Heinäkuun helteitä ja merimaailmaa

Olemme olleet täällä jo yli kuukauden. Sen huomaa siitä, että asiat alkavat olla jo vähitellen hallussa ja paikat ovat tulleet tutummiksi. Silti uusia ja yllättäviä tilanteita tulee lähes päivittäin.

Kaikille taksikuskeille paikat eivät kuitenkaan ole tuttuja, sen saimme huomata Lotan kanssa toissailtana. Otimme taksin ja pyysimme kuskia viemään meidät Gubein Carrefouriin eli monipuoliseen tavarataloon. Näytin kännykästä osoitetta ja viitoin tietä eteenpäin. Jossain vaiheessa kuski kyseli, mihin suuntaan käännytään. En kai minä sitä tiennyt. Ajelimme hyvän aikaa, kunnes hoksasin, että olemme palanneet asuinalueellemme takaisin. Siinä vaiheessa mittarissa oli jo mukava summa, joten päätin, että lähdemme taksista pois. Niinpä maksoin kiltisti summan ja otimme toisen taksin. Sillä pääsimme suoraa tietä oikeaan paikkaan.

Televisiostamme näkyy kaunis sininen valo, ei muuta. Olemme ratkaisseet ongelman ostamalla kasan dvd-levyjä. Täällä ei onneksi dubata elokuvia, vaan tekstitys on kiinaksi. On meillä makuuhuoneessa myös televisio, mutta sieltä tulee viideltä kanavalta kiinankielistä ohjelmaa. Ohjelmatarjontaa on Kauniit ja rohkeat-tyyppisestä saippuasarjasta kokkikisoihin.

Viikonloppuna tutustuimme lähellämme sijaitsevaan puistoon. Se on valtavan kaunis ja iso alue tekojärven ympärillä. Puistossa on Helsingin SeaLife-akvaarion kaltainen merimaailma, mutta vain paljon suurempi sellainen. Saimme ihailla taidokkaasti tehdyistä maisemoinneista ja nerokkaasti suunnitelluista akvaarioista. Loppumetreillä oli pingviinejä, jotka uiskentelivat vedessä ja nautiskelivat kallioilla.

Merimaailman lippuun kuului myös valasshow. Kävelimme järven ympäri valastalolle. Pääsimme istumaan paikoillemme parisenkymmentä minuuttia enne shown alkua. Ostimme popcorneja ja seurasimme, kun myyjät kaupittelivat neonvaloissa sädehtiviä valasleluja ja möivät pientä purtavaa ja juotavaa. Altaassa ui samanaikaisesti kolme valkoista maitovalasta. Yksi oli selvästi pienempi eli kyseessä taisi olla perhe. Show alkoi niin, että paikalle saapui kaksi kouluttajaa ja kaksi merileijonaa. Yleisöä viihdytettiin merileijonien tempuilla. Toisena ohjelmanumerona oli valaiden esitys. Siinä valaat uivat, hyppivät ja ruiskuttivat vettä ilmaan ja kouluttajien päälle. Kolme henkilöä yleisöstä pääsi taputtamaan valaita. Kun esitys oli loppu, muutamat ihmiset yrittivät mennä valaiden luokse takakautta. Työntekijöillä oli ihan tekemistä liian innokkaiden valasfanien kanssa.

Puistossa oli myös huvipuistoalue, jossa oli lapsille suunnattuja laitteita. Kaksi vanhempaa miestä lennättivät huikean korkealla leijojaan, kuulemma leijat voivat lentää 700 metrin korkeudessa. Iltaisin niissä voi olla valoja, joten taivaalla lentelee siis muitakin kuin lentokoneita ja lintuja.

Keittiömme ikkunasta näkee puistoon. Siellä on keskellä järveä jättimäinen ankka. Hyvällä ilmalla aiomme käydä kokeilemassa järvelle vuokrattavia polkuveneitä. Nyt on vielä liian kuuma, lähes +40 joka päivä. Leijojen lentoa voi seurata myös ikkunastamme, uljaan näköisiä luomuksia.

Tytöt ovat nauttineet uimisesta ulkoaltaalla. Innostuimme Juhan kanssa hankkimaan meille squashmailat. Tänään kokeilemme ruostuneita taitojamme compoundin kentällä. Silloin joskus tosi kauan sitten eli opiskeluaikoina meillä oli tapana pelata squashia 3-4 kertaa viikossa. Harmi, että Kokkolassa ei ollut mahdollisuuksia jatkaa harrastusta. Nyt saimme uuden tilaisuuden.

Juha ja Ella ihastuivat jousiammuntaan viikonloppuna. Puiston vieressä olevassa ostoskeskuksessa on hyvä jousiammuntapaikka, jossa kävimme tutustumassa uuteen lajiin. Ella ja Juha kävivät tällä viikolla uudemman kerran siellä, eikä taida jäädä viimeiseksi kerraksi. Taitavasti molemmat jo osaavat tähdätä.

Odotan huomista kuin kuuta nousevaa. Saimme ostettua edullisen digipianon ja perjantaina se tuodaan kotiin! Sormeni ovat odotustilassa, taidan viettää perjantain pääosin soittaen. Illalla on suomalaisten kokoontuminen jossain päin keskustaa, menemme varmaan käymään siellä Lotan kanssa. Ensi viikon perjantaina Lotta saapuu takaisin Suomeen ja valmistautuu syksyn kirjoituksiin.

Metron lähellä on iso kirjasto, jossa on 10 kerrosta. Kävimme siellä ihmettelemässä paikallista kulttuurin kehtoa. Alakerrassa oli kahvila ja pieni kirjakauppa (lähinnä englanninkielisiä kirjoja). Kolmessa kerroksessa oli lainattavia kirjoja. Menimme hissillä kahdeksanteen kerrokseen, missä oli kauniita tauluja ja hienoja lukunurkkauksia. Sinne meni paljon väkeä, satutunti taisi olla alkamassa. Mekin voimme saada sinne lainakortit, kunhan saamme passimme takaisin. Tavaroidemme tulossa kestää vielä vähän aikaa ja passimme ovat tullin hoivissa siihen asti.

Olen käyttänyt lähestulkoon joka päivä sateenvarjoa. Se on erittäin tarpeellinen suoja näin kuumalla ilmalla. Harvalla on hengityssuojia, niitä ei käytetä yleisesti. Ilmanlaatu on pysynyt muutamaa päivää lukuunottamatta hyvänä. Kotimme ilmastointi ja ilmanpuhdistuslaitteet ovat olleet hyviä ja tehokkaita.

Kaupantekoa, kieliopintoja ja kotiruokaa

Heinäkuu on jo ohittanut puolen välin ja täällä sadekausi jatkuu. Suunnilleen joka toinen päivä ukkostaa. Välillä ukkonen jopa jyrisee ja tuo kuurosateita kaupungin ylle. Eilen illalla taas ukkonen keskittyi yhteen pilveen ja välähteli sen suojissa mahtavasti. Täysikuu mollottaa tänään taivaalla kirkkaasti ja lämmin ilma on pysyvä olotila.

Tämän viikon aikana olemme tutustuneet yhteen paikallisista IKEA-ketjun kaupoista ja syöneet lihapullia muusin kanssa ja lohta muusin kanssa. Lisäksi olemme kokeilleet, aika onnistuneestikin, kotimme kaasuliettä, mikro-uuniyhdistelmää, riisikeitintä ja sähkögrilliä. Kävimme myös herkuttelemassa meksikolaistyyppistä ruokaa laoweilu:lla (ulkomaalaisten kadulla) yhdessä uuden suomalaisen ystävämme kanssa. Tunnelma oli tuttu, ihan kuin olisimme olleet Italiassa jollain bulevardilla.

Viikonloppuna Juhalla oli yksityinen kiinantunti kotonamme. Sain myös lyhyen hetken opettajan opetusta, ja maanantaina hän tuli pitämään minulle yksityistunnin. On kiva huomata, että Suomessa aloittamani opiskelut eivät ole menneet hukkaan, vaan olen päässyt hyvin kiinni opiskeluihin. 

Syyskuussa aloitan tiiviimmän opiskelun läheisellä Donghuanin ylipistolla. Kiinan kieli on mielestäni todella kiehtovaa ja siitä saa nopeasti kiinni. Arkiset asiat, kuten kaupassa käynti ja taksilla ajaminen sujuvat jo ihan mallikkaasti. On hauska myös huomata, miten viattoman uteliaasti kiinalaiset suhtautuvat meikäläisiin. Rasismista ei ole tietoakaan, lähinnä utelias ja kiinnostunut asenne tulee joka puolella vastaan.  Yhdessä sitten naureskellaan, kun kumpikaan ei ymmärrä toista.

Viime keskiviikkona otin oikein asiakseni mennä tutkimaan ulkomaalaisten tuotteiden liikettä, Carrefouria, tarkemmin. Suomessa vastaavanlainen marketti voisi olla vaikkapa Minimani tai Lidl. Sieltä saa ulkomailta tuotuja ruokatavaroita ja monenlaisia kodin tarpeellisia asioita, kuten astioita, ruokaa, pienelektroniikkaa, kirjoja ja vihkoja ja hygienia- ja kauneustuotteita. Meillä on kotona pieni pakastin, olemme täyttäneet sen jo dumplingeilla ja pizzoilla sekä jääpaloilla. Dumplingit ovat nuudelikääröjä, joiden sisällö on maukas ja mehukas täyte (vihanneksia ja kalaa, kanaa, rapuja tai possua).

Televisiostamme ei tule kuin kiinankielistä ohjelmaa. Olemmekin ehtineet kaivata tuttuja tv-sarjoja ja  -ohjelmia. Ystävämme johdatti meidät herkullisen illallisen jälkeen sellaiseen dvd-liikkeeseen, mistä löytyi lähestulkoon kaikkia ohjelmia, sarjoja ja elokuvia. Hamstrasimmekin sieltä muutamia meille mieluisia dvd-levyjä. Taisimme olla tuottavia asiakkaita, kun antoivat yhden dvd:n ilmaiseksi ja vesipullot kaupan päälle. Vesipulloja täällä kannattaa kantaa koko ajan mukana, sen verran lämmintä on.

Lähistöllämme on hierontapaikka, joka on erittäin siisti ja kaikin puolin asiallinen. Olemme käyneet siellä sekä jalka- että selkähieronnassa. Paikat menevät yllättävän helposti jumiin, yöllä kun täytyy pitää ilmastointi kuumuuden takia päällä. Asuinalueemme takana, joen varrella, on viihtyisä liikuntarata. Se on muutaman kilometrin pituinen, pohjana on juoksulle sopiva, joustava matto ja ympärillä on kauniita puita ja pensaita. Liikenteen melu vaimenee mukavasti niiden ansiosta, eikä suurkaupungin tuntua löydä helposti. Lisäksi olemme hyödyntäneet asuinalueemme liikuntamahdollisuuksia, kuten uintia, pingistä ja sulkapalloa. Ja taas on monta vesipulloa täytetty. 

 Juomavedeksi tilaamme vesikoneeseen isoja vesipulloja, jotka hupenevat melko tehokkaasti. Viikon aikana menee noin 4 pulloa vettä. Yksi pullo maksaa 29 Rmb:tä eli noin 4€. Suomalaisen hanaveden edullisuus nousee omaan arvoonsa. 

Ensi viikolla lentorahtimme saapunee tänne, katsotaan sitten, miten kauan tullimuodollisuuksissa kestää. Oli hyvä, että saimme laitettua Juhan mukaan helmikuussa tänne jo pienen arsenaalin tavaroita. Niillä olemme pärjänneet hyvin.

Tytöt ovat nauttineet, kun olemme käyneet muutaman kerran Starbucks-kahvilassa. Ketjun kahviloita löytyy jokaisesta ostoskeskuksesta ja keskustassa vielä tiheämmin. En ihan ymmärrä, mikä siinä brändissä on kiehtovaa, mutta olen kuulemma ihan oikeassa paikassa. Hyvä niin.

Nähtävyyksiä ja ihmetyksiä

Huomenna tulee kaksi viikkoa täyteen siitä, kun saavuimme uuteen kotikaupunkiimme. Vielä on positiivinen ja innostunut olo. Suurkaupungin tuntua on lähinnä metron ruuhka-aikana, muuten elämän kiire ja hötkyily ovat näkymättömissä. Taksikyyti on edullista ja vain kerran on tullut vastaan kuski, joka ei saanut selville matkamme kohdetta ja jouduimme siksi ottamaan toisen taksin.

Viime viikolla kävimme ihastelemassa suosittua jokinäkymää Huangpujoen varrella olevalla näköalakaistalla eli Bundilla (kiinaksi waitan). Joki jakaa Shanghain kahdeksi osaksi Puxi (joen länsipuoli) ja Pudong (joen itäpuoli). Ellaa kuvattiin ahkerasti ja kerran Juhakin pyydettiin perhepotrettiin. Halpa hupi näpsiä meikäläisistä kuvia. Välillä niitä pyritään ottaa salavihkaa, mm. eräs henkilö "korjasi meikkiä" eli otti Ellasta kuvia.

Bundin varrella on kuuluisa Peace-hotelli, missä on vieraillut useita kuuluisuuksia mm. Charlie Chaplin ja Steven Spielberg. Aistimme historian havinaa ja nautimme leivoksia kahvilassa. Sunnuntaisin sinne voi mennä brunssille, täytyy testata joku viikonloppu.

Torstaina Juha lähti työmatkalle Japaniin. Me menimme tyttöjen kanssa läheiselle poliisiasemalle Neiti Ji Jingin kanssa. Odotimme jonkun aikaa vuoroamme ja sitten odotimme jonkun aikaa tiskillä, kun tuiman näköinen virkailija näpytteli tietokoneeseensa meistä tietoja. Sitten asia oli selvä ja palasimme kotiin. Tänään me saamme todennäköisesti pitkäaikaiset luvat, kun menemme sellaisen virastoon. On ymmärrettävää, että täällä on niin moninainen byrokratia, eihän näin suuren väkiluvun kanssa muuten selviäisi virallisista kiemuroista. Tuleepahan turvallinen olo, kun on saanut kaikki luvat kuntoon.

Viikonloppuna etsimme Lotalle sänkyä. Vuokraemäntämme on antanut meille rahaa, jotta voimme ostaa puuttuvan sängyn kotiimme. Erittäin ystävällistä! Menimme taksilla Macalline-nimiseen huonekalukompleksiin. Siellä oli ties mitä, antiikista Disneydesigniin ja kaakeleista jättisänkyihin. Kerroksia oli kuusi, joissa oli valtavasti eri tarjontaa. Ensiksi tutustuimme aikuisten sänkyihin. Ne olivat massiivisia ja vähintään 150cm leveitä. Muuten hyvä, mutta Lotan huoneeseen ei mahdu kuin 120cm leveä sänky. Kyselimme kapeampia sänkyjä ja meidät ohjattiin kuudenteen kerrokseen lastenosastolle. Se oli oikea pienen tytön ja pojan paratiisi. Olisi sieltä ehkä löytynyt Lotankin makuun sänky, mutta paikka meni siinä vaiheessa kiinni. Palvelu oli mitä tehokkainta: perässämme kulki 2-5 myyjää, jotka kehuivat tuotteitaan selvällä kiinan kielellä. Kuuntelimme sujuvasti ja nyökyttelimme asiantuntevan näköisinä.

Sunnntaina päätimme mennä tutkimaan Shanghaita yläilmoista eli matkasimme metrolla Pullonavaaja-tornille. Ilma ei ollut kovin suotuisa, satoi ja oli sumuista. Pääsimme hissillä ja loppumatkan rullaportailla kerrokseen 100, mikä oli 497 metrin korkeudessa maan pinnalta. Pilvet repeilivät välillä niin, että näimme huikeita maisemia sekä Pudongin että Puxin puolelta. Autot olivat kuin lasten autoradalla liikkuvia leikkiautoja.

Lähdimme taksilla kohti tuttua huonekaluliiketttä eli IKEAa. Shanghaissa taitaa olla 3 liikettä, menimme meitä lähellä olevaan liikkeeseen. Sieltä löytyi sopivan leveitä sänkyjä ja ostimmekin Lotalle hyvän version. Kotiinkuljetus on tänä torstaina ja kokoaminen ensi maanantaina. Näin täällä.

Eilen illalla menimme uimaan ulkoaltaaseen. Siellä ei ollut kuin muuta muu meidän lisäksi sekä 4 uimavalvojaa. Nautimme lämpimästä vedestä ja illan viileydestä (+26). Altaan päällä lenteli lepakoita . Tuli mieleen lapsuus, kun mökkimme pihalla lepakot liitelivät syysiltoisin.

Ruokaa täällä on siis joka lähtöön. Olemme syöneet tähän mennessä italialaista, amerikkalaista, thaimaalaista ja kiinalaista ruokaa. Mikään maku ei ole vielä ällöttänyt, joitakin lempimakujakin on löytynyt.

Näkymiä kotimme ikkunoista

Asuinalueemme katot ovat punaisia ja iltaisin ne ovat valaistuja, samoin kuin muita rakennuksia on valaistu. Toisissa kuvissa kaukana näkyy Tv-torni ja ns. Pullonavaaja

Hikeä ja viilennystä

Tällä hetkellä lämpötilat ovat olleet 30 asteen hujakoilla, tuleva kesäaika lisää kymmenisen astetta mittariin. Kotona taas viilennys toimii tehokkaasti ja huoneisiin voi säätää oman lämpötilan. Eilen saimme loput ilmanpuhdistimet toimintaan, joten sisäilma on hyvälaatuista. Ulkona on ollut myös hyvin selkeää ja ilmanlaatu on ollut hyvä. Sen huomaa aamulla, kun katselee ulos keskustaan päin ja näkee tv-tornin ja pullonavaajan. Ne ovat Pudongin puolella ja Shanghain kuuluisia nähtävyyksiä. Pullonavaajassa on mahdollisuus mennä hissillä (vaihdetaan kolme kertaa) kerrokseen nro 100, missä on näköalatasanne.

Meidän kotialueellamme eli compoundilla on hienot liikuntamahdollisuudet. Olemme käyneet ulkoaltaalla uimassa, pelanneet pingistä sisällä sekä eilen illalla kokeilimme sulkapalloa sisätiloissa. Squashia haluan myös kokeilla pian, se kun oli lempilajini opiskeluaikoina. Mailat pitää varmaan päivittää nykyaikaisiksi, jos innostus vielä herää. Ulkona on mahdollista pelata korista, tennistä ja jossain on myös golftreenialue. Mailat vaan jäivät Suomeen. Katsotaan nyt, mitä kaikkea täällä ehtii kokeilla. Sisäuima-allasta ainakin kokeilen, mutta vasta viileämmällä ilmalla.

Eilen kävin compoundin jalkahieronnassa. Oli hauskaa selvittää kiinaksi hierojalle, miten jalat olivat väsyneet (lei) ja kipeät (teng). Sain myös selville, että hänellä on samanikäinen tytär kuin meidän Lotta. Turvotus helpotti ja kynnetkin ovat nyt kauniin siniset (kynsilakkaa!).

Lähellämme on Weining Lun metroasema. Sieltä pääsee suoraan keskuspaikalle (People Square) ja myöskin Pudongin lentokentälle. Kätevää! Juha menee aamuisin metrolla töihin, hän vaihtaa keskupaikalla metroa ja seuraava pysäkki onkin hänen toimistorakennuksensa alla.

Täällä on satanut paljon ja hyttysiä pörräilee ikävän paljon ympärillä. Onneksi asuntomme on niin korkealla, että tänne asti ne eivät jaksa lentää. Yöllä näkyy lepakoita ja päivisin uskomattoman kauniita perhosia. Compoundilla on ihania puita ja pensaita sekä vesialtaita. Juha mittasi, että ulkoreunan pituus ympäri alueen on noin 1,5 km.

Eilen söimme litsejä. Ne olivat herkullisia. Litsi on toiselta nimeltään kiinanluumu ja sitä on kasvatettu tuhansia vuosia eteläisessä Kiinassa. Makua kuvaillaan ruusuveden ja melonin sekoitukseksi. Olemme myös nauttineet vesimeloneista ja ananaksista. Viinirypäleet maistuvat erilaiselta kuin Suomessa, vaatii vähän totuttelua.

 Illalla tilasimme ensimmäistä kertaa ruokaa kotiin. Meillä on ollut onni tutustua täällä compoundilla Sannaan ja hänen perheeseensä. He ovat asuneet täällä jo viisi vuotta, joten asiat ovat heille jo tuttuja. Sanna neuvoikin, miten helposti ruokaa voi tilata kotiin. Netistä valitsimme ravintolan, sieltä ruuat ja vajaan tunnin päästä saimmekin ruokapaketit ovelle toimitettuina.

Eilen saimme hankittua avainkortteja lisää. Alaovi aukeaa kortilla, samoin ulkoportit. Lisäksi kortissa on ladattuna rahaa, jolla maksamme liikuntapaikkojen käytöstä. Kiinalaisen järjestelmällisyyden mukaan menimme ensin yhdelle tiskille passien ja vuokrasopimuksen kanssa hakemaan kortteja. Seuraavaksi menimme viereiselle tiskille, jossa virkailija onnistui jollain ihmeellisellä tavalla muuttamaan korttini Lotan kortiksi (ei kuulunut suunnitelmaan). Tässä vaiheessa korotin jo ääntäni ja paikalle saapui englannintaitoinen virkailija apuun. Hän lähti kanssamme viereiseen rakennukseen, missä maksoimme jäsenyyden Lotalle.

Emme kuitenkaan saaneet heti uusia kortteja, sillä heidän piti saada asunnonomistajalta lupa peruuttaa vanhat kortit. Soittoja Juhalle, sitten asunnonvälittäjällemme (puhuu englantia), sitten kännykkä virkailijalle, joka keskusteli asunnonvälittäjän kanssa, sitten virkailija soitti asunnonomistajan asunnonvälittäjälle, joka soitti asunnonomistajalle, joka perui kortit. Lisäksi soitimme Juhalle, jonka piti kertoa korttinsa numerosarja sekä Ellalle, ettei vaan peruutettaisi vääriä kortteja. Jäimme odottamaan, että joku tuo kortit virkailijalle. Noin tunnin päästä meillä oli uudet kortit käsissämme. Hikeä meinas pukata enemmänkin sisätilojen viilennyksestä huolimatta!