lauantai 24. maaliskuuta 2018

laskiaispullia ja Pekingin ankkaa

Maaliskuu on jo lopuillaan, enkä ole ehtinyt istua koneen äärelle päivittämään blogiani. Kohta huomaatkin, mitä kaikkea olemme tehneet tämän blogitauon aikana. Viimeksi taisin kirjoittaa, että aloitan opiskeluni kokopäiväiseti maaliskuun alussa. Niin siinä sitten kävi, että ilmoittauduin A-kurssille ja pääsin 2-tason ryhmään. Mutta ennen kuin kerron enemmän opiskeluista, on paikallaan avata muitakin asioita. 

Maaliskuussa meillä on ollut Suomi-koulua kaksi kertaa. Ensimmäinen kerta käsitteli laskiaista ja pääsiäiseen valmistautumista. Eilen meillä oli aiheena pääsiäinen. Osa lapsista tiesi, miltä laskiaispulla näyttää tai miltä hernekeitto maistuu. Kalevalasta oli myös puhetta ja vanhoista suomalaisista leikeistä. Leikimmekin pihalla yhdessä polttopalloa isompien ryhmän kanssa. Minulla on siis tällä hetkellä opetettavana 13 lasta, joista osa ei puhu suomea kuin muutaman sanan ja osa taas kirjoittaa sujuvasti suomea. Lapset ovat 7-10 -vuotiaita ja aivan hurmaavia. En kuitenkaan yksin ehtisi navigoimaan eritasoisten oppilaiden välillä, siksi olen todella kiitollinen, että minulla on apuopettajana Merita. Hän on ammatiltaan englannin aineopettaja ja aivan huippu sekä apuopettajana että ihmisenä.  Eilen olin tosi flunssainen, enkä olisi selvinnyt päivästä ilman hänen apuaan. Meillä oli nimittäin ohjelmassa pääsiäissanasuunnistus, virpominen, rairuohon kylväminen,  koulukuvaus ja koulun t-paitojen jako, lisäksi kirjastokäynti, välitunti ja evästauko. Kaikki kolmessa tunnissa. 

Ellalla on jakso vaihtumassa ja se näkyy monina projekteina ja kokeina. Opiskelu kansainvälisessä koulussa on todella vaativaa, mutta myös antoisaa. Ella on jo aika mestari tekemään kotisivuja, tutkimaan ilmiöitä eri lähteistä kriittisesti ja ottamaan aktiivisesti osaa keskusteluihin. Yhtenä hyvänä esimerkkinä oli viime torstaina pidetty Student-Led-Conference, missä oppilaat pitivät vanhemmilleen puolen tunnin luennon oman oppimisprosessinsa eri vaiheista yleisesti ja ainekohtaisesti. Juha oli työmatkalla, joten Lotta sai sijaistaa häntä tällä kertaa. Sydämen täytti ilo ja ylpeys meidän ihanasta kuopuksesta, joka on kasvanut näiden kahden vuoden aikana hurjasti sekä henkisesti että taidollisesti. Ella tuntuu nauttivan tällä hetkellä opiskelustaan ja ystävistään, silti hän on kesällä palaamassa mielellään takaisin ystäviensä luokse Kokkolaan. 

Lotta on tällä hetkellä lukemassa yliopiston pääsykokeisiin. Hän hakee sekä Helsinkiin että Tampereelle lukemaan bioinformaatioteknologiaa. Liittynee jotenkin ympäristön ilmiöiden tutkimiseen. Kuulostaa ainakin minun korvissani hienolta. Toivottavasti joku paikka tärppää. Toisaalta olemme nauttineet suunnattoman paljon siitä, että Lotta on viihtynyt kanssamme näinkin pitkään. Huhtikuussa Lotalle tulee tänne vieraaksi Neea-ystävä ja he lähtevät yhdessä Suomeen huhtikuun 20.päivä. Sitten tapaammekin seuraavan kerran heinäkuun lopulla Suomessa. 

Juhan kevät on ollut todella kiireinen ja mielenkiintoinen. Hän on matkustanut lähes joka viikko jonnekin työmatkalle, tällä hetkellä hän on Suomessa käymässä. Työ Shanghaissa on ollut hänelle erittäin antoisaa ja hän on saanut paljon hyvää aikaan. Katsotaan sitten kesällä, mihin tehtävään hän Suomessa siirtyy, toivottavasi on yhtä mielenkiintoinen aika tulossa. 

Minä olen ollut iloinen siitä, että olen saanut olla niin monessa mukana. Suomi-koulun johtavana opettajana olen oppinut paljon itsestäni sekä omasta mielestäni myös kehittynyt sekä tehtävässäni että ihmisenä. Lasten kanssa on ollut ihanaa tutkia suomalaista kulttuuria ja kieltä. Meillä on vielä kolme koulukertaa ennen kesälomia, toukokuun alussa vietämme koulun kevätjuhlaa. 

Maaliskuun toisella viikolla otimme varaslähdön viikonloppuun ja lähdimme perheen voimin tutustumaan Pekingiin. Juna puksutti aikamoista vauhtia, keskinopeus oli yli 300 km/h. Shanghaista Pekingiin on noin 1100 kilometriä, silti olimme perillä jo viiden tunnin päästä. Mietin, että saman verran matkaa taitaa olla Helsingistä Lappiin. Lentokoneella tietysti pääsisi vielä nopeammin, mutta halusimme mennä tällä kertaa junalla. Juhan työkaveri oli antanut Juhalle vinkin matkaoppaasta. Torstai-iltana opas Eric laittoi jo meille viestiä ja sovimme tapaavamme hotellin ala-aulassa perjantaiaamuna klo 9. Siellä hän sitten meitä odottelikin jo innokkaana. 

Perjantaina menimme ensin Kiinan muurille. Ajomatka kesti parisen tuntia. Välillä näkyi joenuomia jäisinä, välillä koivumetsää silmut nupuilla. Kiipesimme jonkun matkaa näköalahissille, siinä vaiheessa jo hengästytti. Hissillä pääsimme muurille, missä saimme lähteä itseksemme kävelemään ja tutustumaan pariksi tunniksi. Tuntui uskomattomalta kävellä muurilla ja miettiä samalla, mitä kaikkea historian aikana siellä on sattunut ja tapahtunut. Portaat vartiotorneista alas muurille olivat todella jyrkät ja osassa paikkaa täytyi pitää kaiteesta kunnolla kiinni, ettei alkanut huimata. Paluumatkalla kävimme syömässä paikallisessa ravintolassa lounaan. Pekingiläinen ruoka maistuu makeammalta ja pehmeämmältä kuin Shanghaissa olemme tottuneet syömään. 

Kävimme Pekingin keskustassa ihailemassa Olympiakylää ja ihmettelimme sen rakennuksia. Emme kuitenkaan menneet stadionille sisään, sillä jatkoimme vielä matkaamme Kesäpalatsille. Odotin koko ajan, milloin se palatsi tulee näkyviin, mutta paikka olikin puistomainen ja asuintilat olivat vaatimattomammat kuin osasin etukäteen kuvitella. Paikalle oli rakennettu valtava tekojärvi, jonka keskellä oli pyöreä saari. Järven reunalla nousi vuori, joka oli myös ihmiskäsin rakennettu. Siellä oli naisbuddhan temppeli, jonne hallitsijat kerran vuodessa menivät kyselemään neuvoja tulevalle vuodelle. Emme käyneet temppelillä, mutta saarelle vievän sillan luona ihmettelimme järven kirkasta vettä ja nautimme auringonlaskusta. 

Lauantaina lähdimme tutustumaan Tian’anmenin aukiolle ja Kiellettyyn kaupunkiin. Oppaamme vei meidät pitkien jonojen ohi, olimme kuulemma VIP-asiakkaita. Kieltämättä tuntui mukavalta päästä jonottamatta eteenpäin. Aukiolle ei pystynyt mennä, sillä parlamenttitalossa oli menossa kansalliskokous. Sotilaita olikin muutaman metrin välein turvaamassa tilannetta. Maon kuva oli Kielletyn kaupungin portin päällä, se on 9 metriä korkea ja 6 metriä leveä. Oppaamme sanoi, että se vaihdetaan joka vuosi uuteen, etteivät värit pääse haalistumaan. Portin juurella seistessä tajusi, millaiset valtavat mittasuhteet siellä on ja miten kaikki on mietitty viimeisen päälle. Hallitsijat ovat varmistaneet, ettei paikalle todellakaan ole mahdollista tulla, jos on pahat aikeet mielessä. Kävelimme ensin poliittiselle pihalle, missä hallitsija ja hänen kannattajansa ovat aikanaan pitäneet kokouksia. Sitten siirryimme naisten puolelle, missä asui keisarin vaimon lisäksi kaikki eunukit ja rakastajattaret. Heitä oli yhteensä yli 20 000, joten mittasuhteet ovat olleet valtaisat.

Kielletystä kaupungista siirryimme Taivaallisen temppelin puistoon. Ihmettelimme rakennusta hetkisen verran ja sitten siirryimme lounaalle oppaan järjestämään paikkaan. Ruoka oli tälläkin kertaa herkullista ja maittavaa. Ravintola oli hyvin suosittu, sillä jouduimme odottamaan puolisen tuntia ennenkuin pääsimme syömään. Ennen hotellille paluuta kävimme vielä tutustumassa vanhaan Pekingin asuinalueeseen, Hutong nimeltään. Siellä meitä opasti eri opas, Jessica. Meitä kuljetettiin pyöräriksoilla kapeiden kujien läpi ja samalla Jessica pyöräili perässämme ja kertoi alueen historiasta. Kierrokseen kuului myös vierailu paikallisen perheen luona. Talon muurien sisäpuolella oli kaunis sisäpiha, oleskelutalo ja perheen yksityistilat. Heillä oli myös erillinen ruokailuhuone, jossa he kestitsevät vieraita. Me jatkoimme kävellen matkaa ja Eric-oppaamme vei meidät autolla takaisin hotellille. Illalla maistoimme Pekingin ankkaa hotellin ravintolassa, joten tiiviin aikataulun sisälle saimme mahtumaan paljon eri kokemuksia. Sunnuntaina matkasimme jo takaisin kotiin, Shanghaissa olimme perillä iltasella puoli kahdeksalta.  

Olen tosi innostunut opiskeluistani, vaikka välillä tuntuu, että pää ei enää ota vastaan uutta tietoa. Meidän ryhmässämme on 24 opiskelijaa eri puolilta maailmaa ja opettajia on kolme. Aamupäivät opiskelemme kuuntelua ja puhumista, iltapäivisin kirjoittamista ja kielioppia. Opettajat ovat tehokkaita ja heidän opetusmenetelmänsä mukaansatempaavia. Itsensä saa laittaa likoon, eikä ole harvinaista, että opettaja sanoo suoraan, jos menee pieleen. Joudumme joka päivä näyttelemään eri tilanteita, itse olen ollut mukana mm. uintikilpailussa, perhejuhlissa ja turistioppaana. Jokapäiväinen opiskelu sopii minulle, sillä sanat jäävät paljon paremmin mieleen ja kirjoittamiseen tulee rutiini. Vieläkin useista kirjoitusmerkeistä eli hanzeista jää joku viiva piirtämättä, mutta tasoni kehittyy hitaasti, mutta varmasti.  Vähän kauhistutta, miten selviän, kun olen viikon poissa. Lotta on luvannut auttaa mahdollisuuksien mukaan. 

Lähdemme ensi torstaina Japaniin ihastelemaan kirsikankukkia. Lennämme Nagoyaan ja jatkamme sieltä matkaamme Kiotoon ja Osakaan. Asumme airbnb-majoituksessa lähellä Osakaa. Viikon matkan aikana pyrimme sekä rentoutumaan että tutustumaan japanilaiseen kulttuuriin. Vietämme siis pääsiäistä Japanissa. Pääsiäisen jälkeisenä torstaina palaamme takaisin Shanghaihin. Silloin kiinalaisilla on haudanlakaisuloma, joten onneksi tuolloin opiskelusta on vapaata. Seuraavana maanantaina olen luvannut mennä musiikinopettajan sijaiseksi Ellan koululle, joten tuo päivä jää vielä väliin opiskeluista. 


Perjantaina sain mielenkiintoisen puhelun. Ellan koulun henkilökuntaan kuuluva nainen oli kehunut minua paikalliselle koululle ja he haluavat minut sinne johtamaan lapsikuoroa maanantaisin. Aloitan siis huomenna. Lapsia on kolmisenkymmentä ja he ovat 10-12 -vuoden ikäisiä. Opetan heille englanniksi lauluja, yhteensä kahdeksan kertaa. Tänään he ottavat minuun yhteyttä ja kertovat tarkemmin, mitä haluavat. Odotan innolla, mitä pääsen tekemään heidän kanssaan.