Kukkia, kakkuja ja juhlintaa

Viikon aikana on ollut juhlia, lomapäiviä ja taifuunin tuomia säämuutoksia. Viime perjantaina juhlimme kihlapäiväämme. Juha toi minulle valtavan ison kimpun liljoja, jotka aukesivat hiljalleen viikon aikana. Oli ihmeellistä katsella sellaista määrää kukkia maljakossa ilman, että olisi joutunut pihistämään viimeisetkin pennosensa. Täällä leikkokukat ovat halpoja ja kestävät vähintään viikon verran maljakoissa.

Ellan koulupukuun kuuluu khakin värinen alaosa ja keskikoulun tummansininen pikeepaita. Paita on ihan hyvän mallinen, mutta koulun tarjomat shortsit ja hame eivät ole kovinkaan muodikkaan näköisiä tyylitietoisen koululaisen mielestä. Olemme metsästäneet ympäri kaupunkia eri kaupoissa sopivia shortseja. Joko väri on ollut väärä tai sitten koko ei ole osunut kohdilleen. Viime viikonloppuna jo meinasimme luopua toivosta, kun molempina päivinä kiertelimme vaatekaupasta toiseen ilman suotuisaa lopputulemaa. Sunnuntaina olimme jo aivan uupuneita ja melkein jo luovuttamassa, kun raahauduimme vielä H&M-liikkeeseen. Sieltä kuin ihmeen kaupalla löysimme kahdet oikeankokoiset ja - näköiset shortsit. Voi vain kuvitella sitä helpotuksen huokausta, mikä kumpusi sisuksista! Ja koulupuvun piti olla niin helppo juttu! No, nyt asiat ovat kunnossa vaatetuksen suhteen.

Lauantaina lähdimme ostoskierroksen jälkeen kaupungin keskustaan. Mainitsin viime blogissa juhlakulkueesta, jota sitten menimme ihmettelemään. En ihan päässyt perille, mikä oli tapahtuman tarkoitus, mutta sen täytyi olla jotain hienoa ja suurta. Menimme nimittäin paikalle puolta tuntia etukäteen. Paikalla oli jo valtavasti väkeä ja lisää tuli koko ajan. Seisoimme rakennuksen porrastasanteella ja odottelimme tapahtuman alkamista. Varttia yli seitsemän meidän edessämme, takanamme ja sivuillamme oli niin paljon väkeä, että tuli oikein tiivis tunnelma. Ilmassa oli suuren juhlan tuntua. Katua pitkin huristeli kovaa vauhtia bussiletka, joiden sisällä ei ollut matkustajia, pelkästään kuskit. Kadulla partioi armeijan sotilaita pitämässä järjestystä yllä ja kadut oli aidattu asianmukaisilla esteillä.

Puoli kahdeksalta alkoi sitten tapahtua. Ensin katua pitkin kulki sirkuslaisten ryhmä yksipyöräisillä. Sitten tuli soittokunta marssi soittaen mahtipontista musiikkia. Seuraavaksi katua pitkin meni erilaisia kiinalaisia satuhahmoja esittäviä jättinukkeja (n.4 metriä korkeita). Mikki Hiiri ja muut Disneyn satuhahmot vilkuttelivat yhdestä valaistusta vaunusta, sambatanssijat saivat aikaiseksi valtavan huutokuoron samoin kuin etelä-amerikkalainen kansantanssiryhmä. Siinä vaiheessa aikaa oli kulunut noin tunnin verran ja tämä loisto alkoi toistamaan itseään, sitä paitsi oli aika työlästä seistä paikoillaan ihmisjoukossa yrittäen samalla seurata kulkuetta ja pitää sormia korvilla. Päätimmekin lähteä vaivihkaa pizzalle. Palasimme tunnin päästä tapahtumapaikalle, jolloin katujen siivoojat huiskivat risuharjoillaan kadut puhtaiksi ennätysvauhdissa. Armeijan sotilaat olivat kerääntyneet riveihinsä ja lähtivät majapaikkaansa. Me menimme metroon, missä oli muutama muukin matkustaja. Täällä se on erityisen kivaa, ettei tarvitse kokea oloaan yksinäiseksi. Aina on joku muukin paikalla.

Viikko alkoi sateisessa säässä, nimittäin taifuunin häntä toi tänne sateita ja tuulia. Päätimme Lotta H:n kanssa ottaa taksin yliopistolle. se ei kuitenkaan onnistunut kovinkaan hyvin. Vettä tuli kuin hanasta ja kaikki taksit olivat piiloutuneet meiltä. Epäreilua! Vihdoin yksi taksi pysähtyi kohdallemme ja pääsimme kuivattelemaan itseämme. Taksikuski ei ollut kuitenkaan innokas löytämään nopeaa reittiä paikalle, vaan meni päätietä pitkin. Seurauksena oli se, että vartin taksimatka venyikin tunniksi, maksoi kolme kertaa normaalia enemmän ja myöhästyimme tunnilta 60 minuuttia. Opettajamme oli kuitenkin myötämielinen meille eikä ärissyt. Iltapäivällä sade oli lakannut, joten palasimme kotiin kävellen.

Tiistaina menin ensimmäistä kertaa zumbaan. Voi että, miten hauskaa siellä oli (Ja kuumaa!)! Asuinalueellamme on aivan fantastinen zumbaohjaaja, joka pitää tien toisella puolella tunteja tanssistudiolla. Siellä minä heiluin ja hikoilin naama virneessä. Tiistaina tapasin myös ystäväni Marjutin. Oli kotoista juoda kahvia, Juhla-Mokkaa (vielä yksi paketti jäljellä) ja rupatella rennosti. Minua on onnistanut, kun olen tutustunut niin moniin ihaniin suomalaisiin. Muuten voisin olla yksinäisempi ja koti-ikävä tulla suuremmaksi.

Keskiviikkona saimme yliopistolla jokainen opiskelija paketin kuukakkuja. Torstai oli itse juhlapäivä ja kaikilla vapaapäivä. Juha oli myös töistä poissa, joten saimme levätä koko sakki. Perjantaina Juhalla oli myös vapaata, mutta Ellalla oli koulua. Yliopistolla ei ollut opetusta, joten kävimme JUhan kanssa lounastamassa läheisessä sushiravintolassa. Siellä istutaan liukuhihnan vieressä. Ruuat tilataan hihnan yläpuolella olevalta näytöltä ja annokset on laitettu pöytänumeroa vastaavaan tarjoilukulhoon. Tilasimme monenlaisia versioita. Kieliongelmia ei ollut, sillä jokaisesta annoksesta oli selkeä kuva. Naputtelimme siis toivelistamme näytölle ja nappasimme annoksemme hihnalta. Se ei liikkunut onneksi mitenkään nopeasti, joten ehdimme hyvin ottamaan lautaset pöytäämme. Tarjolla oli vihreää teetä hienona pulverina, kuumaa vettä tuli hihnan edessä olevasta hanasta. Nautittuamme tarpeeksi painoimme tarjoilijakutsunapista ja paikalle tuli tarjoilija laskemaan, montako lautasta ja minkäväristä löytyi pöydältämme. Sitten saimme numerolapun ja menimme maksamaan kassalle. Ruoka oli herkullista ja edullista. Sinne menemme varmasti uudelleen.

Torstain kuujuhla on sen verran iso tapahtuma täällä, että useimmissa työpaikoissa perjantai pidetään vapaana ja töihin palataan sunnuntaina. Näin ollen monet ihmiset lähtevät käymään kotiseuduillaan tai menevät lomamatkalle. Shanghaissa asuu valtavasti työssä käyviä, jotka ovat kotoisin muualta Kiinasta. Kuujuhlaa vietetään perhepiirissä ja sopivalla ilmalla istutaan ulkona ihailemassa kuuta, mikä on suurimmillaan juhlailtana. Samalla syödään kuukakkuja ja juodaan teetä. Kuukakkuja on monenlaisia, ne ovat pieniä taikinakuorikakkuja, joiden sisällä voi olla mm. lihaa, munia, paputahnaa tai kookostahnaa. Itse en ole maistanut suolaista lihaversiota, muita kylläkin. Olemme nimittäin saaneet kolme eri laatikkoa Juhan työkavereilta ja - kumppaneilta. Toiset ovat olleet erittäin herkullisia, muutama taas ei ole kutkuttanut makuhermoja.

Eilen pääsimme naapurin Sannan ja Lotan kanssa kukkamarkkinoille. Taksimatkan jälkeen pääsimme valitsemaan kukkia parvekkeellemme. Löysimme myös isoja kynttilälyhtyjä. Ostimme matalaan ruukkuun jasmiininkukkia sekä valmiissa ruukuissa kolme metrin kokoista viherkasvia ja yhden 1,5 korkuisen pensaspuun. Valitettavasti nimiä en tiedä, mutta kauniita ne ovat ja kestävät talven. Olen käynyt kurkkimassa olohuoneen lasiovista kaunista parvekettamme. Toivottavasti kasvit kestävät täällä paremmin hoitoani kuin Suomessa niin, että pääsemme nauttimaan niistä pitkään.

Tänään on jo sunnuntai. Olen päntännyt huomiselle tunnille kiinalaisilla sanoja ja merkkejä. Puhuminen on niin paljon helpompaa kuin merkkien muistaminen. Hyvää aivojumppaa merkkien opettelu kuitenkin on, joten en aio luovuttaa. Mukavaa viikkoa itse kullekin!