Viikko sitten Lotalla alkoi kiinan opiskelut Donghuan
yliopistolla. Siellä minäkin pänttään kiinalaisia karakteereja ja sanoja kolmena päivänä viikossa. Lotalla on kaksi
eri opettajaa päivän aikana, minulla yksi. Eilen minulla oli ensimmäinen
kielitesti. Siinä oli monta osaa ja lähes kaikki oli kirjoitettu
karakteereilla, muutama oudompi sana oli kirjoitettu pinyinillä. Pinyin on
kiinalaisten sanojen länsimainen kirjoitustapa eli aakkosia käytetään kuten
meilläkin. Ainoa haaste pinyinissä on se, että osa sanoista lausutaan vähän eri
tavalla kuin kirjoitetaan. Esimerkiksi sana olla kirjoitetaan shi, mutta
sanotaan shr tai englantilaisittain sure. Jos sen sanoo vahingossa shiii, niin
sen luullaan tarkoittavan pesemistä tai jotain muuta yhtä eksoottista. Toisaalta
yksi karakteeri voi tarkoittaa monta eri sanaa, ja sama sana eri äänenpainoilla
taas tarkoittaa ihan erilaisia asioita. Eli mielenkiinto ja haasteet eivät ihan
heti ole loppumassa.
Meidän kieliryhmä on tosi mukava, siellä on tällä hetkellä
opiskelijoita Suomesta, Ukrainasta, Tanskasta, Saksasta, Uudesta-Seelannista,
Ranskasta ja Koreasta. Meille on muotoutunut ihan oma huumori ja tsemppaamme
kovasti toisiamme, samassa veneessä kun ollaan. Lotan ryhmässä on aika paljon
afrikkalaisia miehiä, tekstiiliteollisuus on kasvamassa Afrikan suuntaan ja
kielitaitoa arvostetaan.
Viime keskiviikkona Ellan koululla järjestettiin
koulutustilaisuus uusien tulokkaiden vanhemmille. Joka kerta, kun koululla
järjestetään tilaisuus, tarjolla on pientä purtavaa ja juotavaa. Paikalla oli
parisenkymmentä vanhempaa ja muutama opettaja. Keskikoulussa on valtavan ihana
ja tehokas kuraattori, samoin alakoulussa. He pitivät meille luennon
maahanmuuttajien ja elämänmuutosten kohtaamisesta ja eri vaiheista. Tutulta
kuulosti ja oli helpottavaa kuulla, että muillakin on ollut haastavia asioita
koulunkäynnin suhteen.
Samoin kaverisuhteiden luominen on erilaista kuin Suomessa.
Täällä kaikki asuvat niin kaukana toisistaan, että kavereita ei pysty kutsumaan
noin vain kylään. Myös koulupäivät ovat pitkiä, joten viikolla tulee harvoin
vapaa-ajan ongelmia. Tapasin muutamia äitejä, joiden lapset ovat Ellan kanssa
samalla luokalla. Viime perjantaina Ella menikin yhden luokkakaverin luokse
illaksi ja minä menin samalla asuinalueella asuvan Marjut-ystäväni luo kylään.
Illalla palasimme taksilla kotiin, molemmat hymyssä suin. Ellan kaveri oli myös
hankkinut kurpitsoita, ja tytöt olivat kaivertaneet taidokkaat kurpitsalyhdyt.
Ellan koululla esitetään marraskuussa Hobbiteihin perustuva
näytelmä. Olen seurannut mielenkiinnolla, miten taitavasti draamaopettaja
käsittelee oppilaita ja kuinka innokkaita kaikki ovat. Oppilaiden käytös on
esimerkillistä: tunnin valaistusharjoitusten aikana oppilaat istuskelivat
hiljaa teatterin tuoleilla, kun valomiehet ja opettaja kokeilivat oikeaa
valaistusta eri kohtiin. Spotteja on uskomattoman paljon, joten luvassa on
melkoisen hieno esitys. Puitteet ovat uskomattoman hienot, kuten olen jo
aikaisemmissa kirjoituksissa maininnut.
Lauantaipäivä kului Ellalla näytelmän lavastetalkoissa, Juha
ja Lotta menivät viisumitoimistoon kaupungin toiselle puolelle ja minä
opiskelin kiinaa koetta varten. Illalla menimme syömään teppanyakiravintolaan.
Siellä kokki taiteili ruuat edessämme olevalla keittotasolla. Ruoka toisensa jälkeen
valmistui taidokkaiden käsien touhutessa uskomattoman nopeasti ja tehokkaasti.
Ruoka oli osittain aika eksoottisen makuista, muutama herkkupalakin löytyi
jokaiselle.
Sunnuntaina Juha lähti työmatkalla Huzhouhun. Siellä hän
osallistuu johonkin konferenssiin ja palaa torstaina kotiin. Minäkin pääsen
torstaina ystäväni Marjutin kyydillä tutustumaan läheiseen Tonglin
vesikaupunkiin. Täällä on monessa paikkaa kanavakaupunkeja, nyt pääsen
tutustumaan yhteen niistä. Luonto on täällä hyvin kaunista ja vehreää, samoin
kaupungin useat puistot ovat hyvin hoidettuja ja taidolla suunniteltuja.
Yliopistollakin on muutama pieni puisto, joissa voi istuskella ja opiskella
puiden varjossa. Vielä ei ole tarvinnut ulkotakkia, vaikka lämpötila onkin
laskenut syksyn lukemiin. Täällä on päivän keskilämpö 23 astetta ja öisin vähän
alle kaksikymmentä. Ilmanlaatu on pysynyt pitkään hyvänä, yllätyksekseni
huomasin yhtenä aamuna, että Kokkolassa oli hetkellisesti huonompi ilmanlaatu
kuin täällä.
Tänään sain olla prinsessana, minulle nimittäin laitettiin
hampaaseen kruunu. Hammaslääkärini on ihan huippuhyvä ja –mukava. Prinsessan
roolista siirryin koululle aktiivisen vanhemman rooliin. Ellan koululla on
nimittäin tänään ja huomenna Opettaja-Vanhempi –konferenssi. Se tarkoittaa sitä,
että oppilaat pääsevät koulusta jo 11.30 ja vanhemmat saapuvat paikalle 13-16
välisenä aikana. Opettajat istuivat pöytien ääressä alakoulun liikuntasalissa
ja vanhemmat jonottivat vuoroaan opettajien juttusille. En tiennyt etukäteen,
mistä oli kysymys tai mikä tarkoitus tilaisuudella oli, mutta selvisin ihan
hyvin loppujen lopuksi. Amerikkalaisen tyylin mukaisesti rento tervehdys ja
topakat kehut oppilaasta loivat mukavan tunnelman.
