Kotirouva seikkailee

Viikonloppu meni levätessä ja palautuessa Ellan ensimmäisen kokonaisen kouluviikon univajetta paikatessa. Onhan se nyt aikamoisen epäsovinnainen aika herätä aamulla kuuden maissa, että tytön saa saatettua puettuna ja syötettynä alaovelle koulubussia odottamaan. Juhan kanssa olemme urheasti yrittäneet olla pirteitä ja kannustaa Ellaa nauttimaan uudesta koulustaan ja ystävistään. Tällä viikolla Ella on tainnut olla se pirtein ja paras herääjä aamuisin ja meitä on saanut eteenpäin. Koulubussin ayi ja kuljettaja vilkuttavat yhtä innokkaasti meille kuin me Ellalle.

Koululta tulee aamulla meidän compoundille eli asuinalueelle kolme bussia hakemaan koululaisia. Siis Ellan koululta, muilta kouluilta tulee varmaan saman verran tai enemmänkin. Täällä asuu arviolta kuutisentuhatta asukasta, joten lapsosia riittää opintielle lähtemään.

Kokeilin alkuviikosta kotirouvan elämää eli kuvittelin, mitä kaikkea kotirouvat tekevät ja tietysti kokeilin eri asioita käytännössä. Maanantaina kävin kynsihoidossa ja tiistaina jalkahieronnassa. Tuloksena kauniit kynnet ja rennot jalat. Kävin myös suomalaisen Lindan luona kahvilla. Täällä taitaa asua tällä hetkellä kuusi suomalaista perhettä. Mukavaa!

Keskiviikkona lähdin Juhan kanssa samaa matkaa aamulla metron kyytiin. Jatkoin Bundille eli sinne joen varteen. Ajattelin, että kävelen auringon paisteessa joen vartta pitkin ja katselen kauniita näkymiä. No, löysin kuitenkin kyltin joenalaisesta näköalatunnelista ja päätin mennä tutustumaan siihen. Ostin meno-paluulipun, maksoi noin kymmenen euroa. Istahdin ikkunalliseen vaunuun, mikä lähti hitaasti liikkeelle kohti pimeää tunnelia. Kovaääniset pauhasivat jotain ihmemusiikkia kauhusävyillä maustettuna ja erilaiset valot välähtelivät tunnelin seinillä. Voin rehellisesti sanoa, että olin tyytyväinen päästessäni tunnelin toiseen päähän.

Sain selville, että voin käyttää paluulipun saman päivän aikana milloin vain, joten lähdin haistelemaan ulkoilmaa. Pudongin puolella on mm. tv-torni, pullonavaaja- ja korkkiruuvipilvenpiirtäjät. Kuulin, että pullonavaajaan voi mennä hotellin ovesta ilman turistijonoja. Etsiskelin hetken oikeaa sisäänkäyntiä, minne yksi ystävällinen herrasmies minut ohjasi. Hissillä kerrokseen nro. 91 ja aamupalalle. Pöytäni edessä avautui näkymä joelle ja Bundille. Oli aikamoisen hienot näkymät. Ja aamupala. Herkuttelin pari tuntia sekä ruuasta että näkymistä ja palasin tunnelille.

Päästyäni Bundille, lähdin kävelemään kohti Yu-puutarhaa ja vanhaa kaupunkia. Auringosta ei enää ollut iloa, sen verran kuumasti se paahtoi suoraan taivaalta. Yritin suojata päätäni viuhkalla, mutta pakkohan minun oli lopulta ostaa päivänvarjo. Halusin nimittäin päästä pystyasennossa nauttimaan puutarhasta. Puutarhan edustalla on kaunis teehuone, jossa kuulemma itse kuningatar Elisabeth on käynyt nauttimassa teetä. Minua kiinnosti kuitenkin puutarha tällä kertaa enemmän ja meninkin sinne ihmettelemään hiljaisuutta, rauhaa ja kauneutta. Sisäänpääsy maksoi alle 10 euroa. Suosittelen paikkaa lämpimästi.

Tänään menemme tapaamaan illalla muita suomalaisia, kerran kuussa järjestetään yhteinen tapaaminen. Lämpöä on riittänyt aikaisempaan malliin ja ilmanlaatu on pysynyt hyvänä. Ikkunat on nyt pesty ulkopuolelta, joten maisemat ovat kirkkaat senkin puolesta. Tosin emme itse kiivenneet ikkunoita kuuraamaan, vaan tänne tuli ikkunanpesijät. Eilen katselin, kun he roikkuivat vastapäisen talon seinillä ja tekivät ahkerasti töitä. Minun unelma-ammatti siitä ei kyllä tule.

Keittiön ikkunasta näkymää ukkosen lähestyessä

Läheisen puiston keskellä on tekojärvi

Peace-hotellin kattoterassilla, taustalla Pudongin tornit

Koulun aloitus

Tiistaina pääsimme Ellan kanssa yhdessä kouluun. Se ilahdutti minua, koska en nyt pääse muuten kouluun, kun olen vuorotteluvapaalla. Tiistai oli uusille oppilaille ja heidän perheilleen tarkoitettu tutustumispäivä. Koulun rehtori ja Middle Schoolin rehtori esittelivät koulun henkilökuntaa ja pedagogisia tavoitteita. Tarjolla oli pientä purtavaa ja juotavaa. Jokainen opettaja hymyili aurinkoisesti ja tuli juttelemaan pari sanaa. Yhteisöllisyys on SCIS:ssä vahvasti esillä ja siihen panostetaan joka tasolla.

Ella tapasi heti aluksi oman tukioppilaansa, Student Ambassador, Gabin. Hän on samalla luokka-asteella 7.lk) ja kotoisin Uudesta-Seelannista. Aivan ihastuttava ja mukava tyttö. Esittelyn jälkeen tytöt katosivat tutustumaan koulun tiloihin, meillä oli vapaata aikaa jutella muiden kanssa ja tutustua paikkoihin. Suuren vaikutuksen teki moderni, 650 paikkainen auditorio-juhlasali ja moderni sisustus joka paikassa. Kesän aikana paikat on remontoitu ihan uusiksi, tammikuun vierailulla oli vielä vanha, kiinalaistyyppinen, sisustus. Nyt kaikkialla on vaaleaa ja selkeälinjaiset kalusteet. Söimme koulun ruokalassa kylmän lounaan ja tutustuimme suomalaisiin vanhempiin.

Koulussa on aika paljon suomalaisia, ruotsalaisia ja hollantilaisiakin. Oppilaita on yhteensä 2500 75 eri maasta. Hongqiaon kampuksella oppilaita on noin tuhat. Tuohon lukumäärää sisältyy kolmen eri yksikön oppilaat (Lower School, Middle School ja High School). Jokaisella luokka-asteella on kahdeksan ryhmää, joissa on eri oppilaat. Ryhmät ovat ainekohtaisia ja kielissä on tasoryhmät. Yksi ryhmä on ns. kotiryhmä, missä oppilaat kisaavat keskenään ja toisten ryhmien kanssa peleissä ja kilpailuissa. Osassa ryhmiä on oppilaita monelta luokka-asteelta.

Lukujärjestys on jaettu kahdeksaan päivään, jotka toistuvat vuoden aikana. Aineryhmien ajat vaihtelevat päivittäin ja kalenterista näkee, mikä numero on menossa. Ellalla on liikuntaa, tieteitä, taiteita, kiinaa, englantia, matematiikkaa, kuoroa ja yhteiskuntaoppia. Oppitunnit kestävät noin 1,5 tuntia ja välissä on viiden minuutin siirtymä. Aamupäivällä on lisäksi 20 minuutin tauko ja lounastauko kestää lähes tunnin. Koulu alkaa joka päivä kahdeksalta ja loppuu kolmelta. Koulubussi hakee Ellan ala-ovelta klo 7.20 ja tuo takaisin 15.30. Tällaiset aikataulut ovat siis joka arkipäivä. Heräämmekin puoli seitsemältä, en uskalla kyllä kirjoittaa, että pirteinä. Viikonloppuisin olisi tarjolla Suomikoulua kuusi kertaa lukukaudessa. Se on 9.30-12.30. Täytyy miettiä, mihin kaikkeen osallistumme, ettei tule liikaa ohjelmaa.

Eilen koululla oli Market Day. Menin taksilla koululle, tosin kuski olisi ajanut pidemmälle, ellen olisi huomannut ajoissa. Taksikyyti koululle maksaa noin 20 yuania eli alle kolme euroa. Menisin kyllä mielelläni metrolla, mutta sinne ei ole suoraa linjaa ja joutuisin vaihtamaan pari kertaa metroa. Pihalla oli kuutisen myyntikojua, joista sai ostaa syötävää ja juotavaa. Minä herkuttelin vietnamilaisilla kevätkääryleillä ja vadelmamehulla, ostin kääryleitä kotiinkin. Istuskelin hetken katoksen alla ja vaihdoin muutaman sanan tutustumieni ihmisten kanssa.

Keskiviikkona meillä oli joulu, tai ainakin melkein. Saimme nimittäin tavaramme Suomesta vihdoinkin kotiin. Talvivaatteita emme tarvitse vasta kuin marraskuussa, joten ne saavat odottaa kiltisti kaapissa. Kirjoja ja nuotteja oli kiitettävän paljon, samoin dvd:itä ja cd-levyjä. Muumimukit ja kahvilautaset tulivat ehjinä perille, vaikka pahvilaatikot olivatkin kokeneet kovia matkallaan tänne. On ihan mukavaa, että nyt meillä on tutut astiat ja ruuanlaittovälineet täällä. Lastissa oli myös muutama taulu kotoa Suomesta, vielä emme ole niitä ripustaneet seinille. Kaikista eniten minua kuitenkin ilahdutti soittimet, jotka olin pakannut mukaan. Guitalele ja ukulele olivat epävireessä, mutta kunnossa, samoin kantele. Kiva päästä soittelemaan niillä.

Kävimme yhtenä iltana Sannan kanssa kävelemässä joen varrella olevalla juoksureitillä. Sen varrella oli yksi joukko naisia tanssimassa musiikin tahdissa, toinen porukka veti hiki hatussa vatsaliikkeitä jumppamatoilla ja kolmannella porukalla oli iltatanssit yhdellä aukeamalla. Illalla on ihan siedettävää käydä kävelyllä, lämpöä on silloin enää 30 astetta.

Juha toi eilen töistä kuukakkuja. Niitä syödään kuujuhlan kunniaksi. Sitä vietetään tänä vuonna syyskuun 15. päivä. Eri puolilla Kiinaa on omat juhlaperinteet. Juhlapäivä on töistä vapaa. Niitä kakkuja meillä on nyt kahdeksan, saas nähdä kauanko kestävät. Kakun sisällä on yleensä punapapu- tai lootuksensiementahnaa tai ankan muna.Pitääpä maistaa.

Elokuun alun kuulumisia

Elokuu on jatkunut yhtä lämpimänä kuin heinäkuukin eli yli kolmekymmentä lämpöastetta on ollut joka päivä mittarissa (varjossa). Säätilan vaihtelu on kuitenkin nopeaa; välillä aurinko paistaa ja on kirkas taivas, yhtäkkiä tulee sadekuuro tai jopa ukkonen, sitten taas on poutasää. Ilmankosteus on ulkosalla melkoisen korkea,  hien saa pintaan ihan vain seisomalla paikallaan.

Viime viikonloppu meni rennosti elokuvia katsoessa ja voimia kerätessä. Maanantaina Juha lähti työmatkalle ja saapui torstai-iltana. Meillä oli siis Ellan kanssa koko viikko kahdestaan, tai ainakin niin etukäteen ajattelin.

Maanantaina ystävämme saapuivat Suomesta takaisin tänne Shanghaihin. Talomme ovat vastapäätä toisiaan, joten välimatka on lyhyt. Ellan uusi tuttavuus Yinan kanssa alkoi heti sujua, tällä viikolla Ellaa ei olekaan pahemmin näkynyt täällä kotona. Tytöt ovat olleet aamusta iltaan yhdessä, mikä ilahduttaa tietysti meitä kaikkia.

Tiistaina meille tuli ayi eli kotiapulainen sekä tulkiksi suomalainen Linda. Ayi on heillä ja yhdellä toisella suomalaisella perheellä osan viikkoa ja meillä muutaman tunnin viikossa. Kävimme läpi asuntomme tilat ja selvitimme, mitä toivon hänen tekevän meillä. Keskiviikkona hän tuli sitten siivoamaan. Puhdasta tuli ja koti on taas hyvässä kunnossa. Täällä pölyä kertyy ihan kiitettävästi viikonkin aikana, joten oman pölypallojen metsästysseurue saa nyt apujoukkoja.

Keskiviikkona tapasin kahta suomalaista perhettä ulkoaltaalla. He ovat saapuneet Suomesta kesälomilta. Asuinalueellamme on monta suomalaista perhettä, ja on ihana saada tavata heitä

ja jakaa kokemuksia täällä asumisesta.

Tajusin tiistaina, että meillä on enää viikko lomaa, josta perjantaina pitää mennä Ellan koululle englannin tasokokeeseen. Siitä tiedosta riemastuneena päätin, että lähdemme retkelle. Kiinanopettajani suositteli tutustumista kauniiseen Hangzhoun kaupunkiin. Sinne menee täältä junalla noin tunti (235 km/h). Torstai vaikutti otolliselta matkustuspäivältä, joten suunnitelma alkoi muotoutua.

Kysäisin Sannalta, haluaisivatko hänen lapsensa Yina ja Severi lähteä kanssamme seikkailulle. Heille sopi mainiosti ja saimme mukaamme vielä heidän ayinsa Pingin. Torstaina aamulla heräsimmekin ennätysaikaisin ja saimme kyydin juna-asemalle. Juna lähti puoli yhdeksältä. Ping oli meitä vastassa asemalla. Siellä menimme lippu- ja turvatarkastuksen läpi valtavaan asemahalliin. Luulin ensiksi, että olemme väärässä paikassa, sen verran valtava tila se oli. Jonotimme junalaiturille pääsyä hetkisen, sitten pääsimmekin jo istumaan mukaville junan penkeille. Mitoitus oli aasialaisen kapea, mutta onneksi minä mahduin istumaan. Ikkunasta näkyi aluksi Shanghain asuinalueita rakennustelineiden ja nostureiden noustessa joka puolella. Täällä rakennetaan jatkuvasti uusia asuinalueita kaupunkiin saapuville asukkaille.

Hetken päästä avautui vihreät riisipellot ja taloja oli huomattavasti vähemmän ja laajemmalle levittäytyneinä.

Hangzhouta sanotaan shanghailaisten takapihaksi: täältä mennään sinne varsinkin viikonloppuisin rentoutumaan ja nauttimaan kauniista näkymistä. Keskiössä on suuri järvi, jonka ympärillä on vuorijonoja. Järven keskellä menee pienet luodot silloilla yhdistävä tie, lisäksi siellä on neljän lammen saari, jonka edustalla on kuuluisa kolmen pagodan nähtävyys. Vedessä kelluu kolme kivistä pystiä, illalla ne ovat valaistuja. Yhtä suuri nähtävyys muille olivat Ella ja Severi vaaleine hiuksineen. Täällä halutaan ottaa kuvia yhdessä eksoottisen suomalaisen kanssa.

Ostaessani vihreää teetä paikalle saapui kiinalaisia opiskelijoita, jotka pyysivät minua toistamaan kiinaksi lauseen. Heidän tehtävään oli opettaa ulkomaalaiselle yksi lause ja tietysti kuvata tilanne. Aluksi minulla oli vaikeuksia, sillä he olivat kääntäneet kiinalaisen lauseen suoraan englannin sanoiksi. Pyysin heitä kirjoittamaan sanat pinyiniksi, jolloin selvisin tehtävästä. Pinyin on länsimaisin kirjaimin kirjoitettu kiinan sanojen ääntämiseen tehty apukirjoitusmenetelmä. Itse lausetta en enää muista tarkasti, jotain siinä puhuttiin ulkomaalaisten kauniista silmistä ja vaaleasta ihosta. Ellakin selvitti annetun tehtävän ongelmitta.

Tutustuimme alueeseen veneellä kulkien, pyöräillen sekä pikkuisella näköalabussilla. Lämpöä riitti sielläkin ja vesipulloja tarvittiin vähän väliä pitämään nestetasapainoa yllä. Aamulla söimme baozeja katukeittiöstä ja päivällä pikaruokaa KFC:stä eli ruokavaliota laidasta laitaan. Baozi on kiinalainen höyrytetty taikinanyytti, minkä sisällä on täytettä, tällä kertaa possunlihaa. Maistui mehukkaalta lihapiirakalta, oli hyvää.

 Illalla palasimme tyytyväisinä ja väsyneinä takaisin Shanghaihin. Seikkailumme onnistui yli odotusten ja olemme yhden kokemuksen verran rikkaampia.

Perjantaina oli vuorossa Ellan kielikoe. Koulussa oppilaat laitetaan tasoryhmiin, joissa opiskelevat englantia omalla tasollaan. Lisäksi Ellan luokkatasolla on 8 ryhmää, joihin jokaiseen tulee eri oppilaat. Viikon ohjelmassa on näiden ryhmien tunnit, lisäksi on yhteisiä tapaamisia. Koulu alkaa joka päivä kahdeksalta ja loppuu kolmelta.

Kokeen jälkeen menimme koulun pukukauppaan, josta valitsimme Ellalle sopivan kokoiset vaatteet. Oppilaalla pitää olla khakinvärinen alaosa, Ellalla hame, sekä tummansininen koulun pikeepaita. Lisäksi on urheiluasu, mihin kuuluu tummansiniset shortsit ja punainen t-paita. Ostimme lisäksi koulun lippiksen ja hupparin.

Ensi viikolla kirjoitankin kokemuksistamme koulumaailmasta, sillä osallistumme tiistaina uusien perheiden tervetulopäivään. Keskiviikkona alkaa normaali lukujärjestys. Koulubussi tulee talomme oven eteen 7.20 ja ottaa kyytiin myös Yinan ja Severin. Bussi palauttaa koululaiset kotiin 14.50.  Ihan kunnioitettava työpäivä.

Sävelten ja pelien lumoissa

Tämä viikko on ollut täynnä monenlaisia tilanteita ja tunteita. Viime viikolla hankimme ne squashmailat. Olemmekin käyneet jo kolmesti pelaamassa. En osaa oikein hyvin kuvailla, miten hienolta tuntui saada taas kokeilla tuota upeaa urheilulajia! Pelaaminen on ollut vielä ihanampaa kuin muistin.

Toinen "pelaaminen" on tuottanut yhtä lailla suuria onnen tunteita: piano saapui perjantaina ja olen nauttinut sormien liikuttelusta koskettimilla. Olen käynyt läpi suurimman osan Bachin inventioista ja sinfonioista sekä muistellut, miten Chopinin Nocturneja soitetaan. Olen säestänyt lauluani muutaman nuottikirjan verran.

Viime viikon perjantaina osallistuin Lotan kanssa Shanghain suomalaisten tapaamiseen Cotton's Clubilla. Paikalla oli vähän yli kymmenen ihmistä, suurin osa ensimmäistä kertaa paikalla. Oli mielenkiintoista kuulla toisten tarinoita ja keskustella suomeksi suomalaisten kanssa. Yksi työharjoittelussa oleva nuori nainen oli erittäin helpottunut, kun sai pitkästä aikaa puhua äidinkieltään. Meillä se on helpompaa, kun puhumme jatkuvasti oman perheen kanssa suomea. Saimme kyydin viikko sitten tänne palanneelta pariskunnalta. He ovat olleet aikaisemmin jo Kiinassa, lisäksi rouva oli kotoisin Shanghaista (puhui erittäin sujuvaa suomea).

Sunnuntaina päätimme mennä tutustumaan legendaariseen Peace-hotelliin. Siellä on sunnuntaisin brunssi puoli yhdestätoista eteenpäin. Tarjoilu oli uskomattoman korkeatasoinen ja palvelu huipputasoa. Tarjoilija suositteli pääruuaksi hummeria, sillä se oli kuulemma todella tuoretta. Niinhän se oli ja varmasti parasta hummeria, mitä koskaan pääsen maistamaan. Terassilta oli huikeat näkymät Shanghain keskellä virtaavalle Huangpu-joelle.

Juha ja Ella ovat löytäneet jousiammunnasta mieluisen harrastuksen. Lähistöllä on hyvä paikka sen harrastamiseen. Lotta ja Ella ovat nauttineet ulkoaltaassa uimisesta ja minä siitä squashista. Jokaiselle jotakin.

Keskiviikkona lähdimme tyttöjen kanssa etsimään keskustasta kirjakauppaa, mistä löytyisi hyviä oppaita Shanghain ja Kiinan nähtävyyksistä. Harhailimme pari kertaa väärään suuntaan, mutta löysimme paikalle ystävällisten ihmisten neuvojen avulla. Kirjakaupasta ei ollut meille kuitenkaan paljon iloa, sillä seitsemässä kerroksessa ei ollut kovinkaan monta englanninkielistä teosta. Saimme kuitenkin ohjeet "vieraiden kielten kirjakauppaan". Se olikin ihan lähellä. Löysimme monia hyviä oppaita. Siellä on laaja valikoima englanninkielisiä kirjoja, joten luettavaa riittää.

Torstaina minulla oli syntymäpäivä. Tytöt ilahduttivat korteilla yhdeksän jälkeen. Sitten lähdin metrolla Juhan työpaikalle. Kävimme syömässä lounaan Lunan kanssa. Luna lähti mukaamme lentokentälle tulliselvitykseen. Tavaramme ovat vielä viranomaisten hoidossa. Taksimatka kesti yli tunnin. Satoi kaatamalla ja auton ikkunoista ei nähnyt juurikaan mitään muuta kuin salamoiden välähdyksiä. Tällä viikolla on ollut monta ukkoskuuroa. Jännitimme hieman, kuinka pitkään joudumme jonottamaan selvityksessä. Meitä odotti miesvirkailija, joka otti passimme. Luna selvitteli jotain kiinaksi ja passimme vilautettiin jollain luukulla. Saimme passimme takaisin ja Luna kertoi, että homma on nyt hoidettu. Ehkäpä viikon päästä saamme tavaramme kotiin. Niin näppärästi kaikki toimi.

Juhan työkavereista on meille valtavan suuri apu. Kännyköistämme loppui saldo, emmekä olisi osanneet hoitaa asiaa itse. Näppärästi sekin hoitui, kun saimme apua. Tällä viikolla olemme olleet avusta erittäin kiitollisia. Asuinalueellamme asuu muutama suomalainen perhe ja saimme heidän kauttaan hankittua ayin. Hän tulee meille siivousavuksi kerran viikossa muutamaksi tunniksi. Helpottaa, kun tietää, että joku ainakin osaa siivota kunnolla. Itse en ole vielä päässyt perille kaikkiin siivouksen saloihin.

Tänään Juha lähti aamulla viiden aikaan viemään Lottaa lentokentälle. Hän on pari kuukautta Kokkolassa, ja suorittaa loput ylioppilaskokeet syyskuun aikana. Lokakuussa hänellä alkaa kiinan opiskelu yliopistolla. Itse aloitan opiskelut syyskuussa. Ellalla on ensi viikolla englannin tasokoe, minkä mukaan hänet sijoitetaan sopivaan kieliryhmään koulussa. Elokuun 16. päivä Ellan koulussa on tutustuminen uusille perheille. Siellä selviää sitten tarkemmin kaikki käytännön asiat. Olen jo hakenut valmiiksi itselleni ID- kortin, millä pääsen tarvittaessa hakemaan Ellan koulusta. Koulupuvun voi hankkia samana päivänä. Onneksi maanantaina tänne saapuvat kaksi suomalaista,  jotka käyvät samaa koulua. He osaavat kertoa, mitä reppuun pitää sitten pakata mukaan. Nappi-koiraa olemme leikittäneet ja lenkittäneet monena päivänä. Se on heidän hurmaava koiransa.

Tänne blogiin olisi ihana laittaa kuvia, mutta netti on sen verran hidas, ettei kuvien lataaminen onnistu. Toivottavasti joku kerta onnistuu. Mukavia elokuisia päiviä!