Japanin matka

Otimme varaslähdön Ellan koulun kevätlomalle ja lähdimme viime viikon torstaina Japaniin lomamatkalle. Minulle se tarkoitti sitä, että joudun opiskelemaan viikon kiinan opinnot itsekseni. Onneksi Lotasta on suuri apu, sillä hän on suorittanut saman kurssin aikaisemmin ja kirjatkin ovat samoja.

Tullessamme tänne Kiinaan vajaa kaksi vuotta sitten meillä oli aikomuksena käydä Xi’anissa katsomassa terrakottasotilaita, Pekingissä Kiinanmuurilla ja Japanissa katsomassa kirsikankukkia. Nyt olemme saaneet toteutettua kaikki matkat ennen kuin Lotta lähtee takaisin Suomeen. Ensi viikolla meille tulee vieraaksi Lotan kaveri Neea, ja he lähtevät huhtikuun lopussa yhdessä Suomeen. Lotta valmistautuu yliopiston pääsykokeisiin rauhassa. Saimme tietää viime viikolla, että hän sai kesätöitä Kokkolasta, hautausmaalta.

Japanissa ensimmäinen kohteemme oli Nagoya, jonne lensimme Shanghaista. Lento kesti vähän yli kaksi tuntia. Lentokentältä lähdimme kohti keskustaa paikallisjunalla. Keskustassa otimme taksin hotellillemme. Tuntui hassulta, kun taksikuski ei ymmärtänyt kiinaa tai englantia ja kirjaimetkin olivat ihan outoja. Kännykän navigaattorin avulla löysimme kuitenkin perille. Olin varannut meille netin kautta edullisen hotellin, sillä olin kuullut ystäviltä, että hotellit ovat Japanissa aina siistejä. Niin oli meidänkin hotellimme. Vastaanoton aulassa oli näppärä kosmetiikkapöytä, josta sai ottaa pieneen pussiin vanupuikkoja, kasvovoidetta ja muuta pientä tarviketta huoneeseen. Huoneet olivat pikkuruisia, sisään tullessa vasemmalta löytyi heti vessa ja nenän edessä oli kapea pöytä. Huoneessa oli hyvin kapea parisänky, jonne seinän puolella nukkuvan piti kömpiä toisen yli. Ikkunasta näkyi noin puolen metrin päässä seuraavan talon seinä. Olimme kuitenkin tyytyväisiä hotelliin, sillä sieltä oli helppoa lähteä kävellen tutustumaan ympäristöön.

Ensimmäisen päivän iltana löysimme japanilaisen ravintolan, jossa oli mahdollista itse grillata ruokansa. Istuimme japanilaisittain jalat pöydän alla olevassa syvennyksessä ja kengät olivat kaapissa säilössä. Ruokaryhmät oli eroteltu riisipaperista tehdyillä seinillä, joten naapuriseurueen pitämä ilakointi kuului selvääkin selvemmin meille. Ruoka oli maittavaa ja palvelu ystävällistä. Perjantaina lähdimme kävellen tutustumaan Nagoyan linnaan ja sitä ympäröivään puistoon.  Siellä oli yli 2000 kirsikkapuuta kukkaloistossaan, joten näkymä oli varsin vaikuttava ja kaunis. Kävimme Noh-teatterista kertovassa museossa ja sain kokeilla yhtä näytelmähahmon naamaria. Puistoalueella oli monenlaista nähtävää; pariskunnilla oli perinteiset vaatteet päällä ja heitä kuvasivat ammattikuvaajat, samuraisotilaaksi pukeutunut mies näytteli jotain näytelmäkohtausta, ihmisiä oli ruohikolla piknikillä ja osa nukkui tyytyväisenä penkeillä. Me menimme linnan pihalla olevan rekonstruoidun palatsin sisälle ihastelemaan seinämaalauksia ja kuljimme sukkasillamme pehmeillä tatamimatoilla. Linnan sisällä oli monessa kerroksessa näyttelyitä, jaksoimme kiivetä kolme kerrosta niitä ihastelemassa. Sitten lähdimme etsimään ruokapaikkaa keskustasta. Askeleita kertyi mukavasti päivän aikana. Harmiksemme kaikki ravintolat olivat suljettu keskipäiväksi, joten tyydytimme pahimman nälän kahvilassa. Illalla menimme toiseen barbeque-ravintolaan syömään. Sielläkin ruoka oli herkullista, liha oli erittäin maukasta.

Lauantaina lähdimme aamuyhdeksältä kohti Nagoyan rautatieasemaa ja matkustimme kohti uutta majapaikkaamme. Halusimme ystävien hyvin kokemusten rohkaisemina kokeilla airbnb-tyyppistä majoitusta ja olin varannut meille viideksi yöksi asunnon Osakan läheltä Minoon kaupungista. Osakassa vaihdoimme pikajunasta paikallisjunaan ja saavuimme Ishibashin asemalle yhden aikaan. Siellä meitä oli vastassa majoittajamme Lemon, joka osoittautui vallan herttaiseksi ihmiseksi. Hän oli päättänyt siskonsa kanssa kokeilla vanhempien tyhjän asunnon vuokraamista airbnb:ssä. Olimmekin heidän ensimmäiset vuokralaisensa. Talo oli rinteessä, noin vartin kävelymatkan päässä juna-asemalta. Päämakuuhuoneessa oli  kaksi normaalia sänkyä, toisessa oli tatamilattia ja futontyyppiset patjat. Tytöt valtasivat japanilaisen huoneen ja me Juhan kanssa pääsimme kunnon sänkyihin nukkumaan. Majoittajamme oli laittanut meille valmiiksi kahvia ja hedelmiä ja oli hyvin ystävällinen. Kävi ilmi, että Lemon ja hänen siskonsa ovat kiinalaisia, joten puhe luisti sekä englanniksi että kiinaksi. Lemon itse asuu Xi’Anissa Kiinassa, hänen siskonsa on asunut Osakassa työnsä puolesta jo yli kolmekymmentä vuotta. Purettuamme tavaramme lähdimme paikallisjunalla Minoon keskustaan, sillä sieltä pääsi vuoren rinteelle katsomaan vesiputousta. Kävellen matka olisi ollut liian väsyttävä, joten otimme taksin vuoren rinteelle. Siellä ihastelimme kaunista vesiputousta ja yritimme bongata villiapinoita, joista oli erikseen varoituskylttejä. Apinoita emme kuitenkaan nähneet, mutta muuten jännitystä riitti. Nimittäin paikan päällä ei ollut minkäänlaista osoitetta, johon olisi voinut soittaa taksin. Yhdessä kyltissä oli tieto, että puolentoista kilometrin päässä rinnettä ylöspäin olisi turistikeskus. Sinne lähdimmekin astelemaan päivän jo hämärtyessä iltaa kohti. Saapuessamme paikalle saimme huomata, että paikka oli kiinni. Ei muuta kuin takaisin vesiputoukselle ja sen lähistöllä olevalle parkkipaikalle kysymään apua paikallisilta. Ystävällinen pariskunta pysähtyi kohdallamme ja rouva osasi puhua englantia sen verran, että ymmärsi asiamme. Hän soitti Juhan puhelimella taksin meille. Puolen tunnin odottelun jälkeen taksi saapui ja pääsimme takaisin Minoon keskustaan. Illalla uni maistui uudessa majapaikassamme todella hyvin.

Sunnuntaina menimme junalla Naran kaupunkiin. Siellä on suuri puistoalue, jossa yli 1200 peuraa kuljeskelee vapaana ja ihmiset syöttävät niille peurakeksejä. Me viihdyimme alueella monta tuntia ja ostimme varmaan kymmenen pakettia peurakeksejä. Osa peuroista oli raukean oloisia ja osa tuli ärhäkkäänä puskemaan ja vaatimaan herkkuja. Lemon oli järjestänyt meille illaksi teeseremoniavierailun Osakan Nambassa. Pääsimme perille seitsemän aikoihin illalla. Lemon ja hänen tätinsä olivat meitä vastassa ja johdattivat meidät kauppakujan läpi yhden talon kolmanteen kerrokseen. Siellä olivat meitä odottamassa Lemonin sisko ja teeseremoniamestari. Asetuimme tatamimatolle istumaan lattia-aukossa porisevan vesikattilan ympärille ja teeseremonia alkoi. Lumouduimme kimonopukuisen rouvan taidokkaasta teen valmistustavasta ja saimme maistaa hänen tekemiään makeita kakkuja ja vihreää teetä. Hän opetti myös meitä tekemään oikealla tavalla teetä. Kokemus oli vaikuttava. Lemonin sisko halusi, että menisimme vielä teeseremonian jälkeen kävelemään joen varrelle. Siellä olikin kaunista, lyhtyjä roikkui puista ja kirsikkapuut oli valaistu hienosti. Kävelimme pitkän tovin, ja huomasimme kellon tikittävän jo lähelle yhtätoista. Mietimme ääneen, miten pääsemme helpoiten takaisin majapaikkaamme, jolloin Lemonin sisko päätti viedä meidät omalla autollaan perille. Illalla mietimme vielä yhdessä, miten vieraanvaraisesti meitä oltiin kohdeltu.

Maanantaina Juhalla oli työasioita tehtävänä, joten lähdin tyttöjen kanssa Osakaan shoppailemaan.  Löysin itselleni ihanan olkihatun ja aurinkovarjon, Ella ja Lotta löysivät itselleen mukavia vaatteita ja tarvikkeita. Suomessa asuessamme naapurimme vieraana oli japanilainen Ryoko, joka teki japanilaista munakasta eli okonomiyakia. Se oli silloin niin herkullista, että toivoin saavani maistaa okonomiyakia myös Japanin reissulla. Ostoskeskuksessa olikin erikseen okonomiyaki-ravintola, jossa herkuttelin tuota ruokalajia. Juha tuli viiden aikaan Osakan keskustaan ja lähdimme yhdessä syömään päivällistä. Tällä kertaa ruoka ei ollut niin maittavaa kuin edellisissä paikoissa, mutta nälkä ei kuitenkaan jäänyt kellekään. Illalla puksuttelimme takaisin junalla majapaikkaamme.

Tiistaina meillä oli tarkoitus mennä Osakassa sijaitsevaan Universal Studioon. Uni kuitenkin maittoi sen verran pitkään, että päätimme lähteä Kiotoon. Junamatka kesti tunnin verran. Siellä kävelimme keskustassa ja keisarin palatsin puistossa. Taksin otimme opiskelukaverini suosituksesta läheiselle kukkulalle, mistä aukeni upeat näkymät Kioton keskustaan. Illan hämärtyessä valaistut polut ja puut olivat häikäisevän kauniita. Ennen paluuta päätimme kokeilla paikallista sushia. Se ei ollut kuitenkaan erikoisen maukasta, ehkä valitsimme huonon ravintolan.

Keskiviikkona aamulla lähdimme kohti Universal Studiota. Olimme perillä kymmenen maissa. Kummasti siellä aika kului, sillä lähdimme takaisin vasta iltakahdeksalta. Alue oli tyylikkäästi ja taidolla tehty, siellä oli paljon nähtävää ja koettavaa. Tytöt kävivät hurjassa vuoristoradassa, missä istuttiin pää alaspäin ja mentiin hurjan korkealle. Harry Potterin maailmassa maistoimme kirjoissakin mainittua alkoholitonta Butter Beer-juomaa, kävelimme linnan läpi ja osallistuimme Ollivanderin esitykseen.  Tenavat-kaupungissa oli Jaska Jokusen talo ja Ressun koppi, Jurassic Parkissa vastaan tuli muutama dinosaurus ja Minioneja näkyi siellä sun täällä. Kävimme katsomassa esityksen, missä näytettiin elokuvissa näytettävien tuliefektien tekoa. Illalla alkoi sataa vettä, joten kiirehdimme pakkaamaan tavaroitamme.

Torstaina lähdimme yhdeksältä takaisin kohti Nagoyaa ja Shanghaita. Lemon tuli vielä hyvästelemään meidät talolle. Olipas ihana kokemus, suosittelemme lämmöllä tätä kohdetta.  Lentomme lähti puoli neljältä takaisin kotia kohti. Pudongin lentokentältä otimme liput Maglev-junaan. Se menee 8 minuutin matkan, nopeus on 300 km/h. Jatkoimme päätepysäkiltä metrolla kotiin.  Kotiin tullessamme mieli oli kiitollisuutta täynnä. Saimme kokea mielenkiintoisen ja tapahtumarikkaan matkan yhdessä.