Taitaa olla talvi

Shanghaihin on tullut talvi! Täällä on ollut viikon verran alle kymmenen astetta lämmintä ja ilmanlaatukin on ollut välillä tosi huono. Viime viikon keskiviikkona aamulla mittari näytti vain kahta plusastetta ja päivälläkin lämpeni vain kuuteen plusasteeseen. Paikallisilla onkin paksut toppatakit, myssyt ja käsineet sekä talvisaappaat päällään. Itse olen miettinyt, siirtyisinkö villakangastakin käyttäjäksi, kun syystakki ei enää tahdo lämmittää tarpeeksi. Enää ei tarkene pelkillä shortseilla ja t-paidalla. Kotona olemme käyttäneet ilmanlämmityslaitteita, joten sisällä ei tarvitse palella.  Ikkunat ovat kuitenkin sen verran harvat, että ne ovat aamuisin huurussa kosteudesta. Vaatekaappien ovia pidämme myös välillä auki, sillä vaatteet tuntuvat hieman kosteilta. Villasukkia tulee käytettyä kotona, sillä lattialämmitys on asennettu vain saniteettitiloihin (eikös kuulostakin paremmalta kuin vessat?).

Kävin eilen Tiinan kanssa Minghangin kaupunginosassa kashmirvaateliikkeessä. Sinne kesti autolla lähes tunnin verran. Sinne pääsee myös metrolla, mutta meidän täytyy silloin vaihtaa metrolinjaa kahdesti. Mukavaa oli päästä taas auton kyydissä paikan päälle. Liike on erittäin suosittu ostospaikka, varsinkin ulkomaalaiset ostavat sieltä suuria määriä vaatteita ja vievät ystävilleen ja sukulaisilleen joululahjoiksi ja tuliaisiksi. Kashmirvillaa kun myydään niin monenlaatuisena eri puolilla kaupunkia, ettei aina tiedä, mitä loppujen lopuksi saa ostoskassiinsa. Paikalla olikin meidän lisäksi kolme muuta suomalaisnaista ostoksilla, lisäksi ranskalainen miesporukka (ovat täällä jossain rallikisassa) ja italialaisia kaunottaria tyttärineen. Toki siellä oli myös paikallisia ihmisiä. Aluksi tuntui siltä, ettei löydä mitään, mutta hetken kuluttua tulikin jo valinnan vaikeus. Löysin sieltä muutaman lämpöisen vaatteen ja huivin. Eilen illalla olikin mukavan lämpöinen olo.

Ellan konsertti meni hienosti viime viikon maanantaina. Kuoroja oli monentasoisia, Ella laulaa tällä hetkellä intermediate-kuorossa. He lauloivat kaksi laulua. Lisäksi konsertissa esiintyi koulun eritasoiset kitaraorkesterit. Olikin huikeaa katsella, kuinka 30 kitaristia pitivät soittimensa sylissään täysin hiljaisina ja soittimet olivat kaikki viritettyinä oikein. Musiikinopettajan sydäntä lämmitti tuollainen toiminta kovasti. Lopussa kitaristit ja laulajat esittivät yhteisen ohjelmanumeron. Kukkamyyjä oli koulun pihalla, joten Ella sai tälläkin kertaa kiitoskukkaset hienosta konsertista. Koulussa todellakin panostetaan taideaineisiin, sillä niitä on joka toinen päivä kouluaineina, niin kuin muitakin oppiaineita.

Ellalla on tänä vuonna kahdeksan oppiainetta: kuoro, liikunta ja terveystieto, tiede, yhteiskuntatieteet, matematiikka, musiikki, muut taiteet (design, drama) sekä kiina. Aineita on joka päivä neljä, joten kahdessa päivässä mennään läpi kaikki aineet. Oppitunneilla on eri ryhmät, joten Ellalla on jokaisella tunnilla eri ryhmä, osittain samoja oppilaita. Aluksi meistä tuntui siltä, että systeemi on ihan liian monimutkainen ja hankala, mutta Ella tuntuu tietävän hyvin, mitä aineita on seuraavana päivänä. A- ja B-päivien tuntien järjestys vaihtuu joka kerta, joten esim. Musiikkia on sekä aamulla, toisella tunnilla, kolmannella tunnilla ja viimeisenä aineena. Lisäksi oppilailla on joka päivä ns. ryhmätunti, missä pelataan, kilpaillaan, askarrellaan ja värkätään kaikenlaista ryhmän kanssa. Dragontime tarkoittaa sitä, että ryhmät kilpailevat keskenään leikkimielisissä kisoissa.

Toivottavasti osasin selittää edes hieman, miten Ellan koulu toimii, meille kansainvälisen koulun systeemi ja tavat ovat olleet ihan erilaisia, mihin olemme tottuneet. Vieläkin tuskailemme kotitehtävien kanssa, sillä edes meidän lukion oppimäärämme ei riitä sanojen ymmärtämiseen. Opettajat ovat itse kaikki natiiveja eli syntyjään englanninkielisiä, joten akateeminen sanasto rehottaa heidän tehtävänannoissaan. Tehtävät tuntuvat muutenkin olevan samaa tasoa kuin Suomen lukiossa: yhteiskuntatieteissä Ella on tutkinut maailmanlaajuisen metsäkadon syitä ja seurauksia, miettinyt YK:n eettisiä lauselmia ja pohtinut saastumisen vaikutuksia luonnon monimuotoisuuteen ja eläimistöön. Esseitä on kirjoitettu ja tehty taulukoita, powerpoint-esityksiä ja videoita. Kuorossa on videoitu kotiläksynä konsonanttien ja vokaalien muodostamista ja liikunnassa suunniteltu frisbeegolfratoja kartalle millin tarkkuudella.

Viime viikolla meille tuli jo etukäteen joulutunnelma, nimittäin Juha tuli kotiin viikon reissulta Suomesta ja toi meille kaikenlaisia tuliaisia ja joululahjoja. Siskoni oli ostanut tytöille joulukalenterit ja moni oli muistanut meitä joululahjoilla. Saimme myös ison määrän ruisleipää sekä hajusteetonta pyykkiainetta. Kummalliselta kuulostava yhdistelmä ilonaiheuttajista, mutta täällä ei saa hajusteetonta pyykkiainetta mistään, tai sitten en vaan ole löytänyt sitä. Allergiamme pysyvät näin ollen hallinnassa jatkossakin. Myös suklaa ja salmiakki maistuivat hyviltä pitkän tauon jälkeen.

Viime torstaina kävin taas Tiinan kanssa uudessa paikassa shoppailemassa. Menimme nimittäin hotellitukkuun. Siellä on monesssa kerroksessa astioita, kodinkoneita, kalusteita, keittiötekstiilejä ja oikeastaan vaikka mitä. Löysin meillekin sieltä paistinpannun ja kasarin, jotka sopivat paremmin kaasuhellalle. Lisäksi menimme kotimme lähellä olevaan Sheraton-hotelliin. Siellä on pieni saksalainen ruokakauppa, mistä voi ostaa sekä leipää että leivonnaisia. Kaupan vieressä oli kiinalainen ravintola, missä nautimme herkullisen lounaan. Nämä sijaitsivat siis hotellin toisessa kerroksessa.

Perjantaina Juha lähti työmatkalle Kiinan etelääosaan. Minä menin keskustaan People Squarelle eli keskusaukiolle. Siellä kiinanopettajamme jakoi meidät pariryhmiin ja antoi käteen lappuset, joiden perusteella meidän piti löytää tiettyjä rakennuksia ja kysyä ihmisiltä kiinaksi neuvoja. Minun parinani oli saksalainen Heike, jonka kanssa etsimme taidemuseota ja sen edustalla olevaa suihkulähdettä. Kysyimme eräältä vanhalta herrasmieheltä tietä, jolloin hän päätti lähteä näyttämään meille sen paikan päälle. Hän oli erittäin herttainen ja vei meidät perille asti. Siellä sitten kyselimme muilta ohikulkijoilta kysymyksiä paikkoihin liittyen. Välillä tuntui siltä, etten ymmärrä yhtään mitään, välillä taas oivalsin, mistä voi olla kyse. Suihkulähde toimii siis puolen tunnin välein ja sieltä kuuluu myös musiikkia. Alue on hyvin kaunis ja puiston ympäröimä. Muut parit eivät myöskään eksyneet, joten opintoretkemme sai onnellisen lopun. Kävimme vielä porukalla Starbuckissa kahvilla ja jatkoimme matkaamme viikonlopun viettoon.

Lauantai meillä oli tyttöjen kanssa oikea löhöilypäivä. En mennyt mihinkään kotoa, enkä tehnyt muutenkaan mitään järkevää. Tuntui, että edellisen viikon kiireet vaativat pientä levähdyshetkeä niin minulla kuin tytöilläkin.

Sunnuntaina Juha palasi kotiin, me taas menimme tyttöjen kanssa jäähyväislounaalle. Opiskelukaverini ja naapurimme Lotta lähti maanantaina takaisin Suomeen. Minulla ei siis ole enää kuin yksi Lotta-tyttö, kun vielä vähän aikaa sain esitellä kaksi Lottaa. On ollut tosi mukavaa tutustua häneen ja kulkea aamuisin yhdessä yliopistolle. Olemme myös molemmat olleet Nappi-faneja eli Varjosten koiran ihailijoita. Toivon, että Lotta nauttii uusista haasteista ja pitää yhtä positiivisen asenteen yllä kuin täälläkin.

Tämä viikko on alkanut normaaleissa kuvioissa, tänään tosin jäin Ellan seuraksi kotiin, sillä hänellä meinaa tulla flunssa päälle. Olen opiskellut kiinaa kuitenkin ahkerasti, joten pieni tauko blogin kirjoittamiseen sallittakoon. Huomenna tytöt saavatkin avata joulukalentereista ensimmäiset luukut.

Monenlaista herkkua

Viime viikonloppuna kävin katsomassa kahdesti Ellan koulun näytelmää. Se kertoi hobiteista ja heidän matkastaan aarteen luo. Oli hienoa katsoa, miten antaumuksella kaikki olivat valmistaneet lavasteet. Valojen ja musiikin käyttö tehosteina oli vaikuttavaa ja ohjaaja oli miettinyt kaiken tarkkaan. Mukana oli siis "keskikoululaisia" ja lisäksi päähekilönä oli yksi tyttö high schoolin puolelta. Näytelmä kesti yhteensä 1,5 tuntia. Rakennuksen ulkopuolella oli kukanmyyjä, jolta ostimme sitten kiitoskukat Ellalle molempina päivinä. Sunnuntai menikin sitten palautuessa ja joululahjoja miettiessä ja hankkiessa. Juha taitaa olla tällä hetkellä niitä jakamassa Kokkolassa. Hän lähti nimittäin tiistaiaamuna Suomeen työmatkalle.

Tiistaina osallistuin Shanghain suomalaisten järjestämälle lounaalle. Paikalla oli lisäkseni vain yksi osallistuja. Sehän ei menoa haitannut, ja nautimmekin Tiinan kanssa herkullisen lounaan. Ravintola oli todella tyylikkäästi sisustettu ja ruoka oli maukasta ja itse asiassa kulinaristinen kokemus. Jatkoimme vielä jutustelua kahvilassa. Paikka oli Jin'anin temppelin läheisyydessä. Sovimme tapaavamme piakkoin uudestaan. Kylläpä oli mukava tutustua.

Keskiviikkona saimme kyydin naapureilta ja menin molemman Lotan kanssa Ikeaan ostoksille. Mukaan tarttui työpöytä Lotalle, jouluvaloja ja paljon ruokaa. Ostin aikamoisen kasan lihapullia, perunamuusia, tunnbrödiä, pakastettuja lohipaloja ja glögiä. Ella meni koulun jälkeen Stellan luo kylään. Lähdin kuuden jälkeen hakemaan häntä metrolla. Parin pysäkin päästä juna tyhjennettiin ja jouduimme odottamaan seuraavan tuloa. En tiedä yhtään, mistä oli kyse. Seuraavana haasteena oli vaihtaa toiselle metrolinjalle. En aluksi löytänyt oikeaa reittiä vaihtoalueelle. Sitten seisoskelin metrossa aika monen ihmisen kanssa, muutama muukin oli päättänyt kulkea metrolla. Päästyäni oikealla pysäkille en löytänyt uloskäyntiä, vaan kipitin portaita muutaman kerran ylös ja alas ihmisvirtaa väistellen. Ei ollut kivaa olla "vastarannan kiiski". Kännykän kartan avulla suunnistin Stellan kodin aulaan, mistä turvamies ohjasi minut hissiin. Olin hyvin kiitollinen, kun Stellan äiti Niina tarjosi minulle kahvia ja sain istahtaa hetkiseksi. Kello oli jo yli seitsemän, kun lähdimme kotiin, päätimme lähteä taksilla kotiin. Huidoimme tien reunalla ja pian pääsimmekin kotimatkalle. Kyyti kesti puolisen tuntia ja maksoi alle 5€.

Torstaina menin tapaamaan Tiinaa. Hän asuu perheensä kanssa ns. serviced apartmentissa. Siihen kuuluu erilaisia palveluita kalustuksen lisäksi. Asunto on valoisa ja viihtyisä ja se sijaitsee yhden ostoskeskuksen laidalla. Lähdimme käymään paperimarkkinoilla ja joulukoristemarkkinoilla. Täällä on erilaisia, tiettyyn tavaraan keskittyneitä kauppakeskuksia, joita kutsutaan markkinoiksi. Joulutavaramarkkinoilla oli kojut täynnä erilaisia koristeita, valoja ja patsaita. Löysin meille rottinkiset jouluvalot ja valokuusen. Niissä on lämpimän valkoinen valo ja erilaisia toimintoja, onneksi myös jatkuva loisto kaikkien välkkyvaihtoehtojen lisäksi!

Perjantaina meille ilmoitettiin kesken kiinan tuntia, että meidän pitää valita kahdesta parhaasta opiskelijasta toinen, joka tulee saamaan stipendin. Olin aika hämmästynyt, kun kuulin olevani toinen ehdokkaista. Tällä kertaa korealainen opiskelija sai yhden äänen enemmän, hänelle onnittelut.

Lauantai oli kiva päivä. Aamusella siivosimme ja laitoimme valmiiksi tarjoilut. Aino tuli meille neljän jälkeen. Vietimme samalla kertaa hänen synttäreitään ja pikkujouluja. Herkuttelimme juusto- ja suklaakakuilla sekä söimme pipareita ja joimme glögiä. Innostuimme myös laulamaan joululauluja. Pianosta on ollut suuri ilo, soittelen sitä päivittäin. Pelasimme vielä HSM- aliasta. Elokuvan henkilöt eivät olleet minulle kovin tuttuja, mutta tytöt muistivat hyvin musikaalin tapahtumat.

Tänään yritin selvittää, miksi internetti ei ole toiminut ollenkaan tänä viikonloppuna. Ongelma on ja pysyy, joten ensi viikolla korjaaja saa tulla katsomaan, josko saisi tilanteen korjaantumaan. Ella ei ole voinut tehdä tänään läksyjä, sillä hänellä on kaikki läksyt netissä. Hoksasin, että läheisen kauppakeskuksen kahvilassa on wifiyhteys. Menimme sinne iltakahville ja Ella sai tarkistettua koneelta läksyt ja otettua niistä kuvat.

Huomenna Ella esiintyy koulun kuoron ja kitarakerhon kanssa. Illan konsertti alkaa kuudelta, joten huominen on superpitkä Ellalle. Hän ei ehdi käymään kotona ennen konserttia, sillä heillä on vielä kenraaliharjoitukset koulun päätyttyä.

Lotta sai perjantaina tietää ylioppilaskirjoitusten tulokset. Saammekin juhlia tulevaa ylipppilasta täällä pienemmällä porukalla joulukuussa ja ensi kesänä Kokkolassa.

Jännitystä monenlaista ja joulun valmistelua uudenlaista

Perjantai on taas saapunut kuin yllättäen. Viikko on vierähtänyt monenlaisten kiireiden keskellä nopeasti. Ellalla on ollut iltamyöhään näytelmäharjoituksia, tänään on odotettu ensi-ilta yleisölle. Kävimme eilen Juhan kanssa katsomassa näytelmää, kun sitä esitettiin koulun omalle väelle. Juha lähti heti esityksen jälkeen taas työreissuun, tällä kertaa lähelle eli Hangzhouhun. Siellä mekin kävimme Ellan ja naapurin lasten kanssa retkellä elokuussa.

Viime viikolla oli todella kylmät ilmat, lämpötilat olivat alle 15 asteen ja takkia sai vetää korviin asti, kun tuuli osui kohdalle. Viikonlopuksi lämpeni lähelle 22 astetta, sitten taas kylmeni. Tulevaksi viikonlopuksi on odotettavissa taas lämpimämpää, mittari kohoaa uudelleen lähelle 20 astetta. Silti aamuisin saattaa olla vain kymmenisen astetta. Pyöräillessä hanskat ovat olleet tarpeen.

Viime perjantaina lähdin kolmen maissa Juhan työpaikalle. Lähdimme Juhan ja Lunan kanssa pankkiin hakemaan minulle kiinalaista pankkikorttia. Ensin täytin hakulomakkeen, sitten odotimme ja odotimme. Vihdoin tuli vuoromme ja pääsimme sopimaan pankkineidin kanssa tilin avaamisesta. Hänellä oli asiat selvänä ja monen paperin tuplaleimauksen ja allekirjoituksen jälkeen sain käteeni upouuden pankkikortin. Tilille laitettiin vielä pikkuisen rahaakin, jotta siitä olisi jotain hyötyäkin. Tulipas pollea olo, kun sain oman tilin. Suomalainen luottokortti ei toimi joka paikassa, joten on hyvä omistaa paikallinen maksuväline. Tällä viikolla vein tilille taas rahaa, pankkivirkailija auttoi siinäkin. Rahat eli 100 yuanin setelit syötetään automaattikoneen kitaan ja hetken kuluttua tilillä näkyy uusi saldo.

Perjantain ohjelma jatkui keskustassa eli Xintiandilla siten, että olimme sopineet Ainon kanssa treffit sinne kuudeksi. Lotta tuli myös kanssamme syömään illallista. Saimmekin nauttia suussa sulavasta ruuasta espanjalaisessa ravintolassa. Olipas mukava tavata Ainoa ja jakaa kuulumisia. Hän on täällä vielä vuoden loppuun asti vaihto-opiskelijana. Sovimme, että hän tulee meille viikon päästä, niin pidämme pikkujoulut ja laulamme joululauluja.

 Joulusta puheen ollen kävin eilen Marjutin kanssa kukkamarkkinoilla. Siellä oli moni puoti sisustanut uudelleen jouluteeman mukaisesti ja kuusia, valoja ja koristeita oli yllin kyllin tarjolla. Ostinkin sieltä joulukortteja ja –lahjoja. Juha lähtee tiistaina Kokkolaan työmatkalle ja laitan hänen mukaansa muutaman paketin ja kortin. Aivoille on mukavaa ja hyödyllistä puuhaa miettiä kevyitä, miellyttäviä ja lahjan saajaa ilahduttavia lahjoja.  Saas nähdä, miten onnistun.

Palaan takaisin viime viikon tapahtumiin ja erityisesti lauantaihin. Saimme nimittäin toissa perjantaina tiedon, että huoneiston omistajat ovat myymässä asuntoamme ja esittely tulee tapahtumaan launtaina. Saimme tiivistettyä ajan kolmeen tuntiin, joten viime lauantaina puoli kahden ja puoli viiden välillä istuimme olohuoneen sohvalla, kättelimme kaikkia tulijoita ja hymyilimme ystävällisesti jokaiselle. Omistajat ovat taiwanilaisia siskoksia ja oikein mukavan oloisia rouvia. Heillä on täällä Shanghaissa muutama muukin asunto, joten tämän aika on nyt siirtyä uudelle omistajalle. Tänään saimme alustavan tiedon, että todennäköisesti talon ostaa sijoittaja, jonka mielestä voimme asua huoneistossa vuokrasopimuksen loppuun asti eli vielä 1,5 vuotta. Olisihan se helpottavaa tietää, ettei tartte lähteä etsimään uutta asuntoa ja muuttamaan eri paikkaan. Toivottavasti tilanne varmistuu mahdollisimman pian, ettei tarvitse pähkäillä asiaa sen enempää.

Illalla menimme kuuluisaan Shanghain sirkus ERA:an. Se on erittäin kuuluisa ja korkealaatuinen sirkus, missä akrobaatit ja muut taiturit esittelevät taitojaan yleisölle joka päivä. Olin ostanut lipun jo paria viikkoa aikaisemmin siltä varalta, ettei vapaita lippuja löydy. Paikalle tulikin paljon väkeä, mutta ihan täyteen pallon muotoinen sali ei tullut. Esitykset olivat toinen toistaan huikeampia. Juuri, kun ajatteli, ettei tehtävä voi enää vaikeutua enempää, niin silloin se juuri vaikeutui. Pari tuntia oli ihan sopiva määrä jännitystä ja ällistelyä. Hurjin ohjelmanumero oli, kun kahdeksan moottoripyöräilijää pörräsi rautaisen pallon sisällä täyttä vauhtia. Yksikin pieni virheliike olisi ollut kohtalokas. Käsittämättömiä taitelijoita sielläkin!

Sunnuntaina Juha opiskeli kiinaa opettajansa johdolla parisen tuntia. Sitten lähdimme vaatemarkkinoille kokeilemaan Juhan frakkia ja minun iltapukua. Marjut ja Pekka tulivat myös kokeilemaan omia juhla-asujaan. Sain kokeilla mekkoa ja kertoa muutosehdotuksia. Ensimmäinen ajatukseni oli, että puku ei vastannut lähes tulkoon ollenkaan sitä kuvan pukua, josta olin haaveillut. Se istui kuitenkin kauniisti ja oli huolellisesti tehty, joten hymyilin vain iloisena ja maksoin puvun loppuosan. Helmaa piti vielä lyhentää, joten puku saapui maanantaina kotiin kuriirin tuomana. Sen tästä prosessista oppi, että kaikki asiat eivät välttämättä toteudu ennakoidulla tavalla, mutta hyvään tulokseen kannattaa olla tyytyväinen. Juha oli komea ilmestys uudessa frakissaan, kyllä meidän nyt kelpaa mennä juhlimaan Suomen itsenäisyyttä 3.12. yhdessä muiden suomalaisten kanssa. Paikkana on legendaarinen Peace-hotelli, mikä sijaitsee Bundilla, joen rannalla.

Tämän viikon aikataulu on ollut aika hektinen, Ellalla on ollut nimittäin kahtena päivänä koulua aamukahdeksasta iltakahdeksaan. Läksyjen teko on ollut melko haastavaa noina päivinä. Huomenna on vielä yksi esitys Hobbitia, sitten tahti rauhoittuu. Ellan esiintymistä on ollut ilo seurata, sillä hän selvästi nauttii omasta osuudestaan ja on lavalla kotonaan kuin kala vedessä. Keskiviikkona minulla oli kiinan toinen koe, minkä tulokset tulivat tänään. Olin vähän ihmeissäni, kun opettaja kutsui minut tunnin jälkeen puhutteluun. Tällä kertaa kokeesta tuli ”vain” 92 pistettä edellisen kokeen 99 pisteeseen verrattuna. Oli siinä sitten selittämistä, että olin yrittänyt kyllä parhaani, mutta kun… Opettajalla oli selkeä näkemys siitä, etten ollut opiskellut tarpeeksi, joten ensi kertaa varten pitää ottaa tiukempi asenne opiskeluun. Onneksi en ota opiskelua liian vakavasti, sillä olisihan siinä tilanteessa voinut tulla itku puseroon.

Virkistystä ja elämyksiä

Viime viikolla satoi lähes joka päivä. Siksi onkin ollut ihanaa, kun viime päivät ovat olleet aurinkoisia, vaikkakin viileitä. Lämpötila tipahti perjantaina jo alle 16 asteen, mikä tuntui jo todella kylmältä. Eilen illalla kävimme Juhan kanssa pyörälenkillä ja käsineet olivat tarpeen takin lisäksi. Päivisin aurinko kuitenkin lämmittää ja paistaa aamuseitsemästä iltakuuteen. Tulevaksi viikonlopuksi on luvassa hetkiseksi vähän lämpimämpää, mittari nousee lähemmäksi kahtakymmentä. Sitten lämpötilat taitavat laskea pysyvästi alle viidentoista asteen. Ilmanlaatu on ollut viime päivinä erittäin hyvä ja taivas on kirkkaan sininen. Bundin tornit näkyvät selvästi keittiön ikkunasta, vaikka matkaa sinne on lähes 10km.

Torstai-ilta meni jännittäessä Juhan paluuta työreissulta Pekingistä. Shanghaissa oli nimittäin tiheä sumu, ja suurin osa lennoista oli peruttu Pekingin päästä. Meillä oli nimittäin tarkoitus osallistua Juhan työpaikan järjestämään virkistysmatkaan perjantaista lauantaihin. Yöllä puoli neljältä saapui väsynyt matkamies kotiin ja aamulla kahdeksalta auto odotti jo pihalla meitä. Automatka kesti pari tuntia ensimmäiseen kohteeseen, minkä aikana Juha onneksi sai nukuttua vähän univelkoja pois.

Matkan päämääränä oli Huzhou, mikä sijaitsee suuren Taihu-järven kaakkoisrannalla. Pohjoispuolelta löytyy Suzhoun kaupunki. Pysähdyimme vanhaan Nanxunin kaupunkiin syömään lounasta. Se olikin aikamoisen eksoottinen tarjoilultaan. Söimme nimittäin mm. Kanan varpaita, ankan kieltä, meduusaa, ja jokiankeriasta. Voin rehelllisesti sanoa, että mikään noista ruuista ei tule olemaan suosikkilistallani, vaikka niitä pystyikin syömään hyvässä seurassa. Jatkoimme matkaa vanhaan kaupunkiin, missä tutustuimme 1800-luvulta asti vaikuttaneen shanghailaisen rikkaan perheen kotiin. Siellä oli valtavasti huoneita, mm. Naisille oma seurusteluhuone ja miehille samoin. Sisäpihalla oli myös valtavan iso lootuskukkaviljelmä, minkä varrella oli huvimajoja. Lammessa ui myös harvinaisen värisiä karppeja. Yhden huoneen lattia oli tehty italialaisista laatoista ja seinäreliefit olivat uskomattoman taitavasti tehtyjä. Meille kerrottiin, että suku tuotti aikanaan kolmasosan kiinalaisten suolasta, joten mahtisuku oli kyseessä.

Pääsimme kolmen maissa perille hotelliimme. Se oli hulppean näköinen ulospäin, nimittäin rakennus oli puoliympyrän mallinen ja upposi alaosastaan järven pinnan alle. Menimmekin maanalaisen käytävän kautta omaan huoneeseemme. Järveltä puhalsi viileä tuuli, ja kun laittoi silmät kiinni, saattoi kuvitella olevansa Kokkolassa meren rannalla. Illalla jatkoimme eksoottisten ruokien maistelua, tällä kertaa eteemme tuotiin kilpikonnaa. Sitä en meinannut pystyä maistamaan, mutta pakkohan se oli kohteliaisuudesta maistaa pikkuisen. Maku itsessään oli mieto, mutta mielikuva ei ollut miellyttävä. Ruokalajeja tuotiin pöytään toinen toisensa jälkeen, joten samoin kuin päivällä, mahat täyttyivät sopivasti.

Illalla ajattelimme, että saamme levätä viikosta rauhassa, mutta meille annettiin ohjeet kirjautua hotellista ulos aamulla klo 8.30. Eihän siinä muu auttanut, joten pirtsakoina lähdimme jatkamaan matkaamme. Tarkoituksena oli tutustua paikalliseen meripuistoon, mutta viileän ilman takia puisto oli suljettu. Menimmekin puolen tunnin jokiristeilyllä, missä saimme istua sisätiloissa. Matkasimme suistoalueen läpi ja ihailimme ympäröiviä vuoria ja veneen ympärillä lenteleviä haikaroita. Suistoalueen talot oli rakennettu ihan veden varaan ja yhdelläkin tasanteella miehet tyynenä kalastivat veden loiskuessa jalkojen juuressa. Matka jatkui Suzhoun lähellä sijaitsevaan ravintolaan, missä saimme syödä kuuluisia karvarapuja. Monen ruokalajin jälkeen pöytään tuotiin naruilla sidottuja keitettyjä karvarapuja. Ne ovat siis ihan normaalin ravun näköisiä lukuun ottamatta karvapeitettä isoissa saksissa. Meitä neuvottiin oikeaoppiseen ravun perkaamiseen ja syömiseen ja saimmekin makoisat lihat esille hammastikkujen ja syömäpuikkojen avulla. Tuliaisiksi saimme mukaamme laatikollisen tuoreita karvarapuja ja paikallisia kananmunia. Kotiin palasimme enne neljää iltapäivällä. Meillä oli tiivis, mutta antoisa reissu, ja saimme osallistua kiinalaisten tyyliseen virkistysmatkaan.

Viiden jälkeen vuorossa oli asuinalueemme yhden suomalaisen perheen luona Halloween-juhlat, minne oli kutsuttu kaikki suomalaiset perheet. Mekin pukeuduimme kukin oman mieltymyksen mukaan: Juha oli Selanne, minä olin Kleopatra ja tytöt ihastuttavia antiikin neitoja. Paikalla oli jo merirosvoja, sellikavereita, Zorroja ja muita hauskoja roolihahmoja. Illalla oli ihana tunne lösähtää omaan sänkyyn vaiherikkaiden tapahtumien jälkeen.  Ella sai yökaveriksi naapurin YInan.

Sunnuntaina Juha kiinan tunnin aikaan menimme Lotan kanssa metrolla sovittamaan juhlamekkoani. Valitettavasti puku ei ollutkaan vielä valmiina sovitettavaksi, joten reissu oli täysin turha. Harmitti, sillä matkaan kului tunti yhteen suuntaan. Kuuden maissa Varjoset tulivat naapurista meille maistelemaan karvarapuja. Ne olivat lähes yhtä hyviä kuin paikan päällä, joten herkkuja on tullut syötyä eksoottisten ruokalajien lisäksi.

Tällä viikolla olemme jatkaneet arkea normaalin aikataulun mukaisesti. Tänään kävimme opiskeluporukkamme kanssa syömässä vietnamilaisessa ravintolassa ja harjoittelimme oppimaamme sanastoa. Juha on tulossa työmatkalle Kokkolaan parin viikon sisällä, joten saamme lähetettyä hänen mukaansa joululahjoja. Kummasti se aika on vierähtänyt täälläkin, olemme asuneet jo neljä kuukautta Shanghaissa. Elämä tuntuu yhä mukavalta ja antoisalta näinkin kaukana.