tiistai 21. marraskuuta 2017

marraskuun maistiaisia

Marraskuu on tuntunut täällä Shanghaissa monella tapaa. Ilmat ovat kylmenneet viikko viikolta, tällä hetkellä lämpötila vaihtelee kymmenen ja viidentoista välillä. Syys- ja talvitakkeja on otettu esille ja eilen käsineetkin olivat tarpeelliset.

Ellan koululla on näkynyt suomalaisuus parissakin tapahtumassa. Lokakuun lopulla koulun pihalla järjestettiin kansainväliset ruokamessut, joissa sai ostaa eri maiden kojuista paikallisia herkkuja. Tänä vuonna Suomen koju oli oikein onnistunut. Saimme syödä lohikeittoa, ruisnappeja poro- ja munavoitäytteillä sekä herkutella Marianne-karkeilla. Lisäksi koululla järjestettiin YK:n päivänä suuri kulkue, jossa eri maiden oppilaat kulkivat maansa lipun väreihin pukeutuneina omissa ryhmissään. Valitettavasti en päässyt paikalle, mutta Ellan luokkakaverin äiti otti kuvia tapahtumasta. 

Marraskuun ensimmäisellä viikolla olin SCIS:n alakoululla eli ECE:ssä musiikinopettajan sijaisena. Opetin 4-7 -vuotiaita oppilaita ja voin vakuuttaa, että vauhtia riitti. Tehtävänäni oli opettaa oppilaille joulukonsertin laulut soittojen ja koreografioiden lisäksi. Perjantaina osasin jo laulut ulkoa. Opettaja oli laittanut minulle erittäin hyvät ohjeet, joten pysyin kärryillä ihan hienosti. 

Uskoisin, että vuotemme Pohjois-Carolinassa on ollut tarpeellinen, sillä amerikkalainen puhetyyli tuli jostain selkärangasta. Jokaisen vastaantulijan kanssa vaihdettiin pienet tervehdykset ja hymyt. Itse asiassa tunnelma oli innostava ja yhteishenkeä nostattava. Ehkä suloisin kokemus oli, kun olin ottamassa lapsia aamulla koulubusseista vastaan, niin muutamat unenpöpperöiset lapset halasivat tai tervehtivät iloisesti miss Piaa. Sijaisena oleminen oli minulle antoisaa ja mukavaa vaihtelua opiskelujen keskelle. 

Opinnoissa olenkin monien poissaolojen takia tipahtanut melkein kärryiltä. Olen ottanut lisäksi muutamia yksityistunteja opettajaltamme, jotta oppisin edes jonkin verran. Meillä on hurjan paljon kielioppia ja uusia sanoja joka tunnilla, niitä pitäisi opetella monta tuntia päivässä. Maanantaina meillä oli taas iso koe, joka kesti kolme tuntia. Kuuntelukokeessa mokasin yhden tehtävän kokonaan, sillä luulin, että siinä pitää toistaa lauseet. No, tehtävänä olisi ollut kuitenkin vastata kuultuihin kysymyksiin. Jäi vähän harmittamaan tuollainen moka, mutta eihän ollut kuitenkaan vakavasta asiasta kyse. 

Suomi-koululla on ollut monenlaista tapahtumaa. Marraskuun alussa tutustuimme suomenruotsalaisiin kirjailijoihin Runebergiin, Topeliukseen ja Janssoniin Ruotsalaisuuden päivän kynnyksellä. Opiskelimme myös koulupäivän aikana pyhäinpäivän ja kekrin sekä halloweenin historiaa.Isänpäivää varten teimme perinteiset isänpäiväkortit ja haastattelimme toisiamme, millainen isä on.
 Viime lauantaina meillä oli Suomi100-teemapäivä Pudongin puolella FInChin tiloissa. Paikalle oli saapunut Suomen pääkonsuli, joka toivotti meidät tervetulleiksi ja kertoi vähän konsulaatin tehtävistä täällä Shanghaissa. Lisäksi FinChin Miia Tähtinen kertoi sekä vanhemmille että lapsille Suomen ja Kiinan välisistä eroista ja kauppasuhteista. Varjosen Sanna oli hoitanut meille makoisat Suomiaiheiset kuppikakut ja muuta herkullista purtavaa.

 Äikään Olavi, joka opiskelee täällä lukiossa viimeistä vuotta, toi paikalle pianon ja veti yhteislauluhetket sekä pienemmille että vanhemmille oppilaille sekä heidän vanhemmilleen. Opettelimme yhdessä Suomi100 -laulun ja lauloimme myös tuttuja hittejä. Oppilaat ja vanhemmat tekivät yhdessä kuvasuunnistuksen käytävillä, sillä seinillä oli upeita kuvia Suomen luonnosta ja maisemista. Askartelimme oppilaiden kanssa myös Suomen lippuja ja suunnittelimme omat Suomi100-logot.  Miina Nevavuori toimi tapahtuman koordinaattorina ja opettajat Linda Karvonen, Ella Huotari ja Lotta Järvi minä mukaanlukien hoitivat osuutensa mainiosti. Teemapäivästä jäi hyvä mieli ja paikalta lähti tyytyväisen näköisiä oppilaita vanhempineen. 

Ensi lauantaina meillä on toiseksi viimeinen koulukerta. Silloin harjoittelemme joulujuhlaa varten ja käymme läpi lasten oikeuksia. Joulujuhlaa vietämme Kauneimpien joululaulujen kanssa yhdessä; alussa on koulun oppilaiden esityksiä ja hilpeämpiä joululauluja sekä tietysti joulupukin vierailu, sitten kahvituksen jälkeen alkaa hartaampi osuus. Saamme Suomesta tänne papin, joka hoitaa useassa paikassa ulkomailla Kauneimmat joululaulut. 

Juha on matkustellut töiden takia tiuhaan eri paikoissa, nyt on vähän rauhallisempaa. Hänelle tulee myös Suomesta työkavereita vierailulle aina silloin tällöin. Tuntuu siltä, että Juha on mies paikallaan eli hänen työtään tarvitaan ja arvostetaan. Saimme kuulla, että Juhan työpesti jatkuu näillä näkymin ensi heinäkuuhun asti. Ellan koulunkäynnin kannalta uutinen on myös helpottava, sillä olisi ollut haastavampaa hypätä suomalaiseen kouluun kesken lukukauden. Ellalla koulunkäynti on täällä monin tavoin vaativampaa kuin Suomessa, mutta samaan aikaan myös hyvin monipuolista ja kasvattavaa. Monesti on käynyt jo niin, että pyydän Ellalta apua joidenkin englanninkielisten lauseiden muodostamiseen. Hyvä niin!

Lotta opiskelee ahkerasti kiinaa joka arkipäivä. Hän puhuukin jo sujuvasti kieltä. Yhteydenpito suomalaisiin ystäviin on toiminut hyvin skypen ja facetimen kautta. Tammikuussa opintojen loputtua Lotta lähtee Suomeen ja hakee opiskelupaikkoja ensi syksyksi. 


tiistai 24. lokakuuta 2017

Lähes jo marraskuu

Viimeisestä blogista on jo yli kuukausi aikaa. On ollut niin kiireistä ja monenlaista menoa, että en ole yksinkertaisesti ehtinyt istua koneen ääreen kirjoittamaan. Nyt on taas mahdollista vähän muistella, mitä kaikkea on tässä välissä tapahtunut. 

Syyskuussa meillä oli Suomi-koulua kahtena lauantaina ja nyt lokakuussa on ollut kerran. Viime kerralla kävimme läpi Aleksis Kiven Seitsemää veljestä ja vedimme köyttä veljesten tapaan joukkueilla Jukola-Toukola. Toukolan väki voitti tällä kertaa tiukassa ottelusarjassa 2-1. Eilen kävimme Fudanin yliopiston Suomi-päivillä esiintymässä oppilaiden kanssa. Kaikki eivät sinne päässeet tulemaan, joten Lotta videoi viime kerralla lasten laulamana Vaarilla on saari -laulun. Näytimme sen esityksemme alussa. Lapset lauloivat ja leikkivät kanteleen säestyksellä Viisi pientä ankkaa lähti leikkimään -laulun. Paikalla oli myös kiinalaisia lapsia  esiintymässä. Lauloimme heidän kanssaan Jaakko kulta -laulun englanniksi, lisäksi he lauloivat sen kiinaksi ja me suomeksi. Annoin kiinalaisten lasten kokeilla kanteleen soittoa ja he olivat siitä kovin innoissaan. Lapset saivat muumitarroja ja pitsaa sekä Suomi-koulu pienen korvauksen. Meillä on hurmaavia ja taitavia lapsia koulussamme. 

Juha lähti maanantaina Suomeen työmatkalle. Tiistaina vieraamme palasivat myös Kokkolaan. Meillä oli vieraina Ellan luokkakaveri Inka ja hänen perheensä vähän yli viikon. He ehtivät tuona aikana käydä myös tutustumassa Pekingiin ja Nantongiin. Täällä Shanghaissa kävimme mm. katsomassa ERA sirkusnäytöstä, Gibaon vesikaupunkia, Yuyuan -puutarhaa, Bundia ja vietimme yhden päivän myös Disney Resortissa. Ella sai ottaa koulusta sen päivän vapaaksi, joten hän pääsi mukaan. Juha kävi myös vieraiden kanssa Shanghai Towerissa ja lähellämme olevassa akvaariossa. Monenlaista nähtävää ja koettavaa, muistoja jäänee pitkäksi aikaa. 

Sää on ollut melkoisen mukavaa, lämpöä on parisenkymmentä astetta plussan puolella ja ilmanlaatu on ollut hyvä tai kohtalainen. Välillä auringon paistaessa pilvettömältä taivaalta hiki on noussut pintaan, mutta voin todeta nauttivani tästä ilmastosta erittäin paljon. Taidan olla vähän vilukissa, joten tällainen ilmasto sopii minulle hyvin. 

Ellalla koulunkäynti sujuu mallikkaasti. Kieliongelmista ollaan nyt selvitty ja kavereita on löytynyt, muutama läheisempikin. Ella kävi luokkansa kanssa Shanghain itäpuolella olevalla saarella luomutilalla tutustumassa luomuviljelyyn. Päivä oli ollut antoisa, he saivat mukaansa luomusalaattia, jota olivat laittaneet ruukkuihin. 

Lotta opiskelee ahkerasti kiinaa ja miettii samalla, mitä ensi vuoden opiskelut voisivat olla. Vielä kaikki on mahdollista ja aikaa on sekä opiskella että tehdä töitä. Toiveenani on, että löytyisi hänelle mieluisa ala. Lotta oli yliopiston järjestämällä ekskursiolla viime viikonlopun Yangzhoussa. Siellä oli ollut mukavaa ja mielenkiintoista.

Me matkustimme Ellan syysloman aikaan Jejun saarelle. Itse asiassa meillä kaikilla oli se viikko lomaa, sillä Kiinassa oli peräkkäin sekä Kansallispäivä että Kuujuhla. Jeju sijaitsee Etelä-Korean eteläpuolella ja on autonominen saari, sitä voisi ehkä verrata Ahvenanmaahan. Sain vihjeen matkakohteesta ystävältäni Tiinalta, joka oli käynyt saarella perheensä kanssa aikaisemmin syksyllä. Lentomatka kesti vain puolitoista tuntia saaren pääkaupunkiin Jejuun. Me majoituimme saaren eteläpuolelle Seogwipon kaupunkiin. Saarella on monta Unescon kohdetta, joten nähtävää ja ihalitavaa riitti. Kuuden päivän aikana kävimme katsomassa vesiputouksia, kuusikulmaisia laavakiviä, Udon saarta sekä sukelsimme suomalaisten tekemällä sukellusveneellä 40 metrin syvyyteen ihailemaan koralleja ja kaloja. Lisäksi söimme joka päivä korealaista barbequeta, sillä saarella ei ollut oikein muunlaisia ruokapaikkoja. Saaren erikoisuutena on mustan possun liha, jota grillasimme lattian tasossa olevan pöydän grillissä. Istuimme jalat ristissä ja ruokailun päätyttyä sai hetken ojennella puutuneita jäseniä. Udon saarella vuokrasimme sähköpyörät ja kiersimme saaren. Ellan kanssa pääsimme myös kokeilemaan ratsastusta paikallisilla hevosilla. Tuntuipa luontevalta istahtaa taas pitkästä aikaa hevosen selkään. 


Lähes jo marraskuu

Viimeisestä blogista on jo yli kuukausi aikaa. On ollut niin kiireistä ja monenlaista menoa, että en ole yksinkertaisesti ehtinyt istua koneen ääreen kirjoittamaan. Nyt on taas mahdollista vähän muistella, mitä kaikkea on tässä välissä tapahtunut. 

Syyskuussa meillä oli Suomi-koulua kahtena lauantaina ja nyt lokakuussa on ollut kerran. Viime kerralla kävimme läpi Aleksis Kiven Seitsemää veljestä ja vedimme köyttä veljesten tapaan joukkueilla Jukola-Toukola. Toukolan väki voitti tällä kertaa tiukassa ottelusarjassa 2-1. Eilen kävimme Fudanin yliopiston Suomi-päivillä esiintymässä oppilaiden kanssa. Kaikki eivät sinne päässeet tulemaan, joten Lotta videoi viime kerralla lasten laulamana Vaarilla on saari -laulun. Näytimme sen esityksemme alussa. Lapset lauloivat ja leikkivät kanteleen säestyksellä Viisi pientä ankkaa lähti leikkimään -laulun. Paikalla oli myös kiinalaisia lapsia  esiintymässä. Lauloimme heidän kanssaan Jaakko kulta -laulun englanniksi, lisäksi he lauloivat sen kiinaksi ja me suomeksi. Annoin kiinalaisten lasten kokeilla kanteleen soittoa ja he olivat siitä kovin innoissaan. Lapset saivat muumitarroja ja pitsaa sekä Suomi-koulu pienen korvauksen. Meillä on hurmaavia ja taitavia lapsia koulussamme. 

Juha lähti maanantaina Suomeen työmatkalle. Tiistaina vieraamme palasivat myös Kokkolaan. Meillä oli vieraina Ellan luokkakaveri Inka ja hänen perheensä vähän yli viikon. He ehtivät tuona aikana käydä myös tutustumassa Pekingiin ja Nantongiin. Täällä Shanghaissa kävimme mm. katsomassa ERA sirkusnäytöstä, Gibaon vesikaupunkia, Yuyuan -puutarhaa, Bundia ja vietimme yhden päivän myös Disney Resortissa. Ella sai ottaa koulusta sen päivän vapaaksi, joten hän pääsi mukaan. Juha kävi myös vieraiden kanssa Shanghai Towerissa ja lähellämme olevassa akvaariossa. Monenlaista nähtävää ja koettavaa, muistoja jäänee pitkäksi aikaa. 

Sää on ollut melkoisen mukavaa, lämpöä on parisenkymmentä astetta plussan puolella ja ilmanlaatu on ollut hyvä tai kohtalainen. Välillä auringon paistaessa pilvettömältä taivaalta hiki on noussut pintaan, mutta voin todeta nauttivani tästä ilmastosta erittäin paljon. Taidan olla vähän vilukissa, joten tällainen ilmasto sopii minulle hyvin. 

Ellalla koulunkäynti sujuu mallikkaasti. Kieliongelmista ollaan nyt selvitty ja kavereita on löytynyt, muutama läheisempikin. Ella kävi luokkansa kanssa Shanghain itäpuolella olevalla saarella luomutilalla tutustumassa luomuviljelyyn. Päivä oli ollut antoisa, he saivat mukaansa luomusalaattia, jota olivat laittaneet ruukkuihin. 

Lotta opiskelee ahkerasti kiinaa ja miettii samalla, mitä ensi vuoden opiskelut voisivat olla. Vielä kaikki on mahdollista ja aikaa on sekä opiskella että tehdä töitä. Toiveenani on, että löytyisi hänelle mieluisa ala. Lotta oli yliopiston järjestämällä ekskursiolla viime viikonlopun Yangzhoussa. Siellä oli ollut mukavaa ja mielenkiintoista.

Me matkustimme Ellan syysloman aikaan Jejun saarelle. Itse asiassa meillä kaikilla oli se viikko lomaa, sillä Kiinassa oli peräkkäin sekä Kansallispäivä että Kuujuhla. Jeju sijaitsee Etelä-Korean eteläpuolella ja on autonominen saari, sitä voisi ehkä verrata Ahvenanmaahan. Sain vihjeen matkakohteesta ystävältäni Tiinalta, joka oli käynyt saarella perheensä kanssa aikaisemmin syksyllä. Lentomatka kesti vain puolitoista tuntia saaren pääkaupunkiin Jejuun. Me majoituimme saaren eteläpuolelle Seogwipon kaupunkiin. Saarella on monta Unescon kohdetta, joten nähtävää ja ihalitavaa riitti. Kuuden päivän aikana kävimme katsomassa vesiputouksia, kuusikulmaisia laavakiviä, Udon saarta sekä sukelsimme suomalaisten tekemällä sukellusveneellä 40 metrin syvyyteen ihailemaan koralleja ja kaloja. Lisäksi söimme joka päivä korealaista barbequeta, sillä saarella ei ollut oikein muunlaisia ruokapaikkoja. Saaren erikoisuutena on mustan possun liha, jota grillasimme lattian tasossa olevan pöydän grillissä. Istuimme jalat ristissä ja ruokailun päätyttyä sai hetken ojennella puutuneita jäseniä. Udon saarella vuokrasimme sähköpyörät ja kiersimme saaren. Ellan kanssa pääsimme myös kokeilemaan ratsastusta paikallisilla hevosilla. Tuntuipa luontevalta istahtaa taas pitkästä aikaa hevosen selkään. 


maanantai 18. syyskuuta 2017

Koulun penkillä minä ja muut

Syyskuun puoliväli tulla tupsahti huomaamatta. Ei ihmekään, sillä kiirusta on pitänyt niin paljon, että kelloa ei ole ehtinyt liikaa tuijottaa. Olen tänä syksynä Suomi-koulussa johtavana opettajan, joten olen saanut huolehtia monenlaisista asioista. Onneksi kävin elokuussa Suomi-koulujen opettajien koulutuspäivillä Opetushallituksessa, sieltä sain paljon tietoa ja vinkkejä sekä opettamiseen että johtamiseen. 

Meillä on erikseen johtokunta, jonka kokouksissa päätetään isommista linjoista ja kouluun liittyvistä järjestelyistä. Päätimme ottaa pitkän pohdinnan jälkeen käyttöömme uuden Suomi-kouluille tehdyn opetussuunnitelmasuosituksen. Se on laadittu vuonna 2015, mukana on oppimiskokonaisuuksia, kirjallisuutta, lukemista ja kirjoittamista, puhumista ja kuuntelua. Lisähaastetta tuo se, että ryhmät ovat melko pieniä, 6-13 oppilasta ryhmässä, ja opetamme samanaikaisesti monta ikäryhmää. Lapsia on tänään tulleen päivitetyn tiedon mukaan 37. 

Opetuskertoja on tiivistetty pitkien välimatkojen takia niin, että tapaamme lauantaisin klo 9.30-12.15 seitsemän kertaa ennen joulua. Itse opetan 10-13 -vuotiaita, Lotalla on 8-9 -vuotiaat oppilaat ja Ella-opettajalla ovat eskarilaiset ja ekaluokkalaiset. Lindalla on kaikkein vilkkain porukka eli 3-5 -vuotiaat. Hänellä on apunaan lukiolaistyttö Karoliina, joka on itsekin aikanaan ollut koulussamme oppilaana. 

Olemme saaneet käyttöömme kansainvälisen koulun tilat meidän lähistöltä. Koulussa on mukavat tilat ja saamme pitää siellä omia tavaroita varastossa. Lisäksi meillä on kellarikerroksessa oma kirjastohuone, jota hoitaa kirjastonhoitajamme Heli. Hänen luonaan vieraillaan joka kerta ja lainataan suomenkielisiä kirjoja, cd-levyjä tai dvd-elokuvia. Osa lapsista osaa lukea suomeksi, osalle monet sanat ovat outoja, sillä koulua käydään joko englanninkielellä tai kiinaksi. Päivittäinen suomenkielen käyttö jää monella hyvin vähäiseksi, joten koulumme on todella tärkeä kielikeidas.

 Koulupäivän aikana me käymme erilaisia teemoja läpi ja teemme toiminnallisia harjoituksia. Ensimmäisellä kerralla aiheena oli Koti ja perhe, viime lauantaina Luonto ja luonnonsuojelu. Kävin oppilaideni kanssa jokamiehen oikeuksia läpi seikkailuradalla ja tunnistimme luonnonääniä kuuntelutehtävässä. Katsoimme myös netistä ylen uutisten muuttolintuja koskevaa uutista. Kotitehtäväksi annoin nettitehtäviä eri sovelluksista. Suunnitteluun hurahti ihan kokonainen työpäivä, mutta se ei haittaa työn mielekkyyden ja innostavuuden takia. 

Lisäksi koulupäivän aikana Suomi-koulun kauppa ja kahvila ovat avoinna, joten suomalaisia karkkeja ja pullaa saa ostaa viikonloppuherkuiksi. Sanna leipoo aamulla ison kasan herkullisia korvapuusteja ja myy niitä kaupanpidon ohella. Juhakin pistäytyi viime kerralla koululle kahville. 

Oma opiskelu on lähtenyt myös vauhdilla käyntiin. Viime viikko meni ihmetellessä, nyt tulee ihan runsaasti kotiläksyjä. Ryhmässäni on 15 aasialaista opiskelijaa, lisäksi yksi argentiinalainen, yksi espanjalainen, yksi ranskalainen ja minä suomalaisena yksin. Ensimmäisellä tunnilla arvioin ymmärtäväni noin 20 % opettajan puheesta, tänään ymmärsin ehkä jo noin 30%. Opettaja ei puhu mitään muuta kuin kiinaa ja taululle kirjoitetaan pelkillä kiinalaisilla merkeillä eli hanzeilla. Viime vuodesta viisastuneena en anna paniikille valtaa, vaan otan aivan iisisti ja luotan siihen, että muutamia sanoja tarttuu väkisinkin. Yksi iso helpotus viime vuoteen verrattuna on se, että voimme kirjoittaa opettajalle sanelut ja kotitehtävät kännykällä. Omat harakanvarpaat eivät oikein olleet kauniita katsella, joten nyt ei tarvitse nolostua, jos opettaja ei ymmärrä, mitä olen kirjoittanut. Jos hän ei ymmärrä, mitä kirjoitan, niin olen valinnut väärän kirjoitusmerkin, en raapustanut väärin. 

Orkesterinjohtajana on ollut mielenkiintoista työskennellä. Viime viikolla harjoittelimme improvisointia muutaman soinnun pohjalta. Annoin oppilaille pentatonisen asteikon sävelet käyttöön eli viisi eri säveltä. Saivat sitten soittaa niitä oman maun mukaan antamieni tunnetila - ja esitystapaohjeiden mukaisesti. Kysellessäni, mitä pitivät harjoituksista, eräs oppilas ilmaisi kohteliaasti harjoituksen olleen uniikki. He ovat tottuneet soittamaan pelkästään nuoteista, joten taisi olla melko haastava tehtävä. Ensi kerralla aion pysyä taas rauhallisena ja soitamme pelkästään nuoteista. Totutan heidät vähitellen irti nuoteista. Soittajat ovat eritasoisia, mutta kaikilla on hyvä ote soittamiseen. Osalla oppilaista on hyvin paljon harrastuksia orkesterin lisäksi, joten pitää miettiä sitä, että he eivät stressaannu tai turhaannu harjoituksissa. 

Eilen kävimme Juhan kanssa pitkällä kävelyllä. Ihmiset viihtyvät ulkona, näimme paljon kirjojen lukijoita ja lepäilijöitä katujen varsilla. Mikäs siellä on ollessa, kun on lämmintä ja aurinko paistaa. Ilmanlaatu on ollut erittäin hyvä viime viikolla, itse asiassa kotikaupungissamme oli eilen huonompi ilmanlaatu kuin täällä. Tänään on ollut vähän huonompi ilma, mutta ei mitenkään hälyttävän huono. 


Ystäväni Sanna K. kirjoitti omassa blogissaan Shanghain korkeasta hintatasosta. Se pitää kyllä paikkaansa, sillä suomalaiset viikko-ostoskustannukset ovat samoja täälläkin. Kausihedelmät ovat aika edullisia, mutta muuten hinnat ovat korkeita. Pieni muropaketti maksaa täällä noin 8 euroa, leipä 5 euroa ja jugurtit samanverran. Limsat ovat edullisia, mutta niitä emme juo Suomessakaan useasti. Toisaalta on erittäin mukavaa, että täältä saa myös länsimaisia tuotteita. En ole vielä opetellut kiinalaisen ruuan tekemistä, kaikkeen ei riitä aika. Nuudeli- ja riisipohjainen ruoka voisi olla halvempaa, mutta sen tekeminen on sitten ihan oma juttunsa. Meillä on hyvä kaasuhella, mutta ei uunia. Siksipä ruuanlaitto on vähän rajoittunutta. Ei kuitenkaan syytä huoleen, olemme saaneet ihan tarpeeksi ruokaa ja voimme hyvin! 

tiistai 5. syyskuuta 2017

Syyskuun terveisiä

Syyskuun alku näkyy täällä Shanghaissa lähinnä siinä, että viime viikonloppuna suljettiin asuinalueemme ulkouima-allas. Meidän näkökulmastamme allasta olisi voinut ihan hyvin pitää auki vielä pitkään, mutta täällä on erilaiset tavat.  Juha ja Ella kävivät vielä viikonloppuna polskuttelemassa altaalla. Viime viikot ovat menneet hurjaa vauhtia, sillä meillä kaikilla on ollut paljon puuhaa. Itse olen ollut useasti palavereissa ja kokouksissa. Suomi-koulun johtavana opettajana olen selvittänyt käytäntöjä ja opetussuunnitelmasuositusta sekä osallistunut sekä opettajien että johtokunnan kokouksiin. Meillä on tehokas ja toimiva tiimi molemmissa, joten tuloksia syntyy mukavalla tahdilla.

Olen aloittanut Ellan koululla Upper Schoolin jousiorkesterin johtajana.  Olen kokoustanut sekä rehtorin että musiikinopettajien kanssa, tänä vuonna orkesterit ovat koulun jälkeen, joten uusia tuulia on puhaltanut sielläkin koulussa. Viime keskiviikkona tapasin ensimmäistä kertaa soittajat. Joukossa oli monentasoisia soittajia, joten sovituksia olen muokannut uudestaan eri tasoille sopiviksi. Sain onneksi koululta kannettavan tietokoneen lainaksi, joten olen pystynyt tekemään nuotinnukset tietokoneohjelmalla. Huomenna on seuraava tapaaminen, pitää muistaa monistaa uudet sovitukset ennen harjoituksia.  Olen tosi innostunut uudesta pestistäni, samalla vähän jännittää, miten pääsemme vauhtiin.

Shanghaista on tullut minulle kovin mieluisa paikka asua. Nautin, kun saan katsella ikkunoista kaukana siintäviä Pudongin puolen torneja ja toiselta puolelta Hongqiaon lentokentän laskevia ja nousevia koneita. Liikenteen keskellä on helppoa kulkea polkupyörällä ja metrolla pääsee nopeasti joka paikkaan. Taksit ovat myös edullisia, joten kulkeminen on tosi vaivatonta. Toki joka paikkaan menee aikaa, mutta eipäs minulla ole niin kiire, etten ehtisi ajoissa perille.

Elokuussa opiskeluajan ystävämme piipahti Shanghaissa työasioilla ja ehdimme käydä yhdessä syömässä dumplingeja. Lisäksi kiertelimme Yuyuan-alueella ihmettelemässä turisteja ja basaarimeininkiä. Myös siskoni kummitäti miehineen käväisivät kaupungissa ja heidänkin kanssaan nautimme samassa ravintolassa suussa sulavia dumplingeja. Ne ovat siis kuumia, taikinanyyttejä, joiden sisällä on kasvis-, liha- tai kalatäyte. Niitä dipataan soijakastikkeeseen ja nautitaan yhtenä suupalana.

Asuinalueellamme asuvat suomalaiset järjestivät pihalla grillijuhlat. Toteutimme tarjoilun nyyttäriperiaatteella. Paikalle saapui mukavasti porukkaa ja syötävää riitti kaikille. Ella satutti itsensä, kun juoksi pimeässä puiden väliin jännitettyyn naruun ja lensi voltilla nurmikolle. Päänsärkyä podettiin monta päivää. Nyt jäljellä on enää haalistunut mustelma reidessä. Onneksi ei käynyt pahemmin.
Grillijuhlia vietettiin myös Ellan koululla, siellä paikalla oli paljon väkeä ja tarjoilua moneen makuun. Koululta sai jokainen osallistuja ruoka- ja juomalipun, sen jälkeen piti ostaa itse, jos jäi nälkäiseksi. Ella kulki omien kavereidensa kanssa ja me istuimme suomalaisten tuttujen kanssa katoksen alla. Tutustuimme myös uusiin suomalaisiin, jotka olivat tulleet paikalle juuri ennen koulun alkua. Tuntui kummalliselta, että olemme jo ”vanhoja” shanghailaisia heihin verrattuna ja osasimme opastaa käytännön asioissa samalla tavalla kuin meitä autettiin yli vuosi sitten.

Juha sai töistä viime vuoden tapaan laatikollisen rapuja. Popsimme ne Varjosten kanssa viime vuoden tapaan. Eli perinteitäkin alkaa syntyä. Elokuussa kävi ilmi, että ystävämme eivät lähdekään pois täältä, vaan jatkavat toisessa firmassa työskentelyä. Olemme onnekkaita, että saamme nauttia heidän seurastaan vielä kauemmin. Valitettavasti hyvä ystäväni Tiina on muuttamassa lokakuun aikana pois miehensä toimipisteen muututtua toiseen maahan. Olemme käyneet yhdessä golfaamassa ja viettäneet paljon aikaa koulun opetussuunnitelman päivityksen suunnittelussa. Olen niin kiitollinen, että olen saanut uusia, ihania ystäviä.

Ylihuomenna Lotta palaa takaisin tänne opiskelemaan. Hän jatkaa kiinan opintoja syyslukukauden ajan.  Minulla jatkuu myös kieliopinnot samaan malliin kuin keväällä eli opiskelen maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin kiinaa yliopistolla. Kävin eilen Marjutin kanssa yliopistolla hakemassa opiskelijakortin. Paikalla oli muutama muukin, sillä Marjutin piti ilmoittautua uutena opiskelijana muiden uusien kanssa eilen. Saimme odotusnumerot 156 ja 157. Sillä hetkellä vuorossa oli numero 87. Odottelimme kahvilassa yli tunnin, että pääsimme asioimaan toimistolle. Minusta tuntui hauskalta, että moni työntekijä muisti minut keväältä ja yksikin tuli erikseen halaamaan. Tulee tervetullut olo sielläkin.


Juha lähtee huomenna työmatkalle Pekingiin. Hän tulee takaisin torstaina. Minulla on loppuviikosta palavereiden lisäksi perjantaina opettajakokous, jossa tapaamme opettajien kanssa ja valmistaudumme lauantain ensimmäiseen Suomi-koulun opetuskertaan.  Sanna on vastuussa kahvilan ja kaupan asioista, joten sekä kahvia että herkkuja voi ostaa päivän mittaan. Lotta tulee yhdeksi opettajaksi täksi syksyksi. Tuntuu mukavalta, että saamme työskennellä yhdessä.

torstai 17. elokuuta 2017

Kesän kuulumisia

Kesä tuli ja meni ja niin mekin.  Menimme Suomeen Ellan kanssa heti koulujen loputtua eli kesäkuun puolessa välissä. Lotta jäi vielä Shanghaihin opiskelemaan ja Juha tekemään töitä. Pääsimme asumaan vanhempieni luokse ihan Kokkolan keskustaan. Hieman tuumailin ennen kotikaupunkiin paluuta, että miltä kaikki näyttää ja tuntuu pitkän tauon jälkeen. Kävimme Ellan kanssa viimeksi Suomessa vuoden vaihteessa ja silloinhan oli niin pimeää, ettei ehtinyt nähdä kaikkea. No, onhan tuo vähän liioitellusti sanottu. Suuria eroja tänne Kiinaan verrattuna oli jo löytynyt. Suomessa talot näyttävät hyvin matalilta ja tiet ovat kapeita. Ihmisiä ei näy kovin paljon ulkona eikä kaupoissa. Liikennekin on selkeää ja vaivatonta, ainakin Kokkolassa.

Vietimme perheessämme kahdet isot juhlat kesän aikana. Lotta ja Juha saapuivat heinäkuun alussa Kokkolaan ja aloitimme Lotan ylioppilasjuhlien valmistelut. Siskoni tarjosi meille juhlatilaksi heidän huvilaansa. Se on ollut sukumme omistuksessa jo yli sata vuotta, joten tuntui hyvältä päästä nauttimaan juhlista perinteiseen ympäristöön. Tarjoilutkaan eivät tuottaneet suurempaa päänvaivaa, sillä anoppini suussa sulavat voileipäkakut, siskoni mokkapalat ja tuoreista mansikoista tehdyt täytekakut täyttivät tarjoilupöydän. Mansikka-aika oli juhlien kannalta sopivasti myöhässä, sillä saimme juuri parhaimmillaan kypsyneet mansikat haettua läheiseltä Hauhtosen tilalta. Lotta oli kaunis niin kuin aina, ja sää suosi meitä. Aurinko paistoi ja lämpötila oli kahdenkymmenen asteen paremmalla puolella. Juhlavieraat viihtyivät sekä huvilan sisällä että ulkona pihalla. Meille jäi kaikille tilaisuudesta erittäin hyvä mieli, kiitos kaikille juhlijoille!

Toiset juhlat vietimme juuri ennen kuin palasimme takaisin Shanghaihin. Täytin elokuun neljäs tasaiset viisikymmentä vuotta ja halusin kutsua mukaani juhlimaan mahdollisimman paljon ystäviä. En laittanut mitään virallista kutsua, mutta kaikki olivat tervetulleita. Saimme käyttöömme ihastuttavan Laivurintalon Kokkolan Neristanista eli vanhasta kaupungista. Talo on remontoitu pieteetillä ja puutarhan kukkaloisto ja enteriööri loivat juhlille ihanat kehykset. Nautin suuresti, kun sain tavata ystäviä ja sukulaisia sekä ilahduin henkilökohtaisten lahjojen lisäksi toisenlaisista lahjoista Kirkon Ulkomaan Avun kautta. Useat ystävät olivat lahjoittaneet apua tarvitseville mm. Kanoja, vuohia, lukutaitoa, puhdasta vettä ja hedelmäpuita. Suurkiitos kaikille! Juhlan aikana oli myös yksittäisiä ohjelmanumeroita, joissa kuultiin runoja, lauluja, ja soittoa. Jokainen esitys oli ainutlaatuinen ja sydämellinen. Illalla menimme veneellä kerhon saareen yöksi. Lähestyessämme rantaa huomasimme, että sinne oli laitettu pimenevässä illassa kirkkaasti listavia kynttilöitä. Kaiken kukkuraksi kynttilöitä oli viisikymmentä ja niistä oli muodostettu kuvio 50.  Tilanne oli häkellyttävän koskettava ja tulen muistamaan sitä lämmöllä. Minulle tulkin sellainen tunne, että haluan heti uudestaan juhlia, sillä se oli niin mukavaa.

Lotta oli heinäkuun kaupunginkirjastossa töissä. Työmatka oli lyhyt ja miellyttävä vanhempieni kotoa. Ella asui kanssamme pääasiassa veneessä. Laskimme sen nimittäin Juhan tuloa seuraavana päivänä veteen ja illalla olimme jo saaneet sen asuttavaan kuntoon. Oma talomme on vuokralla ystävillämme, joten pystyimme hakemaan ongelmitta veneen varustukset sieltä. Veneessä asuminen on meille edellisiltä kesiltä tuttua puuhaa, joten nautimme omasta rauhasta ja tiloista kuukauden ajan. Elokuussa pakkasimme tavarat takaisin laatikoihin ja veimme ne kotiimme ensi vuotta odottamaan. Maanantaina vene nostettiin ja tiistaina lähdimme takaisin kohti Shanghaita. Lotta jäi vielä elokuun ajaksi lomailemaan Suomeen.

Kesäloma sujui kokonaisuudessaan erinomaisesti. Ella tapasi kavereitaan, pääsi uimaan ja nauttimaan vapaa-ajasta. Minä keskityin kunnon kohottamiseen golfin avulla ja sain sen parista uusia ystäviä ja luottopelikaverini Anjan seuraa. Lotalla heinäkuu meni töitä tehdessä ja Juhalla oli puolet ajasta lomaa ja puolet töitä. Vaikka kaipasin toisaalta kovastikin takaisin Shanghaihin, niin samalla tuntui hyvältä olla hetki tutuissa ympyröissä ja ennen kaikkea tärkeiden ihmisten parissa.

Pääsin myös elokuun alussa Suomi-koulujen opettajien koulutuspäivlle Helsinkiin. Siellä oli korkeatasoinen ja antoisa koulutus opetushallituksen tiloissa. Suomi-kouluja on tällä hetkellä 137 eri maassa ja opettajia yli 600. Sain paljon vinkkejä ja uusia ideoita tulevalle syksylle. Toimin nimittäin tämän syyslukukauden Shanghain Suomi-koulun johtavana opettajana. Olen innoissani uudesta pestistä ja toivon, että oppilaat tulevat nauttimaan syksyn opetuksesta. Meillä on yhteensä seitsemän opetuskertaa, jotka pidetään lauantaisin yhden kansainvälisen koulun tiloissa. Lapsia tulee kolmisenkymmentä, joten opetusryhmiä on ainakin kolme ja saman verran opettajia. Lisäksi paikalla on kirjastonhoitaja ja kaupan-/kahvilanpitäjä, joten sinne saattaa tulla muitakin suomalaisia kuin oppilaat vanhempineen. Toivotaan ainakin niin.

Nyt olemme olleet vähän yli viikon Shanghaissa. Täällä on aikamoisen kuuma: lämpötilat ovat joka päivä kohonneet yli 30 asteen ja kuumimpana päivänä oli +38 astetta. Vesipullo pitää olla koko ajan mukana tai sitten pitää käydä tarpeeksi usein kahvilassa juomassa muutakin kuin kahvia. Säätiedotuksessa näkyy myös joka päivälle ukkosta. Olemmekin katsoneet silmät suurina, kun taivaan kansi on välillä ihan valkoisena salamoiden valoista. Eilen illalla oli erityisen näyttävää salamointia. Välillä salamointia näkyy ylhäällä pilvien väleissä, välillä kirkkaat sahakuviot iskevät maata kohti.

Viikon aikana olemme asettuneet takaisin kotiimme ja totutelleet aikaeroon. Juha jatkoi matkaansa suoraan lentokentältä työmatkalle Kiinan keskiosaan, joten hän pääsi kotiutumaan vasta viime perjantaina. Asuinalueemme ulkouima-allas on auki, joten sinne pääsee poskimaan vielä ainakin tämän viikon. Sitten taitaa tulla täkäläisten mukaan liian kylmä, ja allas suljetaan. Portin-/ ja ovivartijoiden sekä kaupan myyjien kanssa on ollut kiva taas jutustella kiinaksi, täällä tervehditään sanomalla hao jiu bu jian eli mukava nähdä pitkästä aikaa. Myös meidän ayimme on ollut iloinen, kun tapasimme taas kesätauon jälkeen. Hän onkin hyvin kultainen ja osaava apuri, ja pitää huolta kotimme siisteydestä kaksi kertaa viikossa. Hänen kanssaan saa harjoitella kiinaa oikein kunnolla, sillä hän ei puhu englantia.

Olen ehtinyt tavata myös Shanghaissa asuvia ystäviäni siellä sun täällä. Käymme toistemme luona kylässä tai tapaamme lounaalla jossain mukavassa paikassa. Metrolla kun pääsee helposti minne vain, samoin bussilla on miellyttävä matkustaa. Niissä on hyvä ilmastointi, joten hikipisarat ehtivät välillä jopa kuivuakin. Taksilla ei ole myöskään kalllista matkustaa, mutta niissä haisee usein tupakalle, myös ruuhka-aikoina niillä on hidasta liikkua. Olen tutustunut myös uuteen Suomi-koulun puheenjohtajaan Tarjaan, joka on saapunut tänne kolmeksi vuodeksi Sveitsistä. Ystäväpiirini siis laajenee lupaavasti.

Ellalla alkoi tiistaina koulu ja aikaiset herätykset. Herätys on 6:30, mutta koulubussissa pitää olla 7:20. Hyvin Ella on ehtinyt bussiin aamuväsymyksestä huolimatta. Hänellä on selkeästi helpompaa aloittaa tämä lukukausi, kun on jo valmiiksi hyviä ystäviä ja tuttuja opettajia. Koulu on muuttunut kesän aikana kansainvälisen tasokriteerin mukaisesti middle schoolista ja high schoolista upper schooliksi. Eli vielä on olemassa yläkoulu ja lukio, mutta ne ovat yhdessä upper school. Hallintoa on supistettu, joten nyt oppilailla on yksi yhteinen rehtori. Myös osa aineista on muuttunut sisällöiltään, esimerkiksi musiikissa ei ole enää erillisiä orkestereita, vaan tunneilla opetetaan enemmän yleismusiikkia, kuten suomalaisissa kouluissa.


Tästä blogista tuli tällä kertaa huippupitkä. Toivottavasti jaksoit lukea loppuun. Ensi kerralla kirjoitan taas lyhyemmästä ajanjaksosta, joten seuraava blogikirjoitus lienee hieman lyhyempi. Mukavaa syksyn aloitusta!

sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Lomaa odotellessa

Viime viikon keskiviikkona pääsin shanghailaisen ystäväni Meiqin kanssa laulamaan karaokea. Se on täällä hyvin suosittua ja ihmiset harrastavat karaokelaulua hyvin paljon. Meidän läheisessä ostoskeskuksessa on yksi Shanghain parhaista karaokekeskuksista. Meiqi oli tilannut meille huoneen kolmeksi tunniksi. Hinta oli edullinen, sillä menimme päivällä lounasaikaan laulamaan. Maksoimme koko lystistä noin 15 euroa. Huoneessa oli karaokelava tyylikkäine mikrofoneineen, tunnelmavalot,  pyöreä sohva ja näytöt kahdella seinällä. Lauluja oli sekä englanniksi, koreaksi että kiinaksi. Valittua laulua saattoi nostaa tai laskea oman maun mukaan, ottaa mukaan alkuperäinen laulaja, hiljaisempi melodia tai pelkästään bändisäestys. Tilasimme juomaksi kiinalaista yrttiteetä, mikä on kuulemma erittäin hyvä laulajille. Huone oli täysin äänieristetty ja musiikki pauhasi ihan kunnolla, joten saimme laulaa ihan niin antaumuksella kuin halusimme. Vaikka en tunne kovin hyvin viihdemusiikkia, niin oppilaitteni kanssa laulamat kappaleet osasin ja niitä sitten lauloin, Meiqi lauloi enimmäkseen kiinalaista viihdemusiikkia. Kokemus oli kyllä hauska ja meillä oli oikein mukavaa. Ehkäpä menemme sitten syksyllä uudestaan.

Viime perjantaina opiskelin Tomokan kanssa meillä suullista koetta varten. Luimme vuorotellen kirjan tekstejä, kappaleita olikin kymmenisen, joten luettavaa riitti. Muuten lausuminen on jo helpompaa, mutta minulla menevät kirjoitusmerkit helposti sekaisin, välillä sinä on minä ja nyt on ensin. Uskoisin, että opinkin parhaiten silloin, kun teen asioita väärin. Sanat jäävät muistiin selkeämmin, kun niitä tarvitsee korjata. Harjoittelusta oli hyötyä, sillä suullinen koe keskiviikkona onnistui yli odotusten. Kirjallisessa kokeessa maanantaina mitoitin aikani väärin. Paniikki iski, kun huomasin, että minulla on 10 minuuttia enää aikaa kirjoittaa 200 kirjoitusmerkin aine paikasta, jossa olen käynyt tultuani Kiinaan. Jälkeenpäin ihmettelin, mitä oikein kirjoitin, sillä en ehtinyt yhtään miettiä, vaan suolsin sanoja peräjälkeen paperille. Ilokseni sain kuulla, että sain aineesta 6/10 pistettä, mikä on minulle aivan huikean hyvä tulos tuosta tilanteesta. Muutenkin kokeet menivät hyvin läpi, maanantaina saan sitten tietää loppupisteet, kun Lotta hakee todistukseni koulun toimistolta. Mehän olemme silloin Ellan kanssa jo lentokoneessa suuntaamassa kohti Helsinkiä.

Viime lauantaina oli siskoni syntymäpäivä. Oli mukava onnitella skypen kautta. Ella meni luokkakaverinsa luokse yökylään melko lähelle meitä. Heillä oli siellä viiden tytön porukka ja he uivat pihan altaassa ja nauttivat vielä yhdessäolosta. Yksi tytöistä muutti tiistaina takaisin Amerikkaan, joten ilmassa oli myös haikeutta. Tyttöjen ollessa ulkona sattui kummallinen episodi: orava tuli paikalle ja puraisi Ellaa varpaasta. Onneksi siitä jäi vain pieni jälki ja jäykkäkouristusrokote oli voimassa. Sunnuntaina Juha haki Ellan takaisin kotiin. Menimme Shanghai Centeriin yhdessä katsomaan, millaiset Suomi 100-juhlat oli järjestetty. Siellä oli kuoro laulamassa Finlandiaa, Angry Birds tepasteli yleisön joukossa ja ihmiset tutustuivat suomalaisiin tuotteisiin, joita oli laitettu esille. Paikalla oli mukavasti väkeä, myös suomalaisia oli jonkun verran. Marjut oli tullut myös sinne ja menimmekin yhdessä lounaalle. Palasimme tyttöjen kanssa taksilla kotiin ja jatkoin kokeeseen lukemista. Juha meni käymään vielä kaupoissa.

Maanantaina minulla oli koe, jonka jälkeen menimme opiskeluporukan kanssa lounaalle läheiseen ravintolaan. Annoimme opettajalle yhteisen lahjan ja yllätykseksemme Tomoka antoi jokaiselle opiskelijalle pienen lahjan muistoksi. Tomoka on ollut tämän kevään luokkamme banzhang eli vähän niin kuin ryhmän johtaja. Hän oli ottanut tuntien aikana meistä kuvia ja kehittänyt niitä, lahjakuoressa oli myös kaunis japanilainen kirjanmerkki ja kortti.

Juha kävi maanantaina Lotan kanssa maksamassa tulevan syksyn opiskelun. Tiistaina minä menin Lotan mukana läheiselle poliisiasemalle hakemaan viisumia. Ensi viikolla Lotta sitten hakee sen Pudongin puolen viisumikeskuksesta. Opiskelijaviisumi on helppo ja vaivaton hankkia, sillä pystyy myös matkustamaan Kiinan ulkopuolelle täällä ollessa.

Tapasimme tiistaina illalla Juhan kanssa Suomi-koulusta tutuksi tulleen perheen ja söimme heidän kanssaan yhdessä päivällistä läheisen ostoskeskuksen kiinalaisessa ravintolassa. Ruoka oli erittäin maittavaa, kalakin maistui mudan sijasta raikkaalle. Hui-isä ja Xiaomeng-äiti ovat asuneet Kokkolassa pitkän aikaa, isä jo kaksikymmentä vuotta ja äiti kymmenen. Lapset ovat olleet Suomessa tähän talveen asti ja puhuvat erittäin sujuvasti suomea. Niin se maailma on pieni: tapaamme täällä kiinalaisen perheen, joka asuu kotikaupungissamme. He tulevat heinäkuussa Kokkolaan, tapaamme seuraavan kerran siellä.

Keskiviikkona minulla oli suullinen koe ja samalla viimeinen kerta tänä lukukautena. Tulipas helpottunut olo, kun selvisin kurssista ja opin jonkun verran kiinaa vuoden aikana. Menin Tiinan kanssa lounaalle ranskalaiseen ravintolaan ja juhlistimme päivää kolmen ruokalajin aterialla. Tapaamme hänen kanssaan varmaan syksyllä seuraavan kerran. Sitten olemmekin molemmat mukana Suomi-koulun toiminnassa, minä vastaavana opettajana ja hän jotokunnan jäsenenä. Pääsen elokuun alussa Helsinkiin Suomi-koulun opettajille tarkoitettuun koulutukseen. Sieltä saan varmaan paljon toimivia ideoita ja vinkkejä tulevalle syksylle.

Tytöt jäivät kotiin kahdestaan, kun menimme Juhan kanssa työpaikan järjestämälle kahden päivän matkalle. Ajoimme kahdella autolla Shaoxingin kaupunkiin. Se on kuuluisa merkittävästä kirjailijasta LU Xunista, keltaisesta viinistä ja oopperasta, jossa vain naiset esiintyvät, näyttelevät sekä naisten että miesten roolit. Kiinassa kaksi tunnetuinta oopperaa ovat Pekingin ooppera, siellä esiintyvät vain miehet, ja Shaoxingin ooppera. Eri paikkakunnilla on omat oopperatyylinsä, joita paikalliset käyvät katsomassa useasti.

Shaoxingissa tutustuimme Lu Xunin kotiin ja puutarhaan sekä keltaisen viinin museoon. Kävimme kauniissa puistossa, joka on toiminut kuuluisa runoilija Cao Xueqinin kirjoittaman romaanin päähenkilöiden kohtaamispaikkana. Hong lou meng eli englanniksi käännettynä Dream of the Red Chamber on yksi neljästä kuuluisimmista kiinalaisen kirjallisuuden romaaneista. Siitä on tehty sekä näytelmiä, oopperoita että elokuvia. Paikalla oli koululaisryhmiä ja yhdellä ryhmällä oli näytelmän roolipuvut päällään.  Perjantaina ajoimme Shaoxingista noin tunnin matkan päähän Fuzhi-vuoriston alueelle. Kävimme tutustumassa paikalliseen riisin terassiviljelyyn, vuoristokylään ja nautimme raikkaasta ilmasta ja puhtaasta vedestä, mikä solisi vuoren huipulta kylän läpi. Palasimme vielä Shaoxingiin lounastamaan. Tapasimme Juhan työkaverin ystävän, hänellä oli mukanaan kaksivuotias tyttönsä. Tyttö oli erittäin sukkela ja suloinen, hänelle maistui vain nuudelit. Muita ruokia tarjottaessa tyttö laittoi ne sumeilematta isänsä lautaselle. Palasimme kotiin perjantai-iltana kuuden aikoihin.


Eilen kävimme juhlistamassa Ellan kesäloman alkua laowaijiella. Siellä on Ellan suosikkiravintola, jossa tarjoillaan erittäin maukasta kiinalaista ruokaa. Pakkailimme loppuillan tavaroitamme. Tänään olemme vielä käyneet hankkimassa viimeiset asiat Suomeen, huomenna aamulla lähdemme Ellan kanssa lentokentälle Pudongin puolelle ja nousemme sinivalkoisille siiville. Seuraavat seitsemän viikkoa kuluvat Kokkolassa sukulaisten ja ystävien seurasta nauttien. Toivotan sinulle oikein mukavaa juhannusta ja kesää!