Huomenna tulee kaksi viikkoa täyteen siitä, kun saavuimme uuteen kotikaupunkiimme. Vielä on positiivinen ja innostunut olo. Suurkaupungin tuntua on lähinnä metron ruuhka-aikana, muuten elämän kiire ja hötkyily ovat näkymättömissä. Taksikyyti on edullista ja vain kerran on tullut vastaan kuski, joka ei saanut selville matkamme kohdetta ja jouduimme siksi ottamaan toisen taksin.
Viime viikolla kävimme ihastelemassa suosittua jokinäkymää Huangpujoen varrella olevalla näköalakaistalla eli Bundilla (kiinaksi waitan). Joki jakaa Shanghain kahdeksi osaksi Puxi (joen länsipuoli) ja Pudong (joen itäpuoli). Ellaa kuvattiin ahkerasti ja kerran Juhakin pyydettiin perhepotrettiin. Halpa hupi näpsiä meikäläisistä kuvia. Välillä niitä pyritään ottaa salavihkaa, mm. eräs henkilö "korjasi meikkiä" eli otti Ellasta kuvia.
Bundin varrella on kuuluisa Peace-hotelli, missä on vieraillut useita kuuluisuuksia mm. Charlie Chaplin ja Steven Spielberg. Aistimme historian havinaa ja nautimme leivoksia kahvilassa. Sunnuntaisin sinne voi mennä brunssille, täytyy testata joku viikonloppu.
Torstaina Juha lähti työmatkalle Japaniin. Me menimme tyttöjen kanssa läheiselle poliisiasemalle Neiti Ji Jingin kanssa. Odotimme jonkun aikaa vuoroamme ja sitten odotimme jonkun aikaa tiskillä, kun tuiman näköinen virkailija näpytteli tietokoneeseensa meistä tietoja. Sitten asia oli selvä ja palasimme kotiin. Tänään me saamme todennäköisesti pitkäaikaiset luvat, kun menemme sellaisen virastoon. On ymmärrettävää, että täällä on niin moninainen byrokratia, eihän näin suuren väkiluvun kanssa muuten selviäisi virallisista kiemuroista. Tuleepahan turvallinen olo, kun on saanut kaikki luvat kuntoon.
Viikonloppuna etsimme Lotalle sänkyä. Vuokraemäntämme on antanut meille rahaa, jotta voimme ostaa puuttuvan sängyn kotiimme. Erittäin ystävällistä! Menimme taksilla Macalline-nimiseen huonekalukompleksiin. Siellä oli ties mitä, antiikista Disneydesigniin ja kaakeleista jättisänkyihin. Kerroksia oli kuusi, joissa oli valtavasti eri tarjontaa. Ensiksi tutustuimme aikuisten sänkyihin. Ne olivat massiivisia ja vähintään 150cm leveitä. Muuten hyvä, mutta Lotan huoneeseen ei mahdu kuin 120cm leveä sänky. Kyselimme kapeampia sänkyjä ja meidät ohjattiin kuudenteen kerrokseen lastenosastolle. Se oli oikea pienen tytön ja pojan paratiisi. Olisi sieltä ehkä löytynyt Lotankin makuun sänky, mutta paikka meni siinä vaiheessa kiinni. Palvelu oli mitä tehokkainta: perässämme kulki 2-5 myyjää, jotka kehuivat tuotteitaan selvällä kiinan kielellä. Kuuntelimme sujuvasti ja nyökyttelimme asiantuntevan näköisinä.
Sunnntaina päätimme mennä tutkimaan Shanghaita yläilmoista eli matkasimme metrolla Pullonavaaja-tornille. Ilma ei ollut kovin suotuisa, satoi ja oli sumuista. Pääsimme hissillä ja loppumatkan rullaportailla kerrokseen 100, mikä oli 497 metrin korkeudessa maan pinnalta. Pilvet repeilivät välillä niin, että näimme huikeita maisemia sekä Pudongin että Puxin puolelta. Autot olivat kuin lasten autoradalla liikkuvia leikkiautoja.
Lähdimme taksilla kohti tuttua huonekaluliiketttä eli IKEAa. Shanghaissa taitaa olla 3 liikettä, menimme meitä lähellä olevaan liikkeeseen. Sieltä löytyi sopivan leveitä sänkyjä ja ostimmekin Lotalle hyvän version. Kotiinkuljetus on tänä torstaina ja kokoaminen ensi maanantaina. Näin täällä.
Eilen illalla menimme uimaan ulkoaltaaseen. Siellä ei ollut kuin muuta muu meidän lisäksi sekä 4 uimavalvojaa. Nautimme lämpimästä vedestä ja illan viileydestä (+26). Altaan päällä lenteli lepakoita . Tuli mieleen lapsuus, kun mökkimme pihalla lepakot liitelivät syysiltoisin.
Ruokaa täällä on siis joka lähtöön. Olemme syöneet tähän mennessä italialaista, amerikkalaista, thaimaalaista ja kiinalaista ruokaa. Mikään maku ei ole vielä ällöttänyt, joitakin lempimakujakin on löytynyt.
