Viikonloppu meni levätessä ja palautuessa Ellan ensimmäisen kokonaisen kouluviikon univajetta paikatessa. Onhan se nyt aikamoisen epäsovinnainen aika herätä aamulla kuuden maissa, että tytön saa saatettua puettuna ja syötettynä alaovelle koulubussia odottamaan. Juhan kanssa olemme urheasti yrittäneet olla pirteitä ja kannustaa Ellaa nauttimaan uudesta koulustaan ja ystävistään. Tällä viikolla Ella on tainnut olla se pirtein ja paras herääjä aamuisin ja meitä on saanut eteenpäin. Koulubussin ayi ja kuljettaja vilkuttavat yhtä innokkaasti meille kuin me Ellalle.
Koululta tulee aamulla meidän compoundille eli asuinalueelle kolme bussia hakemaan koululaisia. Siis Ellan koululta, muilta kouluilta tulee varmaan saman verran tai enemmänkin. Täällä asuu arviolta kuutisentuhatta asukasta, joten lapsosia riittää opintielle lähtemään.
Kokeilin alkuviikosta kotirouvan elämää eli kuvittelin, mitä kaikkea kotirouvat tekevät ja tietysti kokeilin eri asioita käytännössä. Maanantaina kävin kynsihoidossa ja tiistaina jalkahieronnassa. Tuloksena kauniit kynnet ja rennot jalat. Kävin myös suomalaisen Lindan luona kahvilla. Täällä taitaa asua tällä hetkellä kuusi suomalaista perhettä. Mukavaa!
Keskiviikkona lähdin Juhan kanssa samaa matkaa aamulla metron kyytiin. Jatkoin Bundille eli sinne joen varteen. Ajattelin, että kävelen auringon paisteessa joen vartta pitkin ja katselen kauniita näkymiä. No, löysin kuitenkin kyltin joenalaisesta näköalatunnelista ja päätin mennä tutustumaan siihen. Ostin meno-paluulipun, maksoi noin kymmenen euroa. Istahdin ikkunalliseen vaunuun, mikä lähti hitaasti liikkeelle kohti pimeää tunnelia. Kovaääniset pauhasivat jotain ihmemusiikkia kauhusävyillä maustettuna ja erilaiset valot välähtelivät tunnelin seinillä. Voin rehellisesti sanoa, että olin tyytyväinen päästessäni tunnelin toiseen päähän.
Sain selville, että voin käyttää paluulipun saman päivän aikana milloin vain, joten lähdin haistelemaan ulkoilmaa. Pudongin puolella on mm. tv-torni, pullonavaaja- ja korkkiruuvipilvenpiirtäjät. Kuulin, että pullonavaajaan voi mennä hotellin ovesta ilman turistijonoja. Etsiskelin hetken oikeaa sisäänkäyntiä, minne yksi ystävällinen herrasmies minut ohjasi. Hissillä kerrokseen nro. 91 ja aamupalalle. Pöytäni edessä avautui näkymä joelle ja Bundille. Oli aikamoisen hienot näkymät. Ja aamupala. Herkuttelin pari tuntia sekä ruuasta että näkymistä ja palasin tunnelille.
Päästyäni Bundille, lähdin kävelemään kohti Yu-puutarhaa ja vanhaa kaupunkia. Auringosta ei enää ollut iloa, sen verran kuumasti se paahtoi suoraan taivaalta. Yritin suojata päätäni viuhkalla, mutta pakkohan minun oli lopulta ostaa päivänvarjo. Halusin nimittäin päästä pystyasennossa nauttimaan puutarhasta. Puutarhan edustalla on kaunis teehuone, jossa kuulemma itse kuningatar Elisabeth on käynyt nauttimassa teetä. Minua kiinnosti kuitenkin puutarha tällä kertaa enemmän ja meninkin sinne ihmettelemään hiljaisuutta, rauhaa ja kauneutta. Sisäänpääsy maksoi alle 10 euroa. Suosittelen paikkaa lämpimästi.
Tänään menemme tapaamaan illalla muita suomalaisia, kerran kuussa järjestetään yhteinen tapaaminen. Lämpöä on riittänyt aikaisempaan malliin ja ilmanlaatu on pysynyt hyvänä. Ikkunat on nyt pesty ulkopuolelta, joten maisemat ovat kirkkaat senkin puolesta. Tosin emme itse kiivenneet ikkunoita kuuraamaan, vaan tänne tuli ikkunanpesijät. Eilen katselin, kun he roikkuivat vastapäisen talon seinillä ja tekivät ahkerasti töitä. Minun unelma-ammatti siitä ei kyllä tule.
