Kiinalaista uutta vuotta odotellessa

Olipas hyvä, että ostin untuvatakin Suomessa ollessani, sitä on nimittäin tarvittu. Eihän näitä lämpötiloja voi sanoa suomalaisittain kylmiksi, mutta kyllä viiden asteen lämpötila yhdistettynä kylmään tuuleen tekevät säästä sen verran viileän, että lämmin takki on hyvä omistaa. Viime yönä on ollut jopa asteen verran pakkasta ja huomenissa jopa -3 astetta luvassa. Ilmanlaatu on ollut melko huono, vaikkakin välillä taivas on kauniin sininen ja aurinko lämmittää. Tänään taivas on harmaa ja luvassa on ajoittaista vesisadetta. Toivottavasti ei sada paljon, sillä olemme Marjutin kanssa menossa käymään Shanghaihin kuuluvalla vuorella, missä on valtavan iso katedraali ja upeat maisemat. Katsoin kartasta, että meiltä on sinne vain saman verran matkaa kuin Kokkolasta Pietarsaareen eli ihan naapurissa.

Ellan koulunkäynti on lähtenyt hyvin vauhtiin. Lotta on myös tukenut ja auttanut häntä paljon läksyissä. Lotalla on kuuden viikon loma opiskeluista. Olemme hyödyntäneet lomaa käymällä useasti sushilla lounaalla tuossa läheisessä ostarissa. Elokuvia ollaan myös katsottu, kiitos toimivan apple-tv:n ja hyvän dvd-kaupan. Ellalla on ollut Stella ja Yina vuorotellen kylässä, ja Juha on reissannut työmatkoilla. Hän lähti viime torstaina reissuun ja palasi sunnuntaina yömyöhään kotiin nukkumaan ennen kuin taas maanantaiaamuna jatkoi matkaansa seuraavaan paikkaan. Tiistai-iltana hän saapui sitten kotiin eikä aio matkustaa minnekään ennen uuden vuoden lomaa. Silloin olemme koko perhe lähdössä käymään Hongkongissa. Täältä lento kestää sinne vajaa kolme tuntia. Kartalla Hongkong näyttäisi olevan ihan vieressä, mutta oikeasti sinne on hurjan pitkä matka. Uusi vuosi on tänä vuonna 27.1. perjantaina ja sen juhlimiseen kuuluu viikon loma. Suurin osa kiinalaisista palaa kotipaikkakunnilleen ja käyvät sukulaisilla vierailulla. Työkavereille ja ystäville sekä lapsille annetaan punaisia kirjekuoria, jotka sisältävät rahaa, tuomaan onnea ja menestystä tulevalle vuodelle.

Lauantaina pääsin kuuntelemaan Buena Vista Social Clubia Pudongin puolella olevassa konserttikeskuksessa. Meininki oli kuubalaiseen tyyliin rentoa ja yleisö tanssahteli penkkien lomassa, kun rytmi alkoi virrata suonissa. Kokoonpanossa oli mukana yhdeksän soittajaa ja laulajaa, muutama perustajajäsenkin taisi olla paikalla korkeasta iästä päätellen. Olin tyytyväinen, että laukustani löytyivät hyvät korvatulpat, joiden läpi musiikki kuului selkeästi. Erikoista konserttipaikalla oli se, ettei narikoita ollut, vaan kaikki ottivat takkinsa mukaan saliin.

Sunnuntaina en saanut nukuttua pitkään, kun ovikello soi ennen yhdeksää aamulla. Oven takana oli lähetti valtavan kukkaruukun kanssa tuomassa kukkaa meille. Selvisi, että hän oli lukenut osoitteen vähän huolimattomasti tai sitten jättänyt lukulasinsa kotiin. Loppujen lopuksi tulos oli se, että kukka kuuluu jollekin toiselle onnekkaalle viherpeukalolle. No, itse asiassa ruukku ei olisi ollut minun makuuni sopiva, joten en harmitellut asiaa sen enempää.

Maanantaina ystäviemme kotiin saapui pataljoona (tai ainakin siltä tuntui) muuttomiehiä. He pakkasivat tehokkaasti kaikki tavarat päivän aikana.  Laatikkovuorten väliin oli kylläkin jätetty pieni käytävä kulkemiseen. Onneksi he eivät muuta hirveän kauas, metrolla pääsee kätevästi heitä tapaamaan. Täällä vuokra-asuntoja myydään aika useasti niin, että vuokranantaja vain ilmoittaa tapahtuneesta. Niinhän meillekin ilmoitettiin, mutta saimme jäädä tähän kuitenkin asumaan. Ystäviemme asunto houkutteli kuitenkin uutta omistajaa sen verran, että hän aikoo muuttaa sinne itse asumaan. Onneksi heille löytyi hyvä uusi koti.

Tiistaina kävin juttelemassa lounaan merkeissä Suomikoulun puheenjohtajan Annukan kanssa tulevasta pestistä. Helmikuussa jatkuu taas suomalaisten lasten lauantaikoulu ja pääsen sinne yhden ryhmän opettajaksi. Oppilaat tulevat olemaan 5-9 –luokkalaisia, joten tutunikäistä porukkaa saan opettaa. Ryhmän kokokin on aika ihanteellinen, alle kymmenen oppilasta. Olen innoissani, kun pääsen taas hyödyntämään sekä musiikkia että draamaa opetuksessa ja ennen kaikkea saan olla ohjaamassa ihania oppilaita. Keväällä on yhteensä seitsemän lauantaita koulua, kerralla nelisen tuntia. Opetus järjestetään täällä Hongqiaon  alueella, joten työmatka ei ole mahdottoman pitkä, paikan päälle voi mennä vaikka pyörällä.

Tiistaina menin lounaan jälkeen Tiina-ystäväni kanssa mekkokauppaan Pudongin puolelle. Kaupassa oli kokonumeroittain järjestetyt valtavat rekit täynnä ihania mekkoja arkimekoista iltapukuihin. Juhlamekkojen hinnat olivat uskomattoman halvat Suomeen verrattuna. Yksi juhlamekko maksoi euroissa 50-100 ja laadultaan mekot olivat huippuja. Löysin itselleni aivan ihanat kaksi mekkoa, joita pääsen lomalla sitten käyttämään. Tiinakin löysi itselleen upeat mekot, joten reissu kannatti. Jatkoimme matkaamme läheiselle kukkatorille, missä oli toinen toistaan upeampia kukkia myynnissä. Tori on sanana hämmentävä, sillä myynti tapahtui sisätiloissa, mutta markkinoiksi niitä paikkoja täällä kutsutaan tai toreiksi. Myynnissä oli myös pupuja, gerbiilejä, marsuja, kilpikonnia ja akvaariokaloja. Saas nähdä tuleeko meille jossain vaiheessa akvaario. Ostin tällä kertaa vain kiviä, sillä olen ikävöinyt sileiden kivien katselemista koko tämän ajan. Suomessa meillä on kotona kivikulhoja ja –kippoja siellä täällä, muistuttavat varmaan minua kesäisistä saarien kivikoista ja kallioista. Tulipahan nyt paljastettua yksi omituisuuteni, mutta aion jatkaa kivien ihailua täälläkin. Sitä paitsi nehän ovat kestävän kehityksen kannalta hyvä valinta, eivätpäs ainakaan saastuta luontoa. Pientä selittelyn makua on aistittavissa, mutta haitanneeko tuo…

Vuodenvaihteen tapahtumia

Tapaninpäivä meni matkalaukkuja pakatessa Suomen lomaa varten. Juhalla ja Lotalla jatkui arki tavalliseen tapaan, mutta Ellan kanssa nautimme lomafiiliksistä ja jännitimme jo lentomatkaa. Saimme matkustaa Finnairin koneella paremmassa luokassa Helsinkiin. Se oli kyllä melkoista luksusta! Jalat sai ihan suoraksi ja muutenkin oli miellyttävä kokemus. Helsingistä Kokkolaan täristiin sitten potkurikoneen kyydissä ja laskeutuminen oli todella vauhdikas kovan tuulen takia. Fammu, mummi ja vaari olivat kaikki meitä vastassa. Olipas mukava vastaanotto.

Asuimme loman aikana mummin ja vaarin luona Kokkolan keskustassa. Etäisyydet tuntuivat erittäin pieniltä ja kävelimmekin tyytyväisinä eri paikkoihin. Pääsimme tapaamaan useita ystäviä ja sukulaisia sekä myös tuttuja kaupungilla. Ella kävi yhden päivän koulua vanhan luokkansa kanssa ja minäkin vierailin omassa työpaikassani. Meitä myös haastateltiin radioon ja kyseltiin elämästä Kiinassa. Sanoinkin, että Kiinasta emme tiedä vielä paljoa, Shanghai on ihan omalaatuinen paikka. Uuden vuoden raketit meinasivat jäädä minulta katsomatta, sen verran aikaero pysyi kiinalaisena, että nukahdin joka ilta aikaisin ja heräsin virkkuna jo puoli neljältä yöllä. Takaisinpäin tullessa sain nukuttua heti kunnon yöunet.

Kotimatka Shanghaihin alkoi jännittävissä tunnelmissa. Lento Kokkolasta Helsinkiin oli nimittäin kaksi tuntia myöhässä. Meille jäi aikaa juosta ulkomaanterminaaliin passitarkastuksen läpi 20 minuuttia. Siinä tuli aika hiki pintaan ja pulssi nousi vikkelästi. Onneksi ehdimme juuri ja juuri Shanghain koneeseen. Tosin lentokentältä ostettavat tuliaiset jäivät tällä kertaa kaupan hyllyille. Vaikka lento olikin yötä vasten, emme saaneet kumpikaan nukuttua matkan aikana. Elokuvia tuli katsottua muutama. Saimme onneksi välissämme olevan käsinojan nostettua ylös, siispä istuminen ei ollut liian tukalaa. Kentältä pääsimme ystäväni Marjutin kuskin kyydissä, sillä hänen äitinsä ja tyttärensä tulivat samalla lennolla. He vaan joutuivat odottamaan pitkään, kun selvitin matkalaukun tuomista kotiin. Hassua, mutta toinen meidän matkalaukuistamme ehti koneeseen, toinen ei. Odotimmekin seuraavana päivänä laukkua saapuvaksi, ja niinhän se saapuikin yöllä varttia vaille yksi. Täällä toimitusajat ovat hieman erilaiset kuin mihin olemme tottuneet. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Ruisleipää on vielä jäljellä muutama paketti!

Ellan loma loppui tänään eli tammikuun kymmenes päivä. Aamuheräämiset ovat taas todellisuutta. Lotalla jatkuu opiskelu vielä tämän viikon, sitten hänellä on kuuden viikon loma ennen seuraavaa kurssia. Minulla jatkuu vielä vuorotteluvapaa tammikuun loppuun, sitten olen kesän loppuun virkavapaalla. Juha ahertaa töissä, tällä viikolla hän matkustaa sekä keskelle Kiinaa että pohjoiseen.

Lauantaina menimme Sannan ja hänen perheensä kanssa samaan korealaiseen ravintolaan syömään, missä kävimme alkusyksystä. Ruoka oli todella hyvää ja tällä kertaa Lottakin oli mukana nauttimassa ruuasta, edellisellä kerralla hän oli tekemässä ruotsin ja kemian ylioppilaskokeita Suomessa.

Sunnuntaina pääsimme vielä tapaamaan kokkolalaista ystäväämme Ainoa hänen asunnolleen Fudanin yliopistossa. Metrolla ja bussilla aikaa kului puolitoista tuntia yhteen suuntaan, vaikka ihan samassa kaupungissa asutaan. Teimme siis päiväretken Lotan kanssa sinne. Tuntuu haikealta, että hän lähtee takaisin Suomeen, mutta samalla on kiitollinen mieli, kun olemme saaneet pitää yhteyttä täällä.  Ehkäpä taas joku päivä tavataan täällä, Kokkolassa tai jossain ihan muualla!