kevään merkkejä

Parisen viikkoa sitten kirjoitin, että Ellalla on koululla Student-Led Conference. Emme oikein tienneet mitä odottaa, mutta tiistaina 14.3. menimme koululle, missä Ella johdatti meidät koulun salin takaosaan. Siellä opettaja kertoi Ellalle, että Ella on nyt pomo ja me istuimme pöydän toiselle puolelle Ellaa vastapäätä. Hän avasi tietokoneensa ja alkoi pitää meille puolen tunnin luentoa siitä, mitä hän on tähän mennessä oppinut koulussa. Tietokoneella oli taulukoita  edistymisestä eri aineissa, vahvuuksien nimeämisestä monella tapaa, lisäksi siellä oli jaoteltuna oppimisprosessin esistymisen analysointia ja itsearviointia. Saimme kysellä välillä täydentäviä kysymyksiä, joihin Ella vastasi taidokkaasti. Tämä puoli tuntia hurahti tosi nopeasti ja ihmetellä täytyi, kun Ella puhui koko ajan vain englantia. Tuli helpottunut olo, kun huomasi, että nyt koulunkäynti sujuu luontevasti ja kielitaito on kehittynyt huikean paljon.  Koululla on yhtenä tärkeänä tavoitteena ohjata ja tukea oppilaiden johtamistaitoja ja tämä tilaisuus oli mielestäni erittäin taidokkaasti suunniteltu ja valmisteltu. Kaksi viikkoa oppilaat tekivät tuota luentoa omilla tietokoneillaan sekä koulussa että kotona.

Itse olen potenut flunssaa parisen viikkoa, joten vielä en ole uskaltanut lähteä urheilemaan. Täällä on ollut koleaa ja sateista, ja luokkahuoneessa on ollut viileää. Tällä hetkellä jäljellä on enää satunnainen yskä ja nuhainen ääni. Muut perheenjäsenet ovat kiikkuneet terveen ja sairaan olon välillä, onneksi eivät ole vilustuneet pahemmin.  Ilmanlaatu on myös pysytellyt huonona monen päivän ajan. Ulos ei ole tehnyt mieli lähteä, mutta ihan hyvin täällä pärjää. Magnoliapuut ja luumupuut ovat jo kukkineet ja kohta puoliin saamme nauttia kirsikkapuiden kukinnasta. Muutenkin puut ja kukat ovat alkanee vihertää ja herätä talviunilta. Parvekkeelta on kiva katsella pihan enenevää vihreyttä. Kävimme eilen Juhan kanssa ostamassa meille parvekekalusteita niin, että saamme nauttia maisemista mukavilla tuoleilla. Kävimme koko ostostapahtuman läpi kiinaksi, laitoinpa oman kiinalaisen nimenikin 湖琵雅allekirjoitukseksi, kun eivät ymmärtäneet länsimaista kirjoitusta. Perjantaina kalusteet tuodaan meille kotiin. Olen innoissani, kun pääsen ” omalle pihalle”.

Lotta täytti toissa viikonloppuna 20 vuotta. Herkuttelimme yhdessä palattuani Suomi-koulusta kahden maissa. Kävimme myös syömässä läheisessä ravintolassa. Söimme siellä ensimmäisenä iltana, kun tulimme kesällä tänne, joten tuli ihan nostalginen olo. Ruoka oli herkullista, avokado- ja munakoisoruokia sekä nuudeleita, rapuja ja friteerattua possua. Pohdimme, miten erilaiselta ruoka täällä maistuu verrattuna Suomen kiinalaisiin ravintoloihin. Yhtä kaikki, molemmissa paikoissa ruoka on maittavaa. Illalla menimme katsomaan 3D-elokuvateatteriin Kaunotar ja hirviö-elokuvaa. Se oli vaikuttava kokemus, valkokangas oli hurjan kokoinen ja 3d-lasit sopivat rillienkin päälle hyvin. Elokuva oli englanniksi, joten ymmärsimme myös, mitä siinä tapahtui.

Sunnuntaina menimme yhdessä Varjosten kanssa syömään länsimaiseen ravintolaan ja sen jälkeen vielä Creperiehen syömään lettuja. Saimme juhlittua yhtä aikaa sekä Lottaa että Severiä, jolla oli syntymäpäivä perjantaina.

Viime tiistaina minun piti päästä Shanghain suomalaisten järjestämälle kaupunkikävelylle Gipaon vesikaupunkiin, mutta flunssa piti niin tiukasti otteessaan, että jouduin jäämään kotiin. Marjut on toinen kävelyn järjestäjistä, ja hän lupasi, että voimme mennä sinne yhdessä myöhemmin.

Perjantaina meillä alkoi yliopistolla Hulusi-huilu –kurssi. Osallistujia oli 8 ja opettajana vanha herra Xie. Hän oli aivan hurmaava ja soitti huilua uskomattoman taidokkaasti ja kauniisti. Opetus tapahtui kiinaksi, enkä hirveästi ymmärtänyt siitä, mutta opettaja näytti selkeästi huilun soiton perusteita. Lisäksi muutama opiskelija pystyi välillä kääntämään puheen englanniksi. Ei se paljoa haitannut, kun saimme kaikki huilut itsellemme. Heti alkoi töötöttäminen, kun kaikki yrittivät saada ääntä huilusta. Siinä onkin ihan oma tekniikkansa. Huilun asteikko alkaa so-sävelestä do-sävelen sijaan ja siinä on yhteensä kymmenen perusääntä. Niitä sitten harjoittelimme yhdessä ja erikseen. Opettaja kävi kuuntelemassa meitä ja ohjasi puhaltamaan erilaisilla voimakkuuksilla. Yhdessä vaiheessa hän tuli luokseni ja halusi soittaa kanssani kilpaa, ainakin näin minulle kerrottiin. Soitimme sitten vuorotellen ääniä ja kaipa se meni ihan hyvin, sillä opettaja oli tyytyväisen oloinen. Huilu on hyvin kaunis ja saimme myös kauniit kuljetuslaukut. Odottakaas vaan, kun kesällä pidän teille hulusi-konsertin!

Viime lauantaina oli taas Suomi-koulua. Laitoimme lasten kanssa rairuohopurkit valmiiksi ja he saivat ne kotiinsa kasvamaan. Seuraavan kerran meillä onkin tapaaminen pääsiäislauantaina, silloin laitamme virpomisoksia. Pääsiäisen perimmäinen tarkoitus ei ollut ihan selvä, eikä Raamattukaan ollut tuttu kirja. Jotenkin tuntui hassulta, että juhlaa kyllä vietetään, mutta sen perussanoma ei ollut tiedossa. Koulussa pidetään aatevapaata linjaa, joten mainitsin vain, että siitä Raamattu-kirjasta voi löytyä avain juhlan tarkoitukseen.  Kävimme tunneilla läpi kesäaikaan siirtymistä ja vuodenaikoja sekä vuorokauden eri aikoja. EU oli monelle vieras käsite, mutta eurot olivat tuttuja.

Kiinan opiskelu on ollut tällä uudella kurssilla haastavaa ja hieman hämmentävääkin. Opettajan tahti on kiivas ja sanaluokat eivät aina selviä. Esimerkiksi gei-sanalla on kaksi tarkoitusta, joista tiesin vain toisen. Ensimmäinen on siis antaa ja toinen tarkoittaa ”jollekin”. No, opetustapana on näköjään asioiden nopea läpikäynti ja opiskelijan oma työskentely sitten selventää ( jos selventää!) asiat. Kuuntelu on jo tarpeeksi haastavaa, sillä opettajamme puhuu pekingiläisittäin ja myös kuuntelulevyt ovat pekingiläisten puhumia. Tietyt konsonantit kuulostavat erilaisilta paikallisten puhumana. Kesäkuun puoleen väliin mennessä pitäisi olla taas viisaampi. Sitten on kesä taukoa ja suomi muuttuu meidän pääkieleksi. Olemme nimittäin tulossa kotiseuduille viettämään kesälomaa;Ella ja minä ennen juhannusta ja Juha Lotan kanssa heinäkuun toisella viikolla. Silloin vietämme Lotan ylioppilasjuhlia ja minullakin taitaa tulla pyöreitä lukuja syntymäpäivän, joten tervetuloa juhlimaan kanssamme.

Ensi viikolla on haudanlakaisuloma. Se tarkoittaa sitä, että Ellalla on koko viikko lomaa ja minulla on Lotan kanssa maanantai ja tiistai vapaata opiskeluista. Juha lähtee ensi sunnuntaina työmatkalle Kokkolaan, joten vietämme sen viikon kolmestaan. Tai melkein kolmistaan. Me saamme nimittäin seuraksemme hurmaavan pikkuisen herrasmiehen koiran muodossa. Marjutin ihastuttava villakoira jää meidän hoitoomme siksi aikaa, kun he ovat matkoilla. Lotta yöpyy heidän luonaan koko viikon ja saatamme Ellan kanssa ”matkustaa” sinne myös retkelle. He eivät tosin asua meiltä kuin kolmen kilometrin päässä, joten matka ei ole valtavan pitkä. Anselmi-koiraa sitten hoivataan ja hellitään vuoron perään.

Tällä viikolla alkaa lämmetä; tänään oli jo kaksikymmentä astetta lämmintä. Ihmiset ovat vaihtaneet untuvatakkinsa jo villatakkeihin, uskaliaimmat jopa kevättakkeihin. Meikäläisistä tämä lämpötila on jo vallan kesäinen.

Ajan kulua ei voi estää

Ajan kulua ei voi estää.  Huomasin nimittäin, että viime blogikirjoituksesta on melkein kuukausi, vaikka luulin hurahtaneen vain pari viikkoa siitä. No, tässä tuleekin sitten kuukausiraportti. Viimeksihän kerroin, että Suomi-koulu oli alkamassa lauantaina 18.helmikuuta. Meillä olikin mukava aloitus, vietimme vähän etukäteen laskiaista ja myöhäistä ystävänpäivää yhtä aikaa. Minulla on Ruusu-opettajan kanssa 7-vuotiaasta ylöspäin oppilaita kahdessa ryhmässä ja vaihdamme opetusryhmiä kesken päivää. Lisäksi meillä on yhteinen musiikkihetki keskellä päivää, jolloin olemme kaikki Suomi-koululaiset yhdessä. 

Tällä kertaa saimme herkutella laskiaispullilla, mitkä ystäväni Marjut oli leiponut jokaiselle koululaiselle. Oppilaita on yhteensä kolmisenkymmentä, joten 50 pullan satsista riitti meille opettajillekin makupalat. Koulun aikana on auki kirjasto, mistä oppilaat saavat lainata kirjoja kotiinsa. Tänä keväänä kirjastoa hoitaa ihan ammatiltaankin kirjastonhoitaja Heli. Kahvilasta saa ostaa mm. sinappia ja salmiakkia sekä kahvia. 

Koulupäivän jälkeen jäimme vielä purkamaan tavaroita, sillä Pudongin ja Puxin Suomi-koulut yhdistyivät ja tavarat tuotiin uuteen toimipisteeseen. Olemme lauantaisin saaneet tilat käyttöömme SCIS:n varhaiskasvatuksen tiloista. Minulla on ollut onni päästä musiikkiluokkaan, missä pystyn helposti toteuttamaan oppilaiden kanssa draamaharjoituksia ja musisoimaan. Osa oppilaista puhuu sujuvasti suomea, toisille se on haastavampaa. Minulle on mielekästä tuoda terveisiä suomalaisesta koulusta ja kulttuurista. Viime kerralla meillä oli Kalevala aiheena ja kilpakosinnan lisäksi ehdimme laulaa runolauluja ja kokeilla viisikielistä kanteletta, minkä olin tuonut mukanani. 

Perjantaina ennen koulupäivää tapasin lounaalla musiikinopiskelijan Kokkolasta, joka halusi haastatella minua musiikinopettajan työstä. Hän oli täällä lomamatkalla käymässä ja halusi sopia jutella kanssani. Kävimme syömässä sushia meidän lähellä olevassa ravintolassa ja jutustelimme leppoisissa tunnelmissa musiikista ja kaikesta, mikä mieleen tuli. Olipas raikas tuulahdus! 

Lotta tuli tiistaina 23. helmikuuta takaisin tänne Shanghaihin ja toi mukanaan ruisleipää ja Oltermanni-juustoa. Niitä emme ole vielä löytäneet täältä, vaikka lähestulkoon kaikkea muuta löytyykin. Oli myös kiva kuulla terveisiä Suomesta ja totta kai saada Lotta myös tänne. Hänellä alkoikin seuraavalla viikolla kiinan opiskelu yliopistolla, joten hän ehti vielä palautumaan aikaerosta ennen sitä. 

Olen ollut muutamaan otteeseen Ellan koululla musiikinopettajien sijaisena, välillä kitaraorkesteria ohjaamassa, välillä puhallinorkesteria. On ollut ilahduttavaa, kun oppilaat ovat moikanneet pihalla ja talo on tullut tutuksi. 

Olen käynyt parisen kertaa harjoittelemassa golflyöntejä tuossa meidän alueemme harjoitusalueella ja päässyt pelaamaankin läheisellä Hongqiaon golfkentällä. Kirsi ja Tiina ovat olleet seuranani. Täällä tulee automaattisesti caddy (pallopoika/-tyttö) mukaan kentälle, joten hän kuljettaa laukut kärryillä ja me kävelemme reippaasti perässä. Lyönnit ovat olleet viiden vuoden ( vai onko siitä jo kauemmin?) tauon jälkeen hieman ruosteessa, mutta viime kerralla sain viimeisellä reiällä birdien.  (yksi alle ihannetuloksen).  Siitä jäi hyvä mieli pitkäksi aikaa. Pelaaminen ei ole mahdottoman kallista tuolla kentällä, joten taitoja aion kartuttaa kevään aikana vielä useasti. 

Minulla alkoivat opiskelut viime viikon maanantaina. Opettajan tempo on aika hurja ja hän puhuu tunneilla lähes pelkästään kiinaa. Lisäksi kaikki teksti on vain kiinalaisilla merkeillä. Ryhmässämme on monta korealaista, joille kirjoitusmerkit eivät näytä olevan hankalia, kun taas meille eurooppalaisille ne tuottavat harmaita hiuksia. Opettajan kysyessä vastauksia taululla näkyviin kysymyksiin me yritämme saada selville, mitä merkit tarkoittavat, kun taas muut ovat jo vastanneet niihin. Tilannetta hankaloittaa vielä se, että olin viime perjantaina sijaisena koululla, enkä päässyt kiinantunneille. Viikonloppuna yritin saada muiden lähettämistä muistiinpanoista ensin selvää ja sitten tehdä läksyt. Monta tuntia siinä vierähti. Tänään tunneilla oli taas vauhti päällä ja yritin keikkua kyydissä. Selvästi pitää tehdä enemmän ja lujemmin läksyjä kuin syksyllä. 

Yliopistolla järjestetään iltapäivisin erilaisia kerhoja, itse ilmoittauduin Hulusi-huilukurssille. Siellä opetellaan soittamaan perinteistä kiinalaista Hulusi-huilua, mikä on lähtöisin Yannanin alueelta. Joten ensi viikosta lähtien soitan tuota huilua joka perjantaina puolitoista tuntia. Huilussa on hyvin kaunis ääni, se lumosi minut jo vuonna 1991, kun vierailin siskoni luona Taiwanilla ja kuulin huilun soittoa.  Englanniksi huilua kutsutaan nimellä Cucurbit flute. 

Viime lauantaina veimme Ellan hänen kaverinsa synttäreille jättitrampoliinikeskukseen. Matka sinne kesti metrolla yli tunnin, vaikka paikka on täällä Puxin puolella.  Välimatkat ovat tässä suurkaupungissa uskomattoman pitkiä, joten tunti menee helposti paikasta toiseen siirtymisessä. Täytyykin suunnitella hyvin etukäteen reitit, jos aikoo samana päivänä mennä moneen paikkaan. 

Kevät alkaa näkyä jo ulkosalla. Magnoliapuissa on kauniin valkoisia kukkia ja luumupuissa hennon vaaleanpunaisia, parvekekasvit ovat innostuneet uuteen kasvuun ja kohta kirsikkapuutkin kukkivat. Lämpötilat ovat heitelleet edestakaisin 10 ja 23 asteen välillä. Ilmanlaatu on ollut välillä huono, naamareita on joutunut pitämään pyöräillessä. Eilen ja tänään on satanut vettä reippaasti. 

Ella on saanut jo monta hyvää kaveria, vaikka parasta ystävää Suomessa kaipaakin kovasti. Koulunkäynti on helpottunut kielitaidon lisättyä ja olemme siitä hyvin iloisia. Huomenna koululla on ns. Student-Led-Conference, mikä tarkoittaa sitä, että oppilas pitää noin puolen tunnin pituisen luennon koulussa vanhemmilleen. 

Lauantaina meillä on taas Suomi-koulua ja samana päivänä vietämme myös Lotan 20-v. Synttäreitä. Niistä ensi kerralla enemmän. Zaijian! Näkemisiin!