lauantai 24. syyskuuta 2016

Silmälaseja, kansanlaulua ja kynsihoitoa

Tällä viikolla olemme olleet Ellan kanssa molemmat sairaina, mutta kumpikin olemme toipuneet. Ellalla oli viime sunnuntaina lämpöä ja huono olo, joten hän jäi maanantaina kotiin toipuilemaan. Minä taas sain jonkin asteen ruokamyrkytyksen torstaina ja yö meni hikoillessa ja oksennellessa, mutta aamulla olin jo kunnossa. Yöllä tuli vaan sellainen olo, että mitä jos minun pitäisi mennä sairaalaan; Ella nukkuu ja Juha on Pekingissä työmatkalla. Ei olisi ollut helppoa järjestää asioita, mutta onneksi ei tarvittu sairaalakäyntiä. Toisenlaisia haasteita kuin omassa kotikaupungissa!

Olemme myös jännittäneet ja myötäeläneet tämän viikon Lotan kirjoituksien mukana. Hänellä on nyt viimeisetkin kirjoitukset tehty ja huomenna saamme hänet tänne takaisin ystävänsä Idan kanssa. Viikon päästä täällä vietetään kansallispäivää ja samalla syyslomaa, jolloin matkustamme perheenä Ningbon kaupunkiin. Sitä ennen Ida tutustuu kanssamme tämän kaupungin nähtävyyksiin ja kulttuuriin. Tytöt ovat suunnitelleet käyvänsä myös Disneyworldissa. Sinne taitaa päästä meiltä suoraan metrolla. Menemme perheen kanssa sinne sitten myöhemmin. Ellalla ja minulla on ensi viikolla koulua ja opiskelua.

Tänään Ella menee ensimmäisille kaverisynttäreille. Tiedustelimme tutuilta, millainen ja minkä hintainen lahja olisi sopiva. Menemme kultaista keskitietä pitkin eli hankimme suunnilleen saman hintaisia lahjoja kuin Suomessakin. Ella löysikin perjantaina sopivan yhdistelmän erilaisia tavaroita ja kauniin lahjarasian. Meillä kävi vaan eilen hassusti, kun luulin, että synttärit olivat lauantaina. Niitä nimittäin siirrettiin viikolla ja ensimmäinen kutsu oli merkitty lauantaiksi. Ellan oli tarkoitus mennä ystävänsä kanssa taksilla synttärikutsuille. Emme saaneet ystävää millään kiinni ja päätimme, että lähden Ellan seuraksi taksiin. Onneksi Ella tarkisti vielä päivämäärän ja huomasi kutsun tarkoittavan tätä päivää eli sunnuntaita.  Ellan ystävä ilmoitti olevansa sairaana, joten menemme nyt kohta koko perhe synttäripaikalle ja jatkamme Juhan kanssa matkaa ruokaostoksille.

Maanantaina minulla hajosi silmälaseista nenätyyny. Opiskelu sujui ilman sitäkin, mutta päätimme LottaH:n kanssa lähteä silmälasimarkkinoille ystäviemme kuskin kyydissä. Tony tunsi yhden liikkeen pitäjän ja menimme sinne. Innostuin erilaisista kehyksistä ja ostaa päräytin uudet lasit. Mukaan tarttui yhdet kaukolasit, aurinkolasit ja progressiiviset lasit. Hinta oli saman verran kuin Suomessa saisi tarjouksesta yhdet lasit. Sain kaukolasit heti matkaan, muut tulevat ensi viikolla. Aikaa siellä matkoineen päivineen kului iltaan saakka.

Tiistaina Ella oli jo kunnossa ja lähti reippaana kouluun. Minä menin zumbaan hikoilemaan ja nauttimaan. Puolilta päivin lähdin Marjut-ystäväni kanssa kukkamarkkinoille. Sieltä ostin puun meidän ruokasaliin. Marjutin kuski oli hyvin hyvin huolissaan, miten se saadaan autoon likaamatta paikkoja. Puun ruukku vuorattiin muovipusseilla ja sanomalehdillä, ja kuski ajoi hyvin hyvin varovasti meille. Kärräsin puun kotiin kuljetuskärryillä, mutta vasta illalla sain sen Juhan kanssa laitettua paikoilleen, sen verran painava puu oli. Nyt se nököttää ihastuttavana meidän ruokahuoneen nurkassa. Meillä on täällä kasveja enemmän kuin ikinä Suomessa. Syynä lienee kasvien edullinen hinta ja suotuisa ilmanala. Toivottavasti pysyvät minun hoidossani hengissä, en nimittäin ole laisinkaan viherpeukaloille sukua.

Keskiviikkona Juha lähti Pekingiin työmatkalle. Ellan lähdettyä kouluun menin asuinalueemme uimahalliin aamu-uinnille. Siellä uiskenteli minun lisäkseni kaksi muuta aamuvirkkua, lisäksi hengenpelastaja pelasi tietokoneella altaan reunalla jotain peliä. Oli ihanaa käydä uimassa ja sen päälle vielä saunassa lämmittelemässä. Siellä oli myös höyrysauna, mutten jäänyt siitä nauttimaan. Uinnin jälkeen oli mukavaa lähteä opiskelemaan LottaH:n kanssa. Opettajamme kertoi valinneensa meidät ryhmän johtajiksi. Emme ihan kunnolla ymmärtäneet, mitä se tarkoitti, mutta se selvinnee tulevaisuudessa. Mitään hirveän vastuullista ja haastavaa sen ei pitäisi olla. Meillä on ryhmässä tällä hetkellä 10 opiskelijaa, alussa meitä oli vain neljä. Olemme vuorotellen mokailleet erilaisissa leikeissä, viime kerralla leikissä piti laulaa, jos mokaa. Minä siis lauloin iloisesti kansanlaulun Minun kultani kaunis on.  Muutkin ovat päässeet laulamaan, joten samassa veneessä olemme. Opettajamme on kyllä todella hauska ja mukava ja ryhmässä kaikki kannustavat toisiaan.

Perjantaina otimme taksin yliopistolle, sen verran tehoja yöllinen sairastelu oli vienyt, etten jaksanut ajatellakaan kävelemistä. Muuten olemme kävelleet sinne, matkaa kertyy yhteensä seitsemisen kilometriä, mikä on mukava määrä liikuntaa. Kävimme opiskelun jälkeen LottaH:n kanssa laowaiijie-kujalla syömässä kiinalaista ruokaa. Se oli niin hyvää, että eilen menimme samaan paikkaan Juhan ja Ellan kanssa lounaalle. Eilen lounaan jälkeen menimme Ellan kanssa kynsihoitolaan laitattamaan meille geelikynnet. Se oli miellyttävä kokemus. Istuimme todella mukavissa lepotuoleissa, katsoimme tv:stä amerikkalaista komediaa ja kynsiämme hoidettiin ja laitettiin. Nyt minulla on sitten pinkit kynnet, joiden pitäisi pysyä hyvinä kolmisen viikkoa. Mielenkiintoista kokeilla tällaisia hemmotteluja, Suomessa ne maksaisivat ihan liikaa.

Huomenna lähden puoli seitsemältä lentokentälle hakemaan tyttöjä. Olemme hankkineet kuskin, sillä matka kestää puolitoista tuntia yhteen suuntaan, ja tytöt ovat varmasti väsyneitä matkasta. Tänne lentäminen on kuitenkin kätevää; Helsingistä pääsee yhdeksässä tunnissa Shanghain lentokentälle. Ensi viikolle on luvattu lämpöä 26-31 astetta ja välillä ukkosta ja sadettakin. Toivon mukaan ei sada ainakaan kaatamalla, silloin kaupunki tuntuu menevän sekaisin. Liikenteessä on aivan oma logiikkansa, mitä länsimaalaisena ei voi ymmärtää kovinkaan helposti. Tuo logiikka menee sekaisin aina, kun sataa. Metro onkin silloin kätevin tapa liikkua paikasta toiseen.


sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Kukkia, kakkuja ja juhlintaa

Viikon aikana on ollut juhlia, lomapäiviä ja taifuunin tuomia säämuutoksia. Viime perjantaina juhlimme kihlapäiväämme. Juha toi minulle valtavan ison kimpun liljoja, jotka aukesivat hiljalleen viikon aikana. Oli ihmeellistä katsella sellaista määrää kukkia maljakossa ilman, että olisi joutunut pihistämään viimeisetkin pennosensa. Täällä leikkokukat ovat halpoja ja kestävät vähintään viikon verran maljakoissa.

Ellan koulupukuun kuuluu khakin värinen alaosa ja keskikoulun tummansininen pikeepaita. Paita on ihan hyvän mallinen, mutta koulun tarjomat shortsit ja hame eivät ole kovinkaan muodikkaan näköisiä tyylitietoisen koululaisen mielestä. Olemme metsästäneet ympäri kaupunkia eri kaupoissa sopivia shortseja. Joko väri on ollut väärä tai sitten koko ei ole osunut kohdilleen. Viime viikonloppuna jo meinasimme luopua toivosta, kun molempina päivinä kiertelimme vaatekaupasta toiseen ilman suotuisaa lopputulemaa. Sunnuntaina olimme jo aivan uupuneita ja melkein jo luovuttamassa, kun raahauduimme vielä H&M-liikkeeseen. Sieltä kuin ihmeen kaupalla löysimme kahdet oikeankokoiset ja - näköiset shortsit. Voi vain kuvitella sitä helpotuksen huokausta, mikä kumpusi sisuksista! Ja koulupuvun piti olla niin helppo juttu! No, nyt asiat ovat kunnossa vaatetuksen suhteen.

Lauantaina lähdimme ostoskierroksen jälkeen kaupungin keskustaan. Mainitsin viime blogissa juhlakulkueesta, jota sitten menimme ihmettelemään. En ihan päässyt perille, mikä oli tapahtuman tarkoitus, mutta sen täytyi olla jotain hienoa ja suurta. Menimme nimittäin paikalle puolta tuntia etukäteen. Paikalla oli jo valtavasti väkeä ja lisää tuli koko ajan. Seisoimme rakennuksen porrastasanteella ja odottelimme tapahtuman alkamista. Varttia yli seitsemän meidän edessämme, takanamme ja sivuillamme oli niin paljon väkeä, että tuli oikein tiivis tunnelma. Ilmassa oli suuren juhlan tuntua. Katua pitkin huristeli kovaa vauhtia bussiletka, joiden sisällä ei ollut matkustajia, pelkästään kuskit. Kadulla partioi armeijan sotilaita pitämässä järjestystä yllä ja kadut oli aidattu asianmukaisilla esteillä.

Puoli kahdeksalta alkoi sitten tapahtua. Ensin katua pitkin kulki sirkuslaisten ryhmä yksipyöräisillä. Sitten tuli soittokunta marssi soittaen mahtipontista musiikkia. Seuraavaksi katua pitkin meni erilaisia kiinalaisia satuhahmoja esittäviä jättinukkeja (n.4 metriä korkeita). Mikki Hiiri ja muut Disneyn satuhahmot vilkuttelivat yhdestä valaistusta vaunusta, sambatanssijat saivat aikaiseksi valtavan huutokuoron samoin kuin etelä-amerikkalainen kansantanssiryhmä. Siinä vaiheessa aikaa oli kulunut noin tunnin verran ja tämä loisto alkoi toistamaan itseään, sitä paitsi oli aika työlästä seistä paikoillaan ihmisjoukossa yrittäen samalla seurata kulkuetta ja pitää sormia korvilla. Päätimmekin lähteä vaivihkaa pizzalle. Palasimme tunnin päästä tapahtumapaikalle, jolloin katujen siivoojat huiskivat risuharjoillaan kadut puhtaiksi ennätysvauhdissa. Armeijan sotilaat olivat kerääntyneet riveihinsä ja lähtivät majapaikkaansa. Me menimme metroon, missä oli muutama muukin matkustaja. Täällä se on erityisen kivaa, ettei tarvitse kokea oloaan yksinäiseksi. Aina on joku muukin paikalla.

Viikko alkoi sateisessa säässä, nimittäin taifuunin häntä toi tänne sateita ja tuulia. Päätimme Lotta H:n kanssa ottaa taksin yliopistolle. se ei kuitenkaan onnistunut kovinkaan hyvin. Vettä tuli kuin hanasta ja kaikki taksit olivat piiloutuneet meiltä. Epäreilua! Vihdoin yksi taksi pysähtyi kohdallemme ja pääsimme kuivattelemaan itseämme. Taksikuski ei ollut kuitenkaan innokas löytämään nopeaa reittiä paikalle, vaan meni päätietä pitkin. Seurauksena oli se, että vartin taksimatka venyikin tunniksi, maksoi kolme kertaa normaalia enemmän ja myöhästyimme tunnilta 60 minuuttia. Opettajamme oli kuitenkin myötämielinen meille eikä ärissyt. Iltapäivällä sade oli lakannut, joten palasimme kotiin kävellen.

Tiistaina menin ensimmäistä kertaa zumbaan. Voi että, miten hauskaa siellä oli (Ja kuumaa!)! Asuinalueellamme on aivan fantastinen zumbaohjaaja, joka pitää tien toisella puolella tunteja tanssistudiolla. Siellä minä heiluin ja hikoilin naama virneessä. Tiistaina tapasin myös ystäväni Marjutin. Oli kotoista juoda kahvia, Juhla-Mokkaa (vielä yksi paketti jäljellä) ja rupatella rennosti. Minua on onnistanut, kun olen tutustunut niin moniin ihaniin suomalaisiin. Muuten voisin olla yksinäisempi ja koti-ikävä tulla suuremmaksi.

Keskiviikkona saimme yliopistolla jokainen opiskelija paketin kuukakkuja. Torstai oli itse juhlapäivä ja kaikilla vapaapäivä. Juha oli myös töistä poissa, joten saimme levätä koko sakki. Perjantaina Juhalla oli myös vapaata, mutta Ellalla oli koulua. Yliopistolla ei ollut opetusta, joten kävimme JUhan kanssa lounastamassa läheisessä sushiravintolassa. Siellä istutaan liukuhihnan vieressä. Ruuat tilataan hihnan yläpuolella olevalta näytöltä ja annokset on laitettu pöytänumeroa vastaavaan tarjoilukulhoon. Tilasimme monenlaisia versioita. Kieliongelmia ei ollut, sillä jokaisesta annoksesta oli selkeä kuva. Naputtelimme siis toivelistamme näytölle ja nappasimme annoksemme hihnalta. Se ei liikkunut onneksi mitenkään nopeasti, joten ehdimme hyvin ottamaan lautaset pöytäämme. Tarjolla oli vihreää teetä hienona pulverina, kuumaa vettä tuli hihnan edessä olevasta hanasta. Nautittuamme tarpeeksi painoimme tarjoilijakutsunapista ja paikalle tuli tarjoilija laskemaan, montako lautasta ja minkäväristä löytyi pöydältämme. Sitten saimme numerolapun ja menimme maksamaan kassalle. Ruoka oli herkullista ja edullista. Sinne menemme varmasti uudelleen.

Torstain kuujuhla on sen verran iso tapahtuma täällä, että useimmissa työpaikoissa perjantai pidetään vapaana ja töihin palataan sunnuntaina. Näin ollen monet ihmiset lähtevät käymään kotiseuduillaan tai menevät lomamatkalle. Shanghaissa asuu valtavasti työssä käyviä, jotka ovat kotoisin muualta Kiinasta. Kuujuhlaa vietetään perhepiirissä ja sopivalla ilmalla istutaan ulkona ihailemassa kuuta, mikä on suurimmillaan juhlailtana. Samalla syödään kuukakkuja ja juodaan teetä. Kuukakkuja on monenlaisia, ne ovat pieniä taikinakuorikakkuja, joiden sisällä voi olla mm. lihaa, munia, paputahnaa tai kookostahnaa. Itse en ole maistanut suolaista lihaversiota, muita kylläkin. Olemme nimittäin saaneet kolme eri laatikkoa Juhan työkavereilta ja - kumppaneilta. Toiset ovat olleet erittäin herkullisia, muutama taas ei ole kutkuttanut makuhermoja.

Eilen pääsimme naapurin Sannan ja Lotan kanssa kukkamarkkinoille. Taksimatkan jälkeen pääsimme valitsemaan kukkia parvekkeellemme. Löysimme myös isoja kynttilälyhtyjä. Ostimme matalaan ruukkuun jasmiininkukkia sekä valmiissa ruukuissa kolme metrin kokoista viherkasvia ja yhden 1,5 korkuisen pensaspuun. Valitettavasti nimiä en tiedä, mutta kauniita ne ovat ja kestävät talven. Olen käynyt kurkkimassa olohuoneen lasiovista kaunista parvekettamme. Toivottavasti kasvit kestävät täällä paremmin hoitoani kuin Suomessa niin, että pääsemme nauttimaan niistä pitkään.


Tänään on jo sunnuntai. Olen päntännyt huomiselle tunnille kiinalaisilla sanoja ja merkkejä. Puhuminen on niin paljon helpompaa kuin merkkien muistaminen. Hyvää aivojumppaa merkkien opettelu kuitenkin on, joten en aio luovuttaa. Mukavaa viikkoa itse kullekin!

perjantai 9. syyskuuta 2016

Kynsilakkaa ja rapuja

Vihdoinkin opiskeluni alkoivat! Olen saanut opiskelijakortin ja kirjan ja vihkon ja vaikka mitä opiskelijalle tarpeellista monisteista yliopistoalueen karttaan. Lisäksi minulla on hyvä reppu ja Tintti-penaali. Kaikki siis kunnossa opiskelujen suhteen.

Meiltä on yliopistolle noin 3,5 km matkaa. Kävellen kestää vähän yli puoli tuntia, taksilla vartti. Yliopistoalue on kyllä iso, siellä on kaksi sisäänkäyntiä, rakennuksia ulkomaalaisille opiskelijoille sekä omat rakennukset kiinankielisille opintolinjoille. Donghuan yliopisto on erityisen tunnettu vaate- ja kenkäsuunnittelusta, lisäksi siellä voi opiskella Business&Management -linjalla. Alueella on myös omat  tenniskentät, jalkapalloviheriö, muita urheilupaikkoja, kaksi kahvilaa, pieni supermarketti, kirjasto, hotelli ja klinikka.

Viikonloppuna sain itselleni pyörän, se on aivan ihastuttava. Malliltaan se on hollantilaistyyppinen kaupunkipyörä ja väriltään sinivalkoinen. En siis unohda maamme lipun värejä täälläkään.  Kun istun pyörän selkään, minulle tulee heti Maija Poppanen-fiilis ja viiletän kypärä päässä muutaman muun joukossa pitkin katuja. Ihana vapauden tunne valtaa mieleni, kun pääsen tutustumaan laajemmin lähiympäristöön. Pyörässä on ehdottoman tarpeellinen vilkkuva takavalo, jotta kiireiset kanssakulkijat huomaavat minut eivätkä törmäile turhaan kanssani. Risteyksissä pitää olla tarkkana, sillä autoja, skoottereita, pyöräilijöitä ja jalankulkijoita suhahtelee joka puolelta ja joka suunnasta ilman mitään väistämisajatusta.

Sunnuntaina kävi sitten hieman nolosti. Ajattelin lakata kynteni päivällistä varten, olimme menossa tapaamaan keskustaan vanhaa oppilastani Ainoa, joka on tullut tänne opiskelijavaihtoon puoleksi vuodeksi. Niin, ajattelin siis olla hieno. Kynsilakkapurkki vaan ei tahtonut avautua, joten otin käyttööni aikaisemmin hyväksi havaitun keinon, eli yritin avata purkkia hampaillani. No, eihän siitä mitään tullut. Purkki kylläkin aukeni lopulta, mutta sivuvaikutuksena oli lohjennut poskihammas. Siinä sitten mietittiin, mitä pitäisi tehdä. Jouduin perumaan tapaamisemme ja lähteä päivystykseen tarkistamaan tilanne. Juhalla oli kiinan tunti juuri sillä hetkellä, joten opettaja lähti mukaamme auttamaan kieliongelmissa. Kieliongelmia ei ollut, lääkäri puhui englantia, mutta muuten ongelmia olisi voinut tulla. Tohtorin mielestä hammas pitäisi ehkäpä poistaa kokonaan, ainakin lohjennut pala pitäisi hävittää. Eihän se kuulostanut yhtään hyvältä ratkaisulta, joten kiitimme kauniisti, maksoimme laskun ja häivyimme nopeasti paikalta.

Kiinalaisten huippukeksintö on WeChat-sovellus. Kaikki käyttävät sitä ja erilaisia porukoita voi koota itselleen ja kommunikointi tapahtuu pääasiallisesti appsin kautta. Suomalaisten neuvosta löysimme hyvän saksalaisen hammaslääkärin, jolle sain ajan tiistaiksi. Hoito oli ensiluokkaista ja minä sain väliaikaisen paikan ennen prinsessaksi tuloa. Saan nimittäin kruunun hampaaseen ja se maksaa aika lailla. Marraskuussa hymyilen sitten yhä leveämmin uudella hampaalla.

Maanantaina menin yliopistolle aamulla Lotan kanssa. Meidän Lotta on kylläkin Suomessa, mutta naapuriin muutti syksyn ajaksi toinen Lotta, joka on samanikäinen kuin meidän Lotta. Kävimme molemmat ilmoittautumassa ja tasotestissä. Pääsimme samaan ryhmään C1-3. Meitä on ryhmässä yhteensä 7 opiskelijaa, kaksi Suomesta, kaksi Saksasta, kaksi Ranskasta ja yksi ukrainalainen. Sopivan kokoinen porukka ja opettaja on herttainen ja tehokas. Tällä viikolla olemme käyneet ihan perusjuttuja läpi, jotka jo osaan, mutta ensi viikolla on luvassa jo enemmän haastetta.

Keskiviikkona Aino tuli metrolla meille. Kävimme syömässä länsimaista ruokaa läheisessä ravintolassa ja tulimme meille iltateelle. Kyllä oli mukavaa tavata pitkästä aikaa ja vaihtaa kuulumisia. Toivottavasti ehdimme tavata vielä monta kertaa hänen täällä olonsa aikana.

Keskiviikkona  Juha oli testannut tinkimisen taitojaan silkkimarkkinoilla. Sen tuloksena saimme ihanat huivit Ellan kanssa ja Juha löysi itselleen syystakin. Huivit eivät ole silkkiä, mutta ne ovat erittäin pehmeät ja kauniit. I

tse humputtelin torstaina monessa paikkaa. Pääsin ystäväni Marjutin kyydillä Pudongin puolelle ShaSun (Shanghain Suomalaiset) aamukahville. Matkassa kesti vähän yli tunti. Tapasimme siellä kolme muuta suomalaista naishenkilöä ja rupattelimme hyvän tovin. Lähdimme sitten metrolla Marjutin kanssa Puxin puolelle keskustaan eli People Squarelle. Sieltä lähtee ehkä kuuluisin Shanghain katu Nanjing lu, mikä on kävelykatu täynnä huikeita putiikkeja ja kauppoja. Ilma oli lämmin ja aurinkoinen. Istahdimme pikkujunan kyytiin ja körryyttelimme kadun toiseen päähän. Siellä nautimme lounasta katuravintolan terassilla. Tällä kertaa maistoimme hampurilaisia, ne olivat todella hyviä.

Illalla Juha toi yllätyksen kotiin: laatikollisen eläviä rapuja. Tiedän kyllä, että ravut ovat herkullisia, mutta iljettää katsella niitä elävinä. Tuumiskelimme hetken, mitä me teemme kaikilla niillä elukoilla. Pyysimme naapurista apua ja Sanna tulikin pääkokiksi keittiöömme. Ravut valmistuivat ja Sanna opetti meille oikean tavan syödä niitä. Minäkin onnistuin aika hyvin saamaan irti kaiken herkullisen lihan. Lisäksi tarjolla oli vietnamilaisia kevätrullia ja erilaisia juustoja ja kinkkua anitirapunisteille. Illan päätteeksi kaikilla oli tyytyväinen mieli ja vatsat täynnä herkkuja.


Tänään on taas perjantai, aika kuluu täällä ihan yhtä nopeasti kuin Suomessa. Kolmas opiskelupäivä on takana ja viikonloppu edessä. Huomenna Xintiandilla eli vanhassa keskustassa on järjestetty joku iltakulkue turistien iloksi. Ehkäpä menemme sinne ihmettelemään tai sitten emme. Matkoissa täällä kestää sen verran enemmän kuin kotikaupungissamme, liikkeelle lähtöön pitää valmistautua eri tehokkuudella. Tällä viikolla on ollut parina päivänä tosi huono ilmanlaatu, esimerkiksi tänä aamuna menimme Lotan kanssa taksilla yliopistolle, kun ilma oli ihan huono. Päivällä kävelimme kotiin, sillä ilmanlaatu oli parantunut muutamassa tunnissa huonosta kohtuulliseksi. Onneksi meillä on tehokkaat ilmanpuhdistimet kotona. Lämpöä on ollut, muttei enää niin korkeissa lukemissa kuin aikaisemmin. Viikolla on ollut vain 25 asteen paikkeilla lämpötilat, on ollut pakko kaivaa jo pitkät housut kaapista esille. Tänään oli miellyttävän lämmin, +31.