Tällä viikolla olemme olleet Ellan kanssa molemmat sairaina,
mutta kumpikin olemme toipuneet. Ellalla oli viime sunnuntaina lämpöä ja huono
olo, joten hän jäi maanantaina kotiin toipuilemaan. Minä taas sain jonkin
asteen ruokamyrkytyksen torstaina ja yö meni hikoillessa ja oksennellessa,
mutta aamulla olin jo kunnossa. Yöllä tuli vaan sellainen olo, että mitä jos
minun pitäisi mennä sairaalaan; Ella nukkuu ja Juha on Pekingissä työmatkalla.
Ei olisi ollut helppoa järjestää asioita, mutta onneksi ei tarvittu
sairaalakäyntiä. Toisenlaisia haasteita kuin omassa kotikaupungissa!
Olemme myös jännittäneet ja myötäeläneet tämän viikon Lotan
kirjoituksien mukana. Hänellä on nyt viimeisetkin kirjoitukset tehty ja
huomenna saamme hänet tänne takaisin ystävänsä Idan kanssa. Viikon päästä
täällä vietetään kansallispäivää ja samalla syyslomaa, jolloin matkustamme
perheenä Ningbon kaupunkiin. Sitä ennen Ida tutustuu kanssamme tämän kaupungin
nähtävyyksiin ja kulttuuriin. Tytöt ovat suunnitelleet käyvänsä myös Disneyworldissa.
Sinne taitaa päästä meiltä suoraan metrolla. Menemme perheen kanssa sinne
sitten myöhemmin. Ellalla ja minulla on ensi viikolla koulua ja opiskelua.
Tänään Ella menee ensimmäisille kaverisynttäreille.
Tiedustelimme tutuilta, millainen ja minkä hintainen lahja olisi sopiva.
Menemme kultaista keskitietä pitkin eli hankimme suunnilleen saman hintaisia
lahjoja kuin Suomessakin. Ella löysikin perjantaina sopivan yhdistelmän
erilaisia tavaroita ja kauniin lahjarasian. Meillä kävi vaan eilen hassusti,
kun luulin, että synttärit olivat lauantaina. Niitä nimittäin siirrettiin
viikolla ja ensimmäinen kutsu oli merkitty lauantaiksi. Ellan oli tarkoitus
mennä ystävänsä kanssa taksilla synttärikutsuille. Emme saaneet ystävää millään
kiinni ja päätimme, että lähden Ellan seuraksi taksiin. Onneksi Ella tarkisti
vielä päivämäärän ja huomasi kutsun tarkoittavan tätä päivää eli
sunnuntaita. Ellan ystävä ilmoitti
olevansa sairaana, joten menemme nyt kohta koko perhe synttäripaikalle ja
jatkamme Juhan kanssa matkaa ruokaostoksille.
Maanantaina minulla hajosi silmälaseista nenätyyny. Opiskelu
sujui ilman sitäkin, mutta päätimme LottaH:n kanssa lähteä
silmälasimarkkinoille ystäviemme kuskin kyydissä. Tony tunsi yhden liikkeen
pitäjän ja menimme sinne. Innostuin erilaisista kehyksistä ja ostaa päräytin
uudet lasit. Mukaan tarttui yhdet kaukolasit, aurinkolasit ja progressiiviset
lasit. Hinta oli saman verran kuin Suomessa saisi tarjouksesta yhdet lasit.
Sain kaukolasit heti matkaan, muut tulevat ensi viikolla. Aikaa siellä matkoineen
päivineen kului iltaan saakka.
Tiistaina Ella oli jo kunnossa ja lähti reippaana kouluun.
Minä menin zumbaan hikoilemaan ja nauttimaan. Puolilta päivin lähdin
Marjut-ystäväni kanssa kukkamarkkinoille. Sieltä ostin puun meidän ruokasaliin.
Marjutin kuski oli hyvin hyvin huolissaan, miten se saadaan autoon likaamatta
paikkoja. Puun ruukku vuorattiin muovipusseilla ja sanomalehdillä, ja kuski
ajoi hyvin hyvin varovasti meille. Kärräsin puun kotiin kuljetuskärryillä,
mutta vasta illalla sain sen Juhan kanssa laitettua paikoilleen, sen verran
painava puu oli. Nyt se nököttää ihastuttavana meidän ruokahuoneen nurkassa.
Meillä on täällä kasveja enemmän kuin ikinä Suomessa. Syynä lienee kasvien
edullinen hinta ja suotuisa ilmanala. Toivottavasti pysyvät minun hoidossani
hengissä, en nimittäin ole laisinkaan viherpeukaloille sukua.
Keskiviikkona Juha lähti Pekingiin työmatkalle. Ellan
lähdettyä kouluun menin asuinalueemme uimahalliin aamu-uinnille. Siellä
uiskenteli minun lisäkseni kaksi muuta aamuvirkkua, lisäksi hengenpelastaja
pelasi tietokoneella altaan reunalla jotain peliä. Oli ihanaa käydä uimassa ja
sen päälle vielä saunassa lämmittelemässä. Siellä oli myös höyrysauna, mutten
jäänyt siitä nauttimaan. Uinnin jälkeen oli mukavaa lähteä opiskelemaan LottaH:n
kanssa. Opettajamme kertoi valinneensa meidät ryhmän johtajiksi. Emme ihan
kunnolla ymmärtäneet, mitä se tarkoitti, mutta se selvinnee tulevaisuudessa.
Mitään hirveän vastuullista ja haastavaa sen ei pitäisi olla. Meillä on
ryhmässä tällä hetkellä 10 opiskelijaa, alussa meitä oli vain neljä. Olemme
vuorotellen mokailleet erilaisissa leikeissä, viime kerralla leikissä piti
laulaa, jos mokaa. Minä siis lauloin iloisesti kansanlaulun Minun kultani
kaunis on. Muutkin ovat päässeet
laulamaan, joten samassa veneessä olemme. Opettajamme on kyllä todella hauska
ja mukava ja ryhmässä kaikki kannustavat toisiaan.
Perjantaina otimme taksin yliopistolle, sen verran tehoja
yöllinen sairastelu oli vienyt, etten jaksanut ajatellakaan kävelemistä. Muuten
olemme kävelleet sinne, matkaa kertyy yhteensä seitsemisen kilometriä, mikä on
mukava määrä liikuntaa. Kävimme opiskelun jälkeen LottaH:n kanssa
laowaiijie-kujalla syömässä kiinalaista ruokaa. Se oli niin hyvää, että eilen
menimme samaan paikkaan Juhan ja Ellan kanssa lounaalle. Eilen lounaan jälkeen
menimme Ellan kanssa kynsihoitolaan laitattamaan meille geelikynnet. Se oli
miellyttävä kokemus. Istuimme todella mukavissa lepotuoleissa, katsoimme tv:stä
amerikkalaista komediaa ja kynsiämme hoidettiin ja laitettiin. Nyt minulla on
sitten pinkit kynnet, joiden pitäisi pysyä hyvinä kolmisen viikkoa.
Mielenkiintoista kokeilla tällaisia hemmotteluja, Suomessa ne maksaisivat ihan
liikaa.
Huomenna lähden puoli seitsemältä lentokentälle hakemaan
tyttöjä. Olemme hankkineet kuskin, sillä matka kestää puolitoista tuntia yhteen
suuntaan, ja tytöt ovat varmasti väsyneitä matkasta. Tänne lentäminen on
kuitenkin kätevää; Helsingistä pääsee yhdeksässä tunnissa Shanghain
lentokentälle. Ensi viikolle on luvattu lämpöä 26-31 astetta ja välillä ukkosta
ja sadettakin. Toivon mukaan ei sada ainakaan kaatamalla, silloin kaupunki
tuntuu menevän sekaisin. Liikenteessä on aivan oma logiikkansa, mitä
länsimaalaisena ei voi ymmärtää kovinkaan helposti. Tuo logiikka menee sekaisin
aina, kun sataa. Metro onkin silloin kätevin tapa liikkua paikasta toiseen.
