Lomaa kohti tunnelmasta toiseen

Maanantaina lähdin aamulla lentokentälle Lottaa ja hänen ystäväänsä Idaa vastaan. Vuokrasimme matkaa varten autokuljetuksen, sillä tavalliseen taksiin ei mahdu isot matkalaukut. Pääsin ajoissa perille ja ehdin odottelemaan hetken verran ennen kuin tutut kasvot tulivat näkyviin käytävän päässä. Tytöt olivat matkasta väsyneitä, olihan heidän sisäinen kellonsa vielä Suomessa eli yöllä kello kahden ajassa. Aikaero on vielä hetken viisi tuntia, mutta Suomen siirryttyä talviaikaan muuttuu ero suuremmaksi eli kuudeksi tunniksi.

Toinenkin ilon aihe, toki huomattavasti pienemmässä mittakaavassa oleva, oli se, että sain uudet silmälasini. Nyt minulla on huippukevyet lasit, jotka tuntuvat sopivan hyvin ja joihin olen muutaman päivän aikana tottunut.  Aurinkolasien käyttö on myös nyt miellyttävämpää, kun niissä on oikeat tehot.

Tiistaina menin Ellan koululle palaveriin. Terminologia, mitä tunneilla käytetään, on sen verran erilaista kuin mitä normaalissa puhekielessä viljellään, joten tehtävänannot jäävät välillä epäselviksi jopa meille aikuisille. Opintoneuvoja on todella sydämellinen ja asiantunteva ammattilainen, jonka avulla pääsimme yhteisymmärrykseen, miten voimme helpottaa Ellan työmäärää ja vähentää stressiä. Hänen mielestään tällä hetkellä tärkein asia on saada ystäviä ja nauttia koulunkäynnistä. Opiskelu tulee sitten myöhemmin tärkeämmäksi. Saimme monenlaisia hyviä neuvoja ja vinkkejä, joita aiomme hyödyntää tulevaisuudessa.

Tällä viikolla sää on ollut hyvin vaihteleva ja lähes joka päivä on satanut vettä, eilen illalla jopa ukkosti. Eli on täälläkin syksyn tuntua ilmassa, vaikka lämpötila ei olekaan laskenut alle 24 asteen. Osa lehdistä on tippunut puista ja kosteus on vähentynyt. Keskiviikkona jouduimme odottamaan LottaH:n kanssa taksia yli 40 minuuttia rankkasateen takia: vapaita takseja ei vaan löytynyt siihen hätään. Tällä kertaa myöhästyimme tunnilta vain 15 minuuttia, viimeksi teimme ennätyksen (50 min.).

Lotta ja Ida ovat menneet omia teitään joka päivä, mutta keskiviikkona päätimme yllättää Ellan ja mennä häntä vastaan koululle. Olimmekin paikalla viittä vaille kolme eli juuri kreivin aikaan. No, paikalla ei tietenkään ollut kreiviä, vaan liuta ayita (tätejä), jotka odottivat oppilaita koulubusseihin. Pian Ella tulikin meidän luoksemme, kun ayi oli näyttänyt,missä odotimme Ellaa. Pääsimme kiertelemään koulun tiloissa ja moikkasimme mm. Ellan rehtoria, vararehtoria, englannin opettajaa, koulupukumyymälän myyjää jne. Menin yläkoulun kahvilaan odottelemaan, kun tytöt kiersivät vielä muutamissa luokissa. Paikalle saapui myös koulun draamaopettaja, joka ohjaa marraskuussa esitettävää Hobbitt-näytelmää. Menimme Ellan kanssa hänen luokseen kysyäksemme, voiko Ella vielä mennä mukaan näytelmään. Opettaja toivotti Ellan tervetulleeksi mukaan, hän pääsi jopa lavalle johonkin pieneen rooliin ja maalaamaan kulisseja. Koulun teatterissa tulee olemaan huikea tunnelma, kun näytelmä alkaa. Minua helpottaa myös suunnattomasti ajatus, ettei minun tarvitse yrittää ommella mitään asua, vaan koululla on omat räätälit, jotka hoitavat sen puolen. Välillä pitää ihan nipistää itseään uskoakseen kaiken todeksi. Iloitsen siitä mahdollisuudesta, että Ella saa käydä hetken aikaa tuollaista koulua. Vau!

Torstaina iloitsin taas ihan toisenlaisista jutuista. Pääsin nimittäin hammaslääkäriin. Siellä minua operoitiin yli tunnin verran, saan nimittäin kuninkaallisen kruunun yhdelle hampaistani. Ystävän neuvo: älä koskaan yritä avata kynsilakkapurkkia hampailla!!! Lääkäri kysyikin ensimmäiseksi, miten kynteni voivat. Minusta on tullut kynsihoitolan vakioasiakas, joten näytin hänelle pinkit kynteni ja istahdin mukavaan potilaan tuoliin. Suu oli puuduksissa vielä pitkään, mutta lähdin kuitenkin LottaH:n kanssa lounaalle laoweijielle taksilla. Mukaan tulivat myös Lotta ja Ida, he menivät kynsihoitolaan. Me taas nautimme meksikolaisesta ruuasta tuolla ulkomaalaisten ravintolakujalla. Hain Ellan näytelmäharjoituksista koululta viideltä. Hyvin tuntui vielä virtaa riittävän, vaikka koulupäivää olikin kulunut jo yli yhdeksän tuntia.

Perjantaina opiskelun jälkeen oli vielä lyhyt kokous ryhmänjohtajille. Saimme kaikenlaista tietoa, miten voimme innostaa muita opiskelijoita ja järjestää heidän kanssaan kivoja ekskursioita ja läksyklubeja. Kokouksen jälkeen menimme kokeilemaan thaimaalaista ruokaa läheisen kauppakeskuksen ravintolaan. Tilasimme viisi eri ruokalajia. Söimme ihan tyytyväisinä maukasta ruokaa, kun tarjoilija tuli paikalle ja pyysi meitä maksamaan ruuan. No, hämmästelimme outoa tapaa hetkisen, mutta maksoimme kiltisti ruokamme. Hetken päästä pöytään tuotiin kuudes ruokalaji, jota emme todellakaan olleet tilanneet. Yritimme selvittää kiinaksi, ettemme olleet tilanneet kyseistä herkkua. Kolmas paikalle osunut tarjoilija osasi kertoa meille englanniksi, että ruoka on meille ilmaista. Jaahas, että sillä lailla. Mikäs siinä, popsimme senkin ruuan hyvällä ruokahalulla ja jatkoimme matkaamme kylläisinä.

Lotta ja Ida olivat koko perjantaipäivän tutustumassa Shanghain uuteen vetonaulaan eli Disneyworldiin. Me muut nautiskelimme siitä tosiasiasta, että meillä alkoi yhteinen viikon loma. Tänään maanantaina on ollut kaikilla kiinalaisilla vapaapäivä, sillä täällä vietetään kansallispäivää ja –viikkoa lokakuun alussa. Tänään huomasimme juhlallisuuden siinä, että ihmisillä oli kaupungilla mukanaan pieniä Kiinan lippuja.

Viikonloppu meni rennosti lomatunnelmissa, sunnuntaina kävimme Juhan kanssa pitkällä pyörälenkillä ja tyttöjen kanssa shoppailemassa markkinoilla. Siellä sai tinkiä ihan sydämensä kyllyydestä ja osa myyjistä suostui lähelle sitä hintaa, minkä halusinkin. Esimerkiksi 600 RMB:n lähtöhinta tippui lopulta 120RMB:ksi. Voittajafiilis jäi siis molemmille osapuolille.

Tänään heräsimme aikaisin ja lähdimme koko porukalla Pudongin puolelle pullonavaajatorniin aamupalalle. Siellä on Park Hyatt-hotelli, missä voi nautiskella aamupalasta kohtuuhintaan ja samalla ihastella näkymiä kerroksesta 92.  Kävimme istuskelemassa kerroksen 81 loungessa ja kauhistelimme, kun viereisen tornin ylätasanteelle ilmestyi ihmisiä seisomaan ja kurkottelemaan. Onneksi heillä oli kypärät ja turvavaljaat päällään. Tosin pohdimme kypärän lujuutta siinä tilanteessa, jos joku oikeasti tippuisi sieltä, tuskin olisi kovinkaan kestävä siinä vaiheessa. Ihmisiä ilmestyi koko ajan lisää ja näytti siltä, että ryhmän johtaja johdatteli porukkaa tornin tasanteen ympäri. Hetken päästä Lotta ja Ida lähtivät omaa reittiään kotia kohti, minä taas menin Juhan ja Ellan kanssa uuteen korkkiruuvitorniin, mikä on tällä hetkellä maailman toiseksi korkein torni. Pääsimme juhlaviikon kunniaksi vähän normaalia halvemmalla sisälle. Huippunopea hissi vei meidät 70 sekunnissa kerrokseen 118. Siellä sitten kummastelimme, miten äskeinen aamupalapaikkamme oli reilusti näköalaikkunan alapuolella. Yksi pilvi meni ikkunan ohitse vauhdilla ja peitti lyhyen ajan näkymät.

Huomenna Ida lähtee takaisin Suomeen ja kotiinsa. Lähdemme Lotan kanssa saattamaan häntä aamulla. On ollut ihanaa saada pitää yhtä bonustytärtä täällä lainassa, ikävä tulee varmasti. Keskiviikkona suuntaamme perheen voimin etelämpänä sijaitsevaan Ningbon kaupunkiin. Se on meren rannalla ja asukkaita on noin 1,5 miljoonaa. Shanghaihin verrattuna siis ihan pikkukaupunki, mutta Helsinkiin verrattuna taas huikean isompi paikka. Loma tulee tarpeeseen, sen verran tiukka aikataulu kaikkine uusine haasteineen on ollut, varsinkin Ellalle.