysähtyi hetkeksi kokonaan.
Perjantaina menimme Lotan kanssa opiskelujen jälkeen IKEA:an
syömään ja ostoksille. Lohi ja perunamuusi sekä lihapullat maistuivat
kotoisilta, samoin pehmytjäätelö. Löysimme myös pipareita, joita ostimme usean
laatikon. Ellan koululla on tulevana lauantaina Food Fair eli ruokamessut,
missä jokainen maa saa myydä omia herkkujaan, tuotot menevät koulun hyväksi.
Olemme Juhan kanssa juuri tuolloin matkoilla, joten en pääse leipomaan
korvapuusteja tai muita suomalaisia herkkuja. Toisaalta en varmasti
onnistuisikaan leipomaan, sillä meidän asuntomme mikroaaltouuni/uuniyhdistelmä
ei ole otollinen paikka leipomusten suhteen. Kokeilimme kerran lämmittää
uunissa pizzaa, mutta keskeytimme kokeilun pikaisesti uunista tulevan savun ja
hajun takia. Voileipägrilliin en ole
edes yrittänyt laittaa muuta kuin lämmitettäviä valmisruokia ja lämpimiä
voileipiä.
Lauantaina tapasimme Marjutin ja hänen miehensä Pekan kanssa
kangasmarkkinoilla. Siellä on monta kerrosta pieniä räätäli- ja
vaatesuunnitteluputiikkia sekä kangasmyymälää. Juhalle ja Pekalle suunniteltiin
frakkeja itsenäisyyspäiväjuhlaa varten ja meille naispuolisille juhlijoille
iltapukuja. Marjut oli käynyt jo aikaisemmin tilaamassa puvun ja sitä piti
vielä vähän korjailla ennen valmistumista. Minä menin kangasmyymälään, missä
yhdessä myyjän kanssa mietimme, millainen kangas olisi sopiva minun pukuuni.
Olin etsinyt netistä valmiiksi muutaman pukuvaihtoehdon. Päädyimme sitten
valitsemaan raakasilkkisen kankaan, mitä myyjä arvioi tarvittavan kahdeksan
metriä pukuuni. Ostin siis kankaan ja myyjä ohjasi minut yhden räätälin luokse.
Hän koki mallin liian monimutkaiseksi ommella, joten siirryimme seuraavan
räätälin luokse. Hän vakuutti minulle, että osaa tehdä samantyyppisen mekon.
Siihen oli tyytyminen ja iloisesti hän mittaili minua edestä ja takaa. Jätin
lisäksi hänelle malliksi yhden mekoistani, jotta siitä voi tarkistaa mitat.
Jännittää mennä sunnuntaina kokeilemaan pukua. Seuraavassa blogikirjoituksessa
kerron sitten, mitä tapahtui.
Kangasmarkkinoiden jälkeen menimme syömään korealaista
barbequeta. Ravintolassa oli keskellä pöytää grillilevy, minkä päälle
laitettiin raaka ruoka kypsymään. Levy lämpeni aika hitaasti, mutta
kuumennuttuaan oli tosi tehokas. Korealainen ruoka on täällä suosittua ja siinä
käytetään laadukkaita raaka-aineita.
Sunnuntaina Juha nousi lähes kukonlaulun aikaan ja lähti
Pudongin puolelle juoksemaan puolimaratonin. Hän haastoi työkaverinsa juoksuun
mukaan kesällä, nyt oli aika toteuttaa haaste. Molemmat pääsivät hyvin perille,
joten ylpeä huoltojoukko odotti tyytyväisenä kotona. Neljältä menimme keskustaan tapaamaan Juhan
työkaveria ja pomoa, jotka olivat saapuneet aamulla Suomesta. Oli iloinen yllätys, kun saimme kassillisen
Suomiherkkuja tuliaisina. Ruisleipää raaskimme syödä säästellen, onneksi se
säilyy pakkasessa hyvin. Kävimme yhdessä syömässä Xintiandilla. Se on erittäin
suosittu alue, missä on paljon ravintoloita ja luksuskauppoja.
Maanantaina jatkui taas arki ja opiskelu. Kiina on
mielestäni todella kiehtova kieli, lisäksi meillä on aivan mahtava
opiskeluporukka ja kannustava opettaja. Ahaa-elämykset innostavat opinnoissa
silloinkin, kun oppiminen tuntuu lähes mahdottomalta. Olemme tällä viikolla
opetelleet nimittäin mittasanoja, joita on lukematon määrä. Kirjalle on ihan
oma mittasanansa, samoin pitkille tavaroille, pyöreille tavaroille,
parillisille tavaroille, kuten myös erilaisille vaatteille. Ja tuossa oli vain
murto-osa! Lisäksi olemme opetelleet vertailua, missä ensin sanotaan sana, jota
verrataan, sitten lisätään vertailusana bi, sitten lisätään sana, johon
verrataan, sitten adjektiivi/numero/lisämääre. Esimerkiksi hän on lyhyempi kuin
minä sanotaan seuraavalla tavalla: minä, vertaussana bi, hän, pitkä. Eikös
olekin helppoa?! Kaiken lisäksi on vaarana, että ymmärtää kaiken ihan väärin.
Tänään minun piti ryhmänjohtajana jakaa kaikille arviointilomake, missä sai
laittaa oman arvionsa opetuksesta. Onneksi lomake oli englanniksi, joten kaikki
osasimme ne täyttää.
Tiistaina osallistuin Shanghain suomalaisten järjestämälle
kaupunkikävelylle. Menin metrolla kokoontumispaikkaan eli JIng´anin temppelin
edustalle. Paikalla oli jo muutama suomalaisnainen, hetken odottelun jälkeen
meitä olikin kymmenen. Sisäänpääsymaksun maksettuamme siirryimme temppelialueelle.
Kyseessä on buddhalainen temppeli, mitä on kunnostettu huolella. Siellä oli
menossa jonkinlaiset juhlallisuudet, paikalla oli hartaudenharjoittajien
lisäksi suuri joukko buddhalaisia munkkeja keltaisissa kaavuissaan ja nunnia
mustissa kaavuissaan. Munkit pukivat lisäksi päälleen punaiset juhlaviitat.
Suitsukkeiden tuoksu ja savu vaikeuttivat vähän hengittämistä, samoin saimme
väistellä kolikoita, mitä ihmiset yrittivät heittää valtavan kokoiseen
rukousmyllyyn. Temppelissä oli oppaamme mukaan asunut 1930-luvulla munkki, joka
oli hallinnut temppeliä rautaisella otteella ollen yhtä aikaa paikan johtaja ja
tunnettu gangsteri. Pihan reunoilla eläkeläiset askartelivat jonkinlaisia
koristeita ja munkkeja kulki pihalla kännykät kädessä.
Temppeliltä siirryimme kadun toiselle puolelle kauniiseen
puistoon, missä olimme käyneet aikaisemmin Marjutin kanssa. Hän on
kävelyretkien toinen järjestäjä, joten pääsimme tutustumaan paikkaan kahden
oppaan johdattamina. Käytävällä oli vedellä piirrettyjä karakteereja, joiden
maalaaja oli vanha mies. Hän maalaili tyynesti kuvioita kivilaattoihin ja
ihmiset väistelivät niitä. Ryhmämme huomasi pirteä eläkeläismies, joka tuli
innokkaasti juttelemaan meidän kanssamme. Kävi ilmi, että hän oli viettämässä
puistossa aikaa muiden eläkeläisten kanssa. Monet tanssahtelivat musiikin
tahdissa käytävän keskellä. Uusi tuttavamme tiesi Suomesta paljon asioita ja
hän osasi puhua erittäin sujuvaa englantia. Jatkoimme matkaamme puiston
perälle, missä pääsimme kolmen yuanin maksua vastaan pieneen puistoalueen
sisälle. Kiertelimme katselemassa kauniita istutuksia ja kalalampea, jonka
keskellä otti aurinkoa pitkäkaulaisena paikan pomo eli pieni kilpikonna.
Palasimme takaisin isolle alueelle, kun samalla eteemme tuli mies viulukotelon
kanssa. Hän kysyi innokkaasti, mistä olemme kotoisin. Kuultuaan Suomesta hän
mainitsi heti Sibeliuksen ja lisäsi siihen myös Mozartin ja Beethovenin. Hän
otti viulun kotelosta ja soitti meille lyhyen lirutuksen Mozartia. Meillä oli siis hyvin monipuolinen retki.
Ensi kerralla tutustumme todennäköisesti Shanghain vanhaan kaupunginosaan, jos
se vielä on jäljellä. Täällä on nimittäin valtava rakennusbuumi ja vanhoja
matalia taloja puretaan pilvenpiirtäjien alta pois.
Tällä viikolla syksy on jatkanut tuloaan, sadetta on ollut
runsaasti ja lämpötilat laskusuunnassa. Ensi viikolle on luvattu jo alle
kahdenkymmenen asteen lämpötiloja. Täytynee kaivaa syystakit esille. Tähän asti
on selvinnyt lyhythihaisella paidalla ja shortseilla tai mekolla sekä
sandaaleilla.
