Heinäkuun helteet

Ella on laskenut jo jonkin aikaa, milloin meidän lentomme kohti Suomea lähtee. Minulla on ollut sen verran kiireistä aikaa vielä viime viikon loppuun asti, etten ole sitä ennen ehtinyt miettiä muuttoa. Kaikenlaista mukavaa on tapahtunut viime blogin kirjoittamisen jälkeen. Olemme juhlineet Lotan päivää, äitienpäivää, Juhan nimipäivää, Ellan koulun päättymistä ja minun opiskelujeni päättymistä. Olemme hyvästelleet kesälomille lähteviä ja tänne jääviä tuttuja, koulukavereita ja ystäviä. 

Minulle viime viikon perjantai oli viimeinen kerta, kun menin yliopistolle päätösjuhlaan. Nyt on kaksi vuotta kiinan opiskelua takana, viimeiset neljä kuukautta kokopäiväisesti opiskeltuna. Mitä enemmän kiinaa opiskelee, sitä enemmän tajuaa, miten rikas ja mielenkiintoinen kiinan kieli oikeastaan onkaan. Kirjoitusmerkeillä on oma historiansa ja symboliikkansa, niiden kautta ymmärtää maan kulttuuria ihan uudella tavalla. Kirjoittaminen on haastavaa sekä merkkien muistamisen että vaikean kieliopin takia, kiinan kielessä käytetään hyvin paljon erilaisia komplementteja eli painotetaan lauseessa olennaista osaa erilaisin kielioppisäännöin. 

Puhuessa niitä ei tarvitse käyttää, mutta moni asia menee helpommin perille, jos osaa lisätä komplementteja lauseisiin. Kuuntelu on sitten ihan oma taiteenlajinsa. Itse olen huomannut omaavani liian vilkkaan mielikuvituksen, sillä yhdistele kuulemaani aivan eri tavalla kuin olisi tarkoitus. Esimerkkinä voisi olla vaikkapa kuuntelu, jossa kerrotaan juhlista. Tarinassa kerrotaan, että kaikki ovat iloisia ja juhla on hyvin meluisa. Itselleni tuottaa vaikeuksia ymmärtää, mitä kivaa siinä on, jos on liikaa meteliä eikä kuule edes omia ajatuksiaan. 

Kaiken kaikkiaan olen todella iloinen, että olen saanut opiskella kiinaa ja löytänyt uusia näkökulmia maan tapojen ymmärtämiseen. Omat mielikuvani tästä maasta olivat ennen tänne muuttoa hyvinkin pölyttyneet ja vanhanaikaiset, nyt voin sanoa vilpittömästi, että nautin täkäläisten vieraanvaraisuudesta ja rauhaa rakastavasta luonteesta. Jos suomalaisista sanotaan, että he menevät sisulla eteenpäin, niin sanoisin, että kiinalaiset menevät päättäväisyydellä ja periksi antamattomuudella eteenpäin. 

Päätösjuhlassa soitin opiskelukaverini Turin (Thaimaasta) kanssa huluseilla oppimamme kappaleen. Olen opiskellut hulusia viime keväänä ja taas uudestaan tänä keväänä. Opettajamme on ollut eläkkeellä oleva sydämellinen mies, joka on ottanut tehtäväkseen opettaa tuota kaunisäänistä puhallinta ulkomaalaisille opiskelijoille. Olemme päässeet esiintymään hänen kanssaan erilaisiin tilaisuuksiin ja viime vuonna osallistuimme seminaariin, jossa puhujana oli tämän hetken kuuluisin hulusin soittaja. Guzhengia opettelin soittamaan viime keväänä, opettajamme esiintyi kahden opiskelijan kanssa myös päätösjuhlassa. Pipa-soittimen sain äitienpäivälahjaksi, mutta sen soittaminen on sen verran haastavaa, etten itsekseni sitä osaa harjoitella. 

Toukokuun lopulla sain olla johtamassa jousikvintettiä Ellan koululla ja kiinalaista lasten kuoroa heidän koulunsa juhlassa. Jousikvintetissä soittivat kaksi suomalaista, yksi japanilainen, yksi korealainen ja yksi amerikkalainen, iältään 10-13 –vuotiaita. Konsertissa esitimme improvisaation, jota olimme kehitelleet harjoitusten aikana. Oli huikean hienoa seurata, kuinka jokainen nautti sekä soolostaan että yhteissoitosta. Pidimme läksiäisjuhlan vielä konsertin jälkeen ja erosimme suu hymyssä. 

Kiinalaisen kuoron johtaminen oli erittäin antoisaa, mielenkiintoista ja myös ylellistä. Sain nimittäin itse määritellä, montako lasta kuoroon tulee. Maksimirajaksi sanoin 50 lasta, sillä ajattelin pystyväni sekä järjestyksen ylläpitämiseen ja laulujen harjoittamiseen tuollaisen määrän kanssa. Yllätyksekseni en ollut kertaakaan yksin lasten kanssa, vaan heidän kiinalainen musiikinopettajansa piti kuria ja kiinalainen englanninopettaja tulkkasi puhettani lapsille tarpeen tullen. Lisäksi toisella harjoituskerralla minulle ilmoitettiin, että lapsille on hankittu esiintymisasut, tytöille prinsessamekot ja pojille prinssipuvut. Lapset lauloivat englanninkielisiä lauluja, joten itselleni sanojen ymmärtäminen oli helppoa. Tein heille kolmiäänisiä sovituksia lauluista ja he oppivat laulut tosi hyvin. Aluksi haastetta oli laulun nopeuden kanssa, sillä he olivat tottuneet laulamaan tasarytmillä alusta loppuun. Itse halusin, että lapset seuraavat minua ja näyttämääni tempoa. Esitykset menivät hienosti ja Juha sai kuvattua koulun pihalla järjestetyn konsertin esityksen minulle muistoksi. 

Suomi-koulu loppui toukokuun 5. päivä, mutta lopullisesti tehtäväni johtavana opettajana loppui, kun annoin kaikki materiaalit ja tiedot Johannalle. Hän jatkaa syksyllä koulun johtavana opettajana. Tuntuu mukavalta, että saimme uudistettua opetussuunnitelmamme viime syksynä ja oppilaita tuli paljon lisää vuoden aikana. Syksyyn mahtui myös esiintymistä Fudanin yliopistolla, Suomi 100 –teemapäivät FinChin ja konsulaatin kanssa yhteistyössä sekä joulujuhla ja Kauneimmat joululaulut –tilaisuus koulumme ja konsulaatin sekä suomalaisen papin kanssa. Keväällä pidimme yhteislaulutilaisuuden koko koululle ja kevätjuhlapäivänä oli sekä puuhapisteitä että juhlatilaisuus. Haikeaa jättää sekin yhteisö taakseen, mutta toisaalta minulle jäi paljon hyviä muistoja sekä lasten että aikuisten kanssa tehdystä yhteistyöstä.

Toukokuun lopulla saimme vieraiksemme Juhan serkun Heikin ja hänen vaimonsa Annen. Viikon aikana ehdimme käydä Shanghain keskeisillä paikoilla ja maistella kiinalaista ruokaa. Kesäkuun puolivälissä saimme vielä toiset vieraat tänne Shanghaihin, kun ystävämme Sari ja Mika sekä heidän nuorin tyttärensä Sade tulivat meille viikoksi. Vieraiden myötä olemme saaneet käydä eri paikoissa ja jakaa heidän kanssaan osan arkeamme. Suomeen palattuamme voimme muistella yhdessä Shanghaita ja kokemuksiamme täällä. 

Lotta lähti Suomeen 20.toukokuuta ja kävi pääsykokeissa kuun lopussa Tampereella. Lotta sai juhannuksen jälkeen tiedon, että pääsi Aalto-yliopistoon opiskelemaan ympäristö- ja energiatekniikkaa. Viime perjantaina hän sai tiedon, että on saanut paikan soluasunnosta Otaniemestä. Tällä hetkellä hän on kesätöissä Kokkolan kirjastossa ja asuu vaarilla. 

Ellan koulu loppui 14.6. Hän sai hienon todistuksen lisäksi stipendin taiteista (musiikki, draama, kuvataide). Osa hänen luokkakavereistaan jatkaa koulunkäyntiä samassa koulussa, osa lähtee eri puolille maailmaa. Ellan parhaista luokkakavereista molemmat jäävät tänne ensi vuodeksi. Syksyllä Ella menee Kiviniityn kouluun musiikkiluokalle, jossa on hänen vanhoja luokkakavereitaan. Sopeutuminen suomalaiseen kouluun tuottaa varmaan aluksi haasteita, mutta uskoisin, että Ella pääsee pian vauhtiin mukaan. Ella opiskeli tämän kevään natiivioppilaiden tasolla eli hänen englanninkielen tasonsa on sama kuin englantia äidinkielenään puhuvilla. Ruotsia hän ei ole opiskellut, mutta kaksi vuotta kiinan opiskelua joka toinen päivä on ollut hänen lukujärjestyksessään. Täällä Ella on tehnyt kaikki projektinsa tietokoneella ja hankkinut materiaalin joko yksin tai ryhmässä internetistä, Suomessa opiskelu taitaa vielä olla kirjapainotteista ja detaljien muistamista. 

Minulla jatkuu elokuussa taas työt Hakalahden koululla kahden vuoden tauon jälkeen. Saas nähdä, miten kauan minulla kestää päästä vauhtiin mukaan. Uusi opetussuunnitelma on käytössä ja minulle uutena haasteena tulee seitsemännen luokan luokanvalvojuus. 

Eilen illalla Juhan työkaverit olivat järjestäneet meille jäähyväisillallisen kaupungin keskustassa sijaitsevassa ravintolassa. Saimme lahjaksi teetä ja persikoita. 

Olen aloittanut jo tavaroiden pakkaamisen ja järjestelyn. Meillä tavarat pakataan meritse tulevaan konttiin 17.7. Matka kestää 8-10 viikkoa, joten täytyy miettiä, mitä vaatteita voi konttiin laittaa ja mitä ehkä tulee tarvitsemaan syyskuun loppuun mennessä. Täällä lämpötilat ovat olleet jo monta viikkoa 30 asteen hujakoilla, vaatetus on ollut mahdollisimman kevyttä ja ilmavaa. Pellava ja silkki sekä tekokuidut toimivat parhaiten tässä ilmastossa. Ulkouima-allas avattiin viime lauantaina, joten sinne pääsee pulahtamaan aina tarpeen tullen.  

Sitä sun tätä pitkin kevättä

Niin se aika hurahtaa vauhdilla, nimittäin edellisen blogin kirjoittamisesta on jo yli kuukausi aikaa. Monta asiaa onkin ehtinyt tapahtua tässä välissä. Suurin uutinen on se, että olemme palaamassa takaisin Kokkolaan kesällä, tarkemmin sanottuna heinäkuun puolella. Se tarkoittaa sitä, että minulla alkavat taas työt toden teolla ja Juhalla taas jatkuvat työt, mutta uusin haastein. Jos summaa täällä olemisen pariin sanaan, niin ensimmäisenä nousee mieleen kiitollisuus siitä, että olemme saaneet perheenä kokea nämä vuodet mitä erilaisimpia tilanteita ja matkoja. Toisena tärkeänä asiana pidän sitä, että silmät ovat auenneet näkemään tämän kulttuurin rikkauksia ja ihania ihmisiä. Muita todella merkittäviä asioita ovat uudet ystävät sekä suomalaisten että muunmaalaisten parissa. Uskoisin, että myös Ella ja Lotta ovat saaneet elämänpituisia ystävyyssuhteita eri puolille maailmaa. Juhan kohdalla työn mielekkyys ja hänen onnistumisensa ovat todella arvokkaita saavutuksia ja kantavat pitkälle jatkossakin.  Ikävähän tässä tulee, mutta aikansa kutakin, eikös vain.

Huhtikuussa meillä oli Suomi-koulua vielä kaksi kertaa ja toukokuun 5. päivänä pidimme yhdistetyn vappuriehan ja kevätjuhlan. Jokainen oppilas koristeli ja maalasi itselleen vappunaamarin, ja niistä tuli tosi hienoja. Oppilaille oli järjestetty erilaisia puuhapisteitä, joista he saivat tarran puuhapassiinsa, kuten onginta, kasvomaalaus, tietokilpailu, viestikilpailu ja ”spedeily”. Spedeily oli kaikille aikuisille tuttu juttu, mutta lapset eivät tietenkään voineet tietää sanan merkitystä. Yhtäkaikki, meillä oli tosi mukavaa puuhaa. Suloisinta oli , kun tietokilpailukysymykseen Suomen kansalliseläimeksi pienimmät (3-v.) vastasivat leijonan oikeaksi vastaukseksi. Karhu oli oikea vastaus, mutta joukkuehengessä oikeat vastaukset saatiin paikoilleen. Miina-opettajamme teki koko porukalle simaa ja tilasimme munkkirinkilöitä leipomosta. Lisäksi tilasin 80 kappaletta sinisiä ja valkoisia vappupalloja, jotka tekivät juhlasalista hetkessä kauniin ja koristellun näköisen. Pidin johtavana opettajana virallisen puheen, samoin kuin Sanna kaupanhoitajan ja johtokunnan edustajan roolissa. Oppilaista kolme oli valmistellut kanssani musiikkiesityksiä, jotka värittivät kauniisti juhlaa. Severi, apuopettajamme, oli taittanut ja koonnut koulun oman Lumiukko-lehden. Jaoimme oppilaille todistukset, luokkakuvat, lehden, ilmapallon ja ruusun. Hyvillä mielin esittelin ensi vuoden johtavan opettajan, Johannan, juhlayleisölle. Nyt on puolentoista vuoden pesti taputeltu pakettiin, monta rikasta ja rakasta hetkeä mukanaan.

Opiskelutahti on ollut sopivan haastava ja opiskeltavaa riittää ihan kiitettävästi. Mitä enemmän opiskelee, sitä paremmin tietää osaavansa vain murto-osan. Kiinankielessä on valtavasti sanoja, joiden sävyero määrittelee sanan käytön. Esimerkiksi naimisiinmenoa kuvastaa yksi verbi, mutta naiselle on lisäksi eri verbi ja miehelle omansa. Naisen kirjoitusmerkistä selviää, että hän menee miehen kotiin ja miehen merkistä, että hän ottaa naisen kotiinsa. Mielenkiintoista! Meillä on tosi hyvät opettajat, varsinkin yhden opettajan tunnilla unohtaa ajankulun kokonaan, sillä hän nappaa meidät otteeseensa innostavalla ja myönteisellä tavalla. Kävimme luokan kanssa myös retkellä parin tunnin päässä olevan Suzhoun kaupungin puistoalueella Wushanissa. Siellä oli valtavan iso puistoalue, jossa oli museoita, siltoja, erilaisia venekuljetuksia, ravintoloita, leikkipuistoja ja kauppoja. Yksi kurssilainen osti meidän ryhmälle sokerista tehdyt erimuotoiset tikkarit, yksi oli pupu, toinen, perhonen, kolmas ruusu jne. Kuvia otettiin joka välissä sekä ryhmänä että erikseen.

Huomenna minulla on kunniatehtävä olla kiinalaisen koulun oppilaskuoron johtajana, kun juhlaan saapuvat kaikkia Shanghain koulujen englanninopettajat. Kuoro laulaa viisi englanninkielistä laulua, joista osan olen itse sovittanut. 44 laulajaa muodostavat hyvän kokonaisuuden ja oppilaat ovat kuukauden aikana kehittyneet huimasti. Heille on koulun puolesta tilattu esiintymisasut, jotka mukailevat prinsessa- ja prinssiteemoja. Itse aion pukea punaisen tunikan ja valkoiset housut, jotta olen samaan sävyyn puettu. Kuoron harjoituksissa on lisäkseni sekä heidän kiinalainen musiikinopettajansa että englanninopettaja. Musiikinopettaja pitää lapset kurissa ja englanninopettaja kääntää puheeni tarvittaessa kiinaksi (siis englannista, ei suomesta suom. huom.). Meillä on vielä toukokuun lopussa iltakonsertti koululla, jonne tulevat oppilaat ja vanhemmat sekä muut sukulaiset.

Jousiyhtyeellä on toukokuun viimeisellä viikolla myös konsertti, siellä esitämme neljä kappaletta, joista yksi on heidän tekemänsä improvisointikappale. Sitten on urani jousiyhtyeen johtajana myös ohi täällä Shanghaissa. Mahtavia kokemuksia kaikki, lapset ovat vallanneet sydämestäni oman osansa.

Yliopistolla järjestetään monenlaisia lyhyitä kursseja opiskelijoille. Menin ystävieni Marjutin ja Taozin kanssa Pekingin oopperan naamionmaalauskurssille. Meille esiteltiin neljän pääroolin variaatiot ja sitten saimmekin tarttua pensseleihin ja maalata omat naamiomme. Niistä tuli ihan näyttäviä, vaikka en ole itse koskaan ollut kuvataiteessa lahjakas.

Vappua pääsin juhlimaan suomalaisten kanssa vappubrunssin merkeissä. Shanghain Westin-hotelliin oli kutsuttu brunssille suomalaisia ja meitä ilmestyi paikalle jopa 27 juhlijaa. Brunssi oli yleellinen ja sen aikana oli erilaisia esityksiä, kuten orkesterimusiikkia, aarioita, elokuvamusiikkia, jonglöörausta, akrobatiaa ja tanssia. Juha vietti vappua siellä Suomessa, itse asiassa Kokkolassa. Hänellä on ollut viime aikoina hyvin paljon erilaisia työmatkoja sekä täällä Kiinassa että Suomen matka.

Lotta jatkoi täällä oleskeluaan vielä muutamalla viikolla ja lähtee18. päivä takaisin Suomeen. Pian sen jälkeen hänellä onkin pääsykoe Tampereella. Hän pystyy tekemään kokeen Tampereella, vaikka ensisijainen toive on Otaniemen Aalto-yliopisto. Toivottavasti hän pääsee toivomaansa paikkaan opiskelemaan.

Ella on tällä hetkellä luokka-asteensa kanssa Hainanin saarella Sanyan kaupungissa viiden päivän luokkaretkellä. Ohjelmaan kuuluu surffausta, viidakkoseikkailua, uimista ja vierailu autististen lasten orpokodissa. Huomenna retkeläiset saapuvat takaisin Shanghaihin reppu täynnä ikimuistoisia kokemuksia.  

Japanin matka

Otimme varaslähdön Ellan koulun kevätlomalle ja lähdimme viime viikon torstaina Japaniin lomamatkalle. Minulle se tarkoitti sitä, että joudun opiskelemaan viikon kiinan opinnot itsekseni. Onneksi Lotasta on suuri apu, sillä hän on suorittanut saman kurssin aikaisemmin ja kirjatkin ovat samoja.

Tullessamme tänne Kiinaan vajaa kaksi vuotta sitten meillä oli aikomuksena käydä Xi’anissa katsomassa terrakottasotilaita, Pekingissä Kiinanmuurilla ja Japanissa katsomassa kirsikankukkia. Nyt olemme saaneet toteutettua kaikki matkat ennen kuin Lotta lähtee takaisin Suomeen. Ensi viikolla meille tulee vieraaksi Lotan kaveri Neea, ja he lähtevät huhtikuun lopussa yhdessä Suomeen. Lotta valmistautuu yliopiston pääsykokeisiin rauhassa. Saimme tietää viime viikolla, että hän sai kesätöitä Kokkolasta, hautausmaalta.

Japanissa ensimmäinen kohteemme oli Nagoya, jonne lensimme Shanghaista. Lento kesti vähän yli kaksi tuntia. Lentokentältä lähdimme kohti keskustaa paikallisjunalla. Keskustassa otimme taksin hotellillemme. Tuntui hassulta, kun taksikuski ei ymmärtänyt kiinaa tai englantia ja kirjaimetkin olivat ihan outoja. Kännykän navigaattorin avulla löysimme kuitenkin perille. Olin varannut meille netin kautta edullisen hotellin, sillä olin kuullut ystäviltä, että hotellit ovat Japanissa aina siistejä. Niin oli meidänkin hotellimme. Vastaanoton aulassa oli näppärä kosmetiikkapöytä, josta sai ottaa pieneen pussiin vanupuikkoja, kasvovoidetta ja muuta pientä tarviketta huoneeseen. Huoneet olivat pikkuruisia, sisään tullessa vasemmalta löytyi heti vessa ja nenän edessä oli kapea pöytä. Huoneessa oli hyvin kapea parisänky, jonne seinän puolella nukkuvan piti kömpiä toisen yli. Ikkunasta näkyi noin puolen metrin päässä seuraavan talon seinä. Olimme kuitenkin tyytyväisiä hotelliin, sillä sieltä oli helppoa lähteä kävellen tutustumaan ympäristöön.

Ensimmäisen päivän iltana löysimme japanilaisen ravintolan, jossa oli mahdollista itse grillata ruokansa. Istuimme japanilaisittain jalat pöydän alla olevassa syvennyksessä ja kengät olivat kaapissa säilössä. Ruokaryhmät oli eroteltu riisipaperista tehdyillä seinillä, joten naapuriseurueen pitämä ilakointi kuului selvääkin selvemmin meille. Ruoka oli maittavaa ja palvelu ystävällistä. Perjantaina lähdimme kävellen tutustumaan Nagoyan linnaan ja sitä ympäröivään puistoon.  Siellä oli yli 2000 kirsikkapuuta kukkaloistossaan, joten näkymä oli varsin vaikuttava ja kaunis. Kävimme Noh-teatterista kertovassa museossa ja sain kokeilla yhtä näytelmähahmon naamaria. Puistoalueella oli monenlaista nähtävää; pariskunnilla oli perinteiset vaatteet päällä ja heitä kuvasivat ammattikuvaajat, samuraisotilaaksi pukeutunut mies näytteli jotain näytelmäkohtausta, ihmisiä oli ruohikolla piknikillä ja osa nukkui tyytyväisenä penkeillä. Me menimme linnan pihalla olevan rekonstruoidun palatsin sisälle ihastelemaan seinämaalauksia ja kuljimme sukkasillamme pehmeillä tatamimatoilla. Linnan sisällä oli monessa kerroksessa näyttelyitä, jaksoimme kiivetä kolme kerrosta niitä ihastelemassa. Sitten lähdimme etsimään ruokapaikkaa keskustasta. Askeleita kertyi mukavasti päivän aikana. Harmiksemme kaikki ravintolat olivat suljettu keskipäiväksi, joten tyydytimme pahimman nälän kahvilassa. Illalla menimme toiseen barbeque-ravintolaan syömään. Sielläkin ruoka oli herkullista, liha oli erittäin maukasta.

Lauantaina lähdimme aamuyhdeksältä kohti Nagoyan rautatieasemaa ja matkustimme kohti uutta majapaikkaamme. Halusimme ystävien hyvin kokemusten rohkaisemina kokeilla airbnb-tyyppistä majoitusta ja olin varannut meille viideksi yöksi asunnon Osakan läheltä Minoon kaupungista. Osakassa vaihdoimme pikajunasta paikallisjunaan ja saavuimme Ishibashin asemalle yhden aikaan. Siellä meitä oli vastassa majoittajamme Lemon, joka osoittautui vallan herttaiseksi ihmiseksi. Hän oli päättänyt siskonsa kanssa kokeilla vanhempien tyhjän asunnon vuokraamista airbnb:ssä. Olimmekin heidän ensimmäiset vuokralaisensa. Talo oli rinteessä, noin vartin kävelymatkan päässä juna-asemalta. Päämakuuhuoneessa oli  kaksi normaalia sänkyä, toisessa oli tatamilattia ja futontyyppiset patjat. Tytöt valtasivat japanilaisen huoneen ja me Juhan kanssa pääsimme kunnon sänkyihin nukkumaan. Majoittajamme oli laittanut meille valmiiksi kahvia ja hedelmiä ja oli hyvin ystävällinen. Kävi ilmi, että Lemon ja hänen siskonsa ovat kiinalaisia, joten puhe luisti sekä englanniksi että kiinaksi. Lemon itse asuu Xi’Anissa Kiinassa, hänen siskonsa on asunut Osakassa työnsä puolesta jo yli kolmekymmentä vuotta. Purettuamme tavaramme lähdimme paikallisjunalla Minoon keskustaan, sillä sieltä pääsi vuoren rinteelle katsomaan vesiputousta. Kävellen matka olisi ollut liian väsyttävä, joten otimme taksin vuoren rinteelle. Siellä ihastelimme kaunista vesiputousta ja yritimme bongata villiapinoita, joista oli erikseen varoituskylttejä. Apinoita emme kuitenkaan nähneet, mutta muuten jännitystä riitti. Nimittäin paikan päällä ei ollut minkäänlaista osoitetta, johon olisi voinut soittaa taksin. Yhdessä kyltissä oli tieto, että puolentoista kilometrin päässä rinnettä ylöspäin olisi turistikeskus. Sinne lähdimmekin astelemaan päivän jo hämärtyessä iltaa kohti. Saapuessamme paikalle saimme huomata, että paikka oli kiinni. Ei muuta kuin takaisin vesiputoukselle ja sen lähistöllä olevalle parkkipaikalle kysymään apua paikallisilta. Ystävällinen pariskunta pysähtyi kohdallamme ja rouva osasi puhua englantia sen verran, että ymmärsi asiamme. Hän soitti Juhan puhelimella taksin meille. Puolen tunnin odottelun jälkeen taksi saapui ja pääsimme takaisin Minoon keskustaan. Illalla uni maistui uudessa majapaikassamme todella hyvin.

Sunnuntaina menimme junalla Naran kaupunkiin. Siellä on suuri puistoalue, jossa yli 1200 peuraa kuljeskelee vapaana ja ihmiset syöttävät niille peurakeksejä. Me viihdyimme alueella monta tuntia ja ostimme varmaan kymmenen pakettia peurakeksejä. Osa peuroista oli raukean oloisia ja osa tuli ärhäkkäänä puskemaan ja vaatimaan herkkuja. Lemon oli järjestänyt meille illaksi teeseremoniavierailun Osakan Nambassa. Pääsimme perille seitsemän aikoihin illalla. Lemon ja hänen tätinsä olivat meitä vastassa ja johdattivat meidät kauppakujan läpi yhden talon kolmanteen kerrokseen. Siellä olivat meitä odottamassa Lemonin sisko ja teeseremoniamestari. Asetuimme tatamimatolle istumaan lattia-aukossa porisevan vesikattilan ympärille ja teeseremonia alkoi. Lumouduimme kimonopukuisen rouvan taidokkaasta teen valmistustavasta ja saimme maistaa hänen tekemiään makeita kakkuja ja vihreää teetä. Hän opetti myös meitä tekemään oikealla tavalla teetä. Kokemus oli vaikuttava. Lemonin sisko halusi, että menisimme vielä teeseremonian jälkeen kävelemään joen varrelle. Siellä olikin kaunista, lyhtyjä roikkui puista ja kirsikkapuut oli valaistu hienosti. Kävelimme pitkän tovin, ja huomasimme kellon tikittävän jo lähelle yhtätoista. Mietimme ääneen, miten pääsemme helpoiten takaisin majapaikkaamme, jolloin Lemonin sisko päätti viedä meidät omalla autollaan perille. Illalla mietimme vielä yhdessä, miten vieraanvaraisesti meitä oltiin kohdeltu.

Maanantaina Juhalla oli työasioita tehtävänä, joten lähdin tyttöjen kanssa Osakaan shoppailemaan.  Löysin itselleni ihanan olkihatun ja aurinkovarjon, Ella ja Lotta löysivät itselleen mukavia vaatteita ja tarvikkeita. Suomessa asuessamme naapurimme vieraana oli japanilainen Ryoko, joka teki japanilaista munakasta eli okonomiyakia. Se oli silloin niin herkullista, että toivoin saavani maistaa okonomiyakia myös Japanin reissulla. Ostoskeskuksessa olikin erikseen okonomiyaki-ravintola, jossa herkuttelin tuota ruokalajia. Juha tuli viiden aikaan Osakan keskustaan ja lähdimme yhdessä syömään päivällistä. Tällä kertaa ruoka ei ollut niin maittavaa kuin edellisissä paikoissa, mutta nälkä ei kuitenkaan jäänyt kellekään. Illalla puksuttelimme takaisin junalla majapaikkaamme.

Tiistaina meillä oli tarkoitus mennä Osakassa sijaitsevaan Universal Studioon. Uni kuitenkin maittoi sen verran pitkään, että päätimme lähteä Kiotoon. Junamatka kesti tunnin verran. Siellä kävelimme keskustassa ja keisarin palatsin puistossa. Taksin otimme opiskelukaverini suosituksesta läheiselle kukkulalle, mistä aukeni upeat näkymät Kioton keskustaan. Illan hämärtyessä valaistut polut ja puut olivat häikäisevän kauniita. Ennen paluuta päätimme kokeilla paikallista sushia. Se ei ollut kuitenkaan erikoisen maukasta, ehkä valitsimme huonon ravintolan.

Keskiviikkona aamulla lähdimme kohti Universal Studiota. Olimme perillä kymmenen maissa. Kummasti siellä aika kului, sillä lähdimme takaisin vasta iltakahdeksalta. Alue oli tyylikkäästi ja taidolla tehty, siellä oli paljon nähtävää ja koettavaa. Tytöt kävivät hurjassa vuoristoradassa, missä istuttiin pää alaspäin ja mentiin hurjan korkealle. Harry Potterin maailmassa maistoimme kirjoissakin mainittua alkoholitonta Butter Beer-juomaa, kävelimme linnan läpi ja osallistuimme Ollivanderin esitykseen.  Tenavat-kaupungissa oli Jaska Jokusen talo ja Ressun koppi, Jurassic Parkissa vastaan tuli muutama dinosaurus ja Minioneja näkyi siellä sun täällä. Kävimme katsomassa esityksen, missä näytettiin elokuvissa näytettävien tuliefektien tekoa. Illalla alkoi sataa vettä, joten kiirehdimme pakkaamaan tavaroitamme.

Torstaina lähdimme yhdeksältä takaisin kohti Nagoyaa ja Shanghaita. Lemon tuli vielä hyvästelemään meidät talolle. Olipas ihana kokemus, suosittelemme lämmöllä tätä kohdetta.  Lentomme lähti puoli neljältä takaisin kotia kohti. Pudongin lentokentältä otimme liput Maglev-junaan. Se menee 8 minuutin matkan, nopeus on 300 km/h. Jatkoimme päätepysäkiltä metrolla kotiin.  Kotiin tullessamme mieli oli kiitollisuutta täynnä. Saimme kokea mielenkiintoisen ja tapahtumarikkaan matkan yhdessä.

laskiaispullia ja Pekingin ankkaa

Maaliskuu on jo lopuillaan, enkä ole ehtinyt istua koneen äärelle päivittämään blogiani. Kohta huomaatkin, mitä kaikkea olemme tehneet tämän blogitauon aikana. Viimeksi taisin kirjoittaa, että aloitan opiskeluni kokopäiväiseti maaliskuun alussa. Niin siinä sitten kävi, että ilmoittauduin A-kurssille ja pääsin 2-tason ryhmään. Mutta ennen kuin kerron enemmän opiskeluista, on paikallaan avata muitakin asioita. 

Maaliskuussa meillä on ollut Suomi-koulua kaksi kertaa. Ensimmäinen kerta käsitteli laskiaista ja pääsiäiseen valmistautumista. Eilen meillä oli aiheena pääsiäinen. Osa lapsista tiesi, miltä laskiaispulla näyttää tai miltä hernekeitto maistuu. Kalevalasta oli myös puhetta ja vanhoista suomalaisista leikeistä. Leikimmekin pihalla yhdessä polttopalloa isompien ryhmän kanssa. Minulla on siis tällä hetkellä opetettavana 13 lasta, joista osa ei puhu suomea kuin muutaman sanan ja osa taas kirjoittaa sujuvasti suomea. Lapset ovat 7-10 -vuotiaita ja aivan hurmaavia. En kuitenkaan yksin ehtisi navigoimaan eritasoisten oppilaiden välillä, siksi olen todella kiitollinen, että minulla on apuopettajana Merita. Hän on ammatiltaan englannin aineopettaja ja aivan huippu sekä apuopettajana että ihmisenä.  Eilen olin tosi flunssainen, enkä olisi selvinnyt päivästä ilman hänen apuaan. Meillä oli nimittäin ohjelmassa pääsiäissanasuunnistus, virpominen, rairuohon kylväminen,  koulukuvaus ja koulun t-paitojen jako, lisäksi kirjastokäynti, välitunti ja evästauko. Kaikki kolmessa tunnissa. 

Ellalla on jakso vaihtumassa ja se näkyy monina projekteina ja kokeina. Opiskelu kansainvälisessä koulussa on todella vaativaa, mutta myös antoisaa. Ella on jo aika mestari tekemään kotisivuja, tutkimaan ilmiöitä eri lähteistä kriittisesti ja ottamaan aktiivisesti osaa keskusteluihin. Yhtenä hyvänä esimerkkinä oli viime torstaina pidetty Student-Led-Conference, missä oppilaat pitivät vanhemmilleen puolen tunnin luennon oman oppimisprosessinsa eri vaiheista yleisesti ja ainekohtaisesti. Juha oli työmatkalla, joten Lotta sai sijaistaa häntä tällä kertaa. Sydämen täytti ilo ja ylpeys meidän ihanasta kuopuksesta, joka on kasvanut näiden kahden vuoden aikana hurjasti sekä henkisesti että taidollisesti. Ella tuntuu nauttivan tällä hetkellä opiskelustaan ja ystävistään, silti hän on kesällä palaamassa mielellään takaisin ystäviensä luokse Kokkolaan. 

Lotta on tällä hetkellä lukemassa yliopiston pääsykokeisiin. Hän hakee sekä Helsinkiin että Tampereelle lukemaan bioinformaatioteknologiaa. Liittynee jotenkin ympäristön ilmiöiden tutkimiseen. Kuulostaa ainakin minun korvissani hienolta. Toivottavasti joku paikka tärppää. Toisaalta olemme nauttineet suunnattoman paljon siitä, että Lotta on viihtynyt kanssamme näinkin pitkään. Huhtikuussa Lotalle tulee tänne vieraaksi Neea-ystävä ja he lähtevät yhdessä Suomeen huhtikuun 20.päivä. Sitten tapaammekin seuraavan kerran heinäkuun lopulla Suomessa. 

Juhan kevät on ollut todella kiireinen ja mielenkiintoinen. Hän on matkustanut lähes joka viikko jonnekin työmatkalle, tällä hetkellä hän on Suomessa käymässä. Työ Shanghaissa on ollut hänelle erittäin antoisaa ja hän on saanut paljon hyvää aikaan. Katsotaan sitten kesällä, mihin tehtävään hän Suomessa siirtyy, toivottavasi on yhtä mielenkiintoinen aika tulossa. 

Minä olen ollut iloinen siitä, että olen saanut olla niin monessa mukana. Suomi-koulun johtavana opettajana olen oppinut paljon itsestäni sekä omasta mielestäni myös kehittynyt sekä tehtävässäni että ihmisenä. Lasten kanssa on ollut ihanaa tutkia suomalaista kulttuuria ja kieltä. Meillä on vielä kolme koulukertaa ennen kesälomia, toukokuun alussa vietämme koulun kevätjuhlaa. 

Maaliskuun toisella viikolla otimme varaslähdön viikonloppuun ja lähdimme perheen voimin tutustumaan Pekingiin. Juna puksutti aikamoista vauhtia, keskinopeus oli yli 300 km/h. Shanghaista Pekingiin on noin 1100 kilometriä, silti olimme perillä jo viiden tunnin päästä. Mietin, että saman verran matkaa taitaa olla Helsingistä Lappiin. Lentokoneella tietysti pääsisi vielä nopeammin, mutta halusimme mennä tällä kertaa junalla. Juhan työkaveri oli antanut Juhalle vinkin matkaoppaasta. Torstai-iltana opas Eric laittoi jo meille viestiä ja sovimme tapaavamme hotellin ala-aulassa perjantaiaamuna klo 9. Siellä hän sitten meitä odottelikin jo innokkaana. 

Perjantaina menimme ensin Kiinan muurille. Ajomatka kesti parisen tuntia. Välillä näkyi joenuomia jäisinä, välillä koivumetsää silmut nupuilla. Kiipesimme jonkun matkaa näköalahissille, siinä vaiheessa jo hengästytti. Hissillä pääsimme muurille, missä saimme lähteä itseksemme kävelemään ja tutustumaan pariksi tunniksi. Tuntui uskomattomalta kävellä muurilla ja miettiä samalla, mitä kaikkea historian aikana siellä on sattunut ja tapahtunut. Portaat vartiotorneista alas muurille olivat todella jyrkät ja osassa paikkaa täytyi pitää kaiteesta kunnolla kiinni, ettei alkanut huimata. Paluumatkalla kävimme syömässä paikallisessa ravintolassa lounaan. Pekingiläinen ruoka maistuu makeammalta ja pehmeämmältä kuin Shanghaissa olemme tottuneet syömään. 

Kävimme Pekingin keskustassa ihailemassa Olympiakylää ja ihmettelimme sen rakennuksia. Emme kuitenkaan menneet stadionille sisään, sillä jatkoimme vielä matkaamme Kesäpalatsille. Odotin koko ajan, milloin se palatsi tulee näkyviin, mutta paikka olikin puistomainen ja asuintilat olivat vaatimattomammat kuin osasin etukäteen kuvitella. Paikalle oli rakennettu valtava tekojärvi, jonka keskellä oli pyöreä saari. Järven reunalla nousi vuori, joka oli myös ihmiskäsin rakennettu. Siellä oli naisbuddhan temppeli, jonne hallitsijat kerran vuodessa menivät kyselemään neuvoja tulevalle vuodelle. Emme käyneet temppelillä, mutta saarelle vievän sillan luona ihmettelimme järven kirkasta vettä ja nautimme auringonlaskusta. 

Lauantaina lähdimme tutustumaan Tian’anmenin aukiolle ja Kiellettyyn kaupunkiin. Oppaamme vei meidät pitkien jonojen ohi, olimme kuulemma VIP-asiakkaita. Kieltämättä tuntui mukavalta päästä jonottamatta eteenpäin. Aukiolle ei pystynyt mennä, sillä parlamenttitalossa oli menossa kansalliskokous. Sotilaita olikin muutaman metrin välein turvaamassa tilannetta. Maon kuva oli Kielletyn kaupungin portin päällä, se on 9 metriä korkea ja 6 metriä leveä. Oppaamme sanoi, että se vaihdetaan joka vuosi uuteen, etteivät värit pääse haalistumaan. Portin juurella seistessä tajusi, millaiset valtavat mittasuhteet siellä on ja miten kaikki on mietitty viimeisen päälle. Hallitsijat ovat varmistaneet, ettei paikalle todellakaan ole mahdollista tulla, jos on pahat aikeet mielessä. Kävelimme ensin poliittiselle pihalle, missä hallitsija ja hänen kannattajansa ovat aikanaan pitäneet kokouksia. Sitten siirryimme naisten puolelle, missä asui keisarin vaimon lisäksi kaikki eunukit ja rakastajattaret. Heitä oli yhteensä yli 20 000, joten mittasuhteet ovat olleet valtaisat.

Kielletystä kaupungista siirryimme Taivaallisen temppelin puistoon. Ihmettelimme rakennusta hetkisen verran ja sitten siirryimme lounaalle oppaan järjestämään paikkaan. Ruoka oli tälläkin kertaa herkullista ja maittavaa. Ravintola oli hyvin suosittu, sillä jouduimme odottamaan puolisen tuntia ennenkuin pääsimme syömään. Ennen hotellille paluuta kävimme vielä tutustumassa vanhaan Pekingin asuinalueeseen, Hutong nimeltään. Siellä meitä opasti eri opas, Jessica. Meitä kuljetettiin pyöräriksoilla kapeiden kujien läpi ja samalla Jessica pyöräili perässämme ja kertoi alueen historiasta. Kierrokseen kuului myös vierailu paikallisen perheen luona. Talon muurien sisäpuolella oli kaunis sisäpiha, oleskelutalo ja perheen yksityistilat. Heillä oli myös erillinen ruokailuhuone, jossa he kestitsevät vieraita. Me jatkoimme kävellen matkaa ja Eric-oppaamme vei meidät autolla takaisin hotellille. Illalla maistoimme Pekingin ankkaa hotellin ravintolassa, joten tiiviin aikataulun sisälle saimme mahtumaan paljon eri kokemuksia. Sunnuntaina matkasimme jo takaisin kotiin, Shanghaissa olimme perillä iltasella puoli kahdeksalta.  

Olen tosi innostunut opiskeluistani, vaikka välillä tuntuu, että pää ei enää ota vastaan uutta tietoa. Meidän ryhmässämme on 24 opiskelijaa eri puolilta maailmaa ja opettajia on kolme. Aamupäivät opiskelemme kuuntelua ja puhumista, iltapäivisin kirjoittamista ja kielioppia. Opettajat ovat tehokkaita ja heidän opetusmenetelmänsä mukaansatempaavia. Itsensä saa laittaa likoon, eikä ole harvinaista, että opettaja sanoo suoraan, jos menee pieleen. Joudumme joka päivä näyttelemään eri tilanteita, itse olen ollut mukana mm. uintikilpailussa, perhejuhlissa ja turistioppaana. Jokapäiväinen opiskelu sopii minulle, sillä sanat jäävät paljon paremmin mieleen ja kirjoittamiseen tulee rutiini. Vieläkin useista kirjoitusmerkeistä eli hanzeista jää joku viiva piirtämättä, mutta tasoni kehittyy hitaasti, mutta varmasti.  Vähän kauhistutta, miten selviän, kun olen viikon poissa. Lotta on luvannut auttaa mahdollisuuksien mukaan. 

Lähdemme ensi torstaina Japaniin ihastelemaan kirsikankukkia. Lennämme Nagoyaan ja jatkamme sieltä matkaamme Kiotoon ja Osakaan. Asumme airbnb-majoituksessa lähellä Osakaa. Viikon matkan aikana pyrimme sekä rentoutumaan että tutustumaan japanilaiseen kulttuuriin. Vietämme siis pääsiäistä Japanissa. Pääsiäisen jälkeisenä torstaina palaamme takaisin Shanghaihin. Silloin kiinalaisilla on haudanlakaisuloma, joten onneksi tuolloin opiskelusta on vapaata. Seuraavana maanantaina olen luvannut mennä musiikinopettajan sijaiseksi Ellan koululle, joten tuo päivä jää vielä väliin opiskeluista. 

Perjantaina sain mielenkiintoisen puhelun. Ellan koulun henkilökuntaan kuuluva nainen oli kehunut minua paikalliselle koululle ja he haluavat minut sinne johtamaan lapsikuoroa maanantaisin. Aloitan siis huomenna. Lapsia on kolmisenkymmentä ja he ovat 10-12 -vuoden ikäisiä. Opetan heille englanniksi lauluja, yhteensä kahdeksan kertaa. Tänään he ottavat minuun yhteyttä ja kertovat tarkemmin, mitä haluavat. Odotan innolla, mitä pääsen tekemään heidän kanssaan. 

kiinalainen uusi vuosi

Tammikuu oli kokonaisuudessaan harvinaisen kylmä ja ilma saasteinen. Ellan koulu suljettiin yhdeksi perjantaiksi lumisateen ja huonon sään takia, lisäksi jouduimme siirtämään Suomi-koulua samasta syystä saman viikon lauantailta helmikuun alkuun. Ilmansaaste on ollut välillä erittäin korkeissa lukemissa, niin korkeita lukuja ei ole ennen täällä ollessani ollut. Toki on ollut myös paljon päiviä, jolloin taivas on ollut kirkas ja ilmanlaatu ollut jopa erinomaisella tasolla. Kuitenkin sen verran on ollut huonoa säätä, että ulkona oleminen on vähentynyt huomattavasti.

Tammikuussa kävimme siis koko perhe Suomessa äitini hautajaisissa. Kaikki järjestelyt sujuivat ongelmitta, mutta silti mieli oli kovin raskas ja rakasta äitiä on joka päivä ikävä. Vaikka emme olleetkaan päivittäin yhteydessä tämän välimatkan ja aikaeron takia, niin aina soitellessamme koin, että äiti on vierellä ja että hänellä on aikaa kuunnella ja iloita elämämme pienistä asioista. Lotta jäi Suomeen odottamaan viisumin uudistamista, ja asui sen ajan vaarin luona. He saivat yhdessä muistella mummia ja isäni uutta elämänvaihetta. 

Jatkan tämän kevään Ellan koululla jousiyhtyeen vetäjänä. Minulla on mukava ja innostunut ryhmä, jonka kanssa opettelemme yhteissoittoa ja kuuntelemista. Ohjelmistoksi olen valinnut hyvin erilaisia kappaleita, mm. Fantasia on Greensleeves ja Mission impossiblen teema. Syksyyn verrattuna on paljon helpompaa, kun minun ei ole tarvinnut tehdä itse niin paljon sovituksia, vaan pääsemme heti vauhtiin. Yhtyeessä on neljä viulistia, yksi alttoviulisti ja yksi sellisti, joten soundi on mehevä. 

Helmikuussa juhlimme täälläkin Runebergin päivää sekä Suomi-koulussa että kotona Juhan synttärinä. Miina-opettajamme oli leiponut valmiiksi torttupohjat, joita sitten ryhmissämme koristelimme eri tyyleillä.  Juha oli silloin työmatkalla, joten juhlimme synttäriä jo vähän etukäteen käymällä ravintolassa syömässä. Ellan synttärit olivat sitten seuraavana vuorossa, heillä on neljä päivää synttäreiden välissä. Lotta saapui päivää ennen takaisin tänne kotiin ja ehdimme järjestellä Ellalle mukavat juhlat. Ella koristeli olohuoneemme kauniisti ja hänen ystäviään saapui lauantaina kymmenisen paikalle juhlimaan. Perjantaina oli itse asiassa Ellan oikea syntymäpäivä, mutta kun lauantaina oli nimipäivä, niin saimme juhlittua molempia samana päivänä.

Perjantaina oli siis sekä Ellan synttärit että Juhan työpaikalla Lasten päivä. Meidätkin kutsuttiin kaikki paikalle.Lasten juhlat olivat sellaiset, että juhlaa järjesteltiin todella hartaudella ja pitkään. Juhlassa itsessään ei ollut sen kummemmin ohjelmanumeroita, vaan siellä keskityttiin lähinnä pienten herkkujen, kuten kuppikakkujen syömiseen ja vanhemmat holhosivat pienokaisiaan siinä samalla. Mekin istuimme pöydän ääressä katsomassa, kun muutama lapsi pelasi matopeliä television näytöllä omien puhelimiensa kautta ja muutama muu piirteli papereille kuvia. Ellan synttäreiden kunniaksi oli tilattu kuppikakkuja, joita osa lapsista vain maistoi, osalle maku oli sopivampi. Kiinalaiset lapset eivät ole oikein tottuneet samanlaisiin herkkuihin kuin me suomalaiset, suurin menekki oli eläinkuvioisten riisipallojen kohdalla, nk. sticky rice ball. 

Lasten juhlan jälkeen siirryimme yhteen ehkä Shanghain parhaimmista ravintoloista juhlimaan kiinalaista uutta vuotta. Ravintolaan täytyy varata hyvissä ajoin paikat, sinne ei voi mennä noin vain. Toimiston johtaja oli hoitanut asian, joten pääsimme herkuttelemaan shanghailaisia erikoisuuksia ison pyöreän pöydän ääreen. Paikka oli sama, minne meidät vietiin ensimmäisenä päivänä, kun tulimme tänne Shanghaihin. Tällä kertaa maut olivat jo tutumpia ja tunnelma rennompi, kun tunsimme jo kohtalaisen hyvin sekä ihmiset että maut. Ellan synttäreitä juhlittiin niin, että tarjoilija toi paikalle isolla tarjottimella erikoisdumplingeja. Valot sammutettiin ja Ella sai puhaltaa kynttilän. Dumpling on vähän tortellinin näköinen lihalla tai kasviksilla täytetty taikinakuori. Itse pidän niiden mehukkaasta koostumuksesta ja tietysti myös herkullisesta mausta. 

Viime perjantaina myös Ellan koululla oli juhlat, jonne oli kutsuttu myös vanhemmat mukaan. Marjut lähti sinne kanssani viettämään kiinalaisen uuden vuoden juhlaa. Kentällä oli kolme isoa patarummun soittajaa ja neljä symbaalien soittajaa. Lisäksi vararehtori oli puettu kiinalaiseen juhla-asuun, ja hän piti käsissään kullanväristä maljaa. Kenttää kiersi lohikäärmettä kantavat ja heiluttavat miehet, ja välillä soitto lakkasi. Yhdessä vaiheessa kaksi leijonaa tanssivat ja kisailivat lasten edessä. Koulun rehtori kävi maalaamassa leijonien silmät, sillä oli joku symbolinen merkitys. Tämän jälkeen koulu jatkui pihalla erilaisissa toimintapisteissä, joissa lapset saivat kokeilla naamarintekoa, lyhdynkoristelua, kirjoitusmerkkien piirtämistä, sokeritikkareiden tekoa jne. Menimme Marjutin kanssa koulun kahvilaan, sillä ulkona oli ryysistä ja ilma kylmä. 

Ellalla alkoi uudenvuoden loma torstaina. Olimme alunperin suunnitelleet matkaa etelämmäksi, mutta päätimme jäädä kuitenkin tutustumaan tähän kaupunkiin. Meillä on suunnitelmissa käydä ennen Lotan paluuta Suomeen sekä Pekingissä että Kiotossa. Matkoja ehtii nyt suunnitella rauhassa tämän loman aikana. Juha on lisäksi matkustellut niin paljon, että kiva pysyä välillä kotimaisemissa. Juhalla loma loppuu tämän viikon keskiviikkona, Ella menee kouluun ensi viikon maanantaina. Minulla alkaa taas kiinanopiskelu yliopistolla maaliskuun alussa. Aion yrittää opiskelua kokopäiväisesti eli istun koulun penkillä joka arkipäivä. Toivottavasti opin kieltä tehokkaammin kuin aikaisemmin. Opinnot jatkuvat heinäkuun alkuun asti. 

Eilen menimme Xintiandille syömään ekoruokaa. Ravintolassa tarjoillaan tuoreista ja puhtaista raaka-aineista tehtyä ruokaa. Pitää myöntää, että maut tulivat ihanasti esille ruuassa. Jatkoimme matkaamme Yuyuan-kortteliin. Siellä oli avattu entisöidyt kauppakujat, jotka kuhisivat elämää. Paluumatkalla kotiin metroasemalla Ellasta ja kiinalaisesta juhla-asuun pukeutuneesta tytöstä otettiin innokkaasti kuvia. 

vuodenvaihteen kuulumisia

Joulukuun alussa juhlimme Suomen itsenäisyyttä viime vuoden tapaan Peace-hotellilla Bundin rannalla. Paikalla oli yli 400 ihmistä juhlistamassa 100-vuotiasta maatamme. Lotta tuli myös mukaamme juhlimaan, kun taas Ella yökyläili Yinan luona. Lisäksi osallistuimme Juhan kanssa konsulaatin järjestämään itsenäisyyspäivän juhlatilaisuuteen. Se järjestettiin samassa paikassa eli Paece-hotellilla. Paikalle oli kutsuttu esiintymään Ida Elina, joka säveltää omat kappaleensa ja säestää lauluaan konserttikanteleella nykyteknologiaa hyödyntäen. Hänen esityksensä oli ihastuttavan iloinen ja korkeatasoinen. 

Suomi-koulun joulujuhlaa vietimme 9. joulukuuta. Yhdistimme tänä vuonna juhlaan myös Kauneimmat joululaulut, jota vetämään tuli Suomesta pappi Juri Veikkola. Tilaisuus onnistui hienosti ja oppilaiden esitykset olivat taas kerran yhtä aikaa liikuttavia ja ihastuttavia. Johtavan opettajan roolissa pidin myös virallisen puheen. Se vähän jännitti, mutta meni onneksi ihan hyvin. 

Ellan taidot englannissa ovat kehittyneet huimasti, ja hän pääsikin siirtymään englanti toisena kielenä -ryhmästä natiivipuhujien pariin. Olemme todella iloisia hänen pärjäämisestään kansainvälisessä koulussa. 

Lotalla opinnot jatkuivat joulun yli ja tällä viikolla hänellä on loppukokeet. Sitten hän aikoo keskittyä ensi syksyn opintojen valintaan ja pääsykokeisiin. 

Joulun alusaika oli meille raskasta aikaa. Äitini vointi heikentyi nopeasti ja hän menehtyi nimipäivänäni eli 28. joulukuuta. Sain viettää kuitenkin viisi päivää hänen vuoteensa äärellä, siitä ajasta jäi minulle tärkeitä muistoja. Juha vietti joulua tyttöjen kanssa täällä Shanghaissa. 

Lähdemme torstaina koko perhe Suomeen, sillä ensi lauantaina on äitini hautajaiset. Äitini oli meille kaikille hyvin rakas ja minulle erittäin läheinen tuki ja turva, siksi minulle oli erityisen merkityksellistä, että sain olla hänen vierellään viimeisiä hetkiä lukuunottamatta. Hän sai nukkua pois rauhassa ja nyt kivut ovat poissa. 

Palaamme Shanghaihin vajaan viikon päässä hautajaisista, mutta Lotta jää Suomeen odottamaan viisumia. Hän palaa tänne helmikuun alussa ja saamme nauttia hänen seurastaan huhtikuun loppuun. 

Juhalla työt jatkuvat heinäkuun loppuun, joten palaamme Suomeen kuun vaihteessa. 

marraskuun maistiaisia

Marraskuu on tuntunut täällä Shanghaissa monella tapaa. Ilmat ovat kylmenneet viikko viikolta, tällä hetkellä lämpötila vaihtelee kymmenen ja viidentoista välillä. Syys- ja talvitakkeja on otettu esille ja eilen käsineetkin olivat tarpeelliset.

Ellan koululla on näkynyt suomalaisuus parissakin tapahtumassa. Lokakuun lopulla koulun pihalla järjestettiin kansainväliset ruokamessut, joissa sai ostaa eri maiden kojuista paikallisia herkkuja. Tänä vuonna Suomen koju oli oikein onnistunut. Saimme syödä lohikeittoa, ruisnappeja poro- ja munavoitäytteillä sekä herkutella Marianne-karkeilla. Lisäksi koululla järjestettiin YK:n päivänä suuri kulkue, jossa eri maiden oppilaat kulkivat maansa lipun väreihin pukeutuneina omissa ryhmissään. Valitettavasti en päässyt paikalle, mutta Ellan luokkakaverin äiti otti kuvia tapahtumasta. 

Marraskuun ensimmäisellä viikolla olin SCIS:n alakoululla eli ECE:ssä musiikinopettajan sijaisena. Opetin 4-7 -vuotiaita oppilaita ja voin vakuuttaa, että vauhtia riitti. Tehtävänäni oli opettaa oppilaille joulukonsertin laulut soittojen ja koreografioiden lisäksi. Perjantaina osasin jo laulut ulkoa. Opettaja oli laittanut minulle erittäin hyvät ohjeet, joten pysyin kärryillä ihan hienosti. 

Uskoisin, että vuotemme Pohjois-Carolinassa on ollut tarpeellinen, sillä amerikkalainen puhetyyli tuli jostain selkärangasta. Jokaisen vastaantulijan kanssa vaihdettiin pienet tervehdykset ja hymyt. Itse asiassa tunnelma oli innostava ja yhteishenkeä nostattava. Ehkä suloisin kokemus oli, kun olin ottamassa lapsia aamulla koulubusseista vastaan, niin muutamat unenpöpperöiset lapset halasivat tai tervehtivät iloisesti miss Piaa. Sijaisena oleminen oli minulle antoisaa ja mukavaa vaihtelua opiskelujen keskelle. 

Opinnoissa olenkin monien poissaolojen takia tipahtanut melkein kärryiltä. Olen ottanut lisäksi muutamia yksityistunteja opettajaltamme, jotta oppisin edes jonkin verran. Meillä on hurjan paljon kielioppia ja uusia sanoja joka tunnilla, niitä pitäisi opetella monta tuntia päivässä. Maanantaina meillä oli taas iso koe, joka kesti kolme tuntia. Kuuntelukokeessa mokasin yhden tehtävän kokonaan, sillä luulin, että siinä pitää toistaa lauseet. No, tehtävänä olisi ollut kuitenkin vastata kuultuihin kysymyksiin. Jäi vähän harmittamaan tuollainen moka, mutta eihän ollut kuitenkaan vakavasta asiasta kyse. 

Suomi-koululla on ollut monenlaista tapahtumaa. Marraskuun alussa tutustuimme suomenruotsalaisiin kirjailijoihin Runebergiin, Topeliukseen ja Janssoniin Ruotsalaisuuden päivän kynnyksellä. Opiskelimme myös koulupäivän aikana pyhäinpäivän ja kekrin sekä halloweenin historiaa.Isänpäivää varten teimme perinteiset isänpäiväkortit ja haastattelimme toisiamme, millainen isä on.

 Viime lauantaina meillä oli Suomi100-teemapäivä Pudongin puolella FInChin tiloissa. Paikalle oli saapunut Suomen pääkonsuli, joka toivotti meidät tervetulleiksi ja kertoi vähän konsulaatin tehtävistä täällä Shanghaissa. Lisäksi FinChin Miia Tähtinen kertoi sekä vanhemmille että lapsille Suomen ja Kiinan välisistä eroista ja kauppasuhteista. Varjosen Sanna oli hoitanut meille makoisat Suomiaiheiset kuppikakut ja muuta herkullista purtavaa.

 Äikään Olavi, joka opiskelee täällä lukiossa viimeistä vuotta, toi paikalle pianon ja veti yhteislauluhetket sekä pienemmille että vanhemmille oppilaille sekä heidän vanhemmilleen. Opettelimme yhdessä Suomi100 -laulun ja lauloimme myös tuttuja hittejä. Oppilaat ja vanhemmat tekivät yhdessä kuvasuunnistuksen käytävillä, sillä seinillä oli upeita kuvia Suomen luonnosta ja maisemista. Askartelimme oppilaiden kanssa myös Suomen lippuja ja suunnittelimme omat Suomi100-logot.  Miina Nevavuori toimi tapahtuman koordinaattorina ja opettajat Linda Karvonen, Ella Huotari ja Lotta Järvi minä mukaanlukien hoitivat osuutensa mainiosti. Teemapäivästä jäi hyvä mieli ja paikalta lähti tyytyväisen näköisiä oppilaita vanhempineen. 

Ensi lauantaina meillä on toiseksi viimeinen koulukerta. Silloin harjoittelemme joulujuhlaa varten ja käymme läpi lasten oikeuksia. Joulujuhlaa vietämme Kauneimpien joululaulujen kanssa yhdessä; alussa on koulun oppilaiden esityksiä ja hilpeämpiä joululauluja sekä tietysti joulupukin vierailu, sitten kahvituksen jälkeen alkaa hartaampi osuus. Saamme Suomesta tänne papin, joka hoitaa useassa paikassa ulkomailla Kauneimmat joululaulut. 

Juha on matkustellut töiden takia tiuhaan eri paikoissa, nyt on vähän rauhallisempaa. Hänelle tulee myös Suomesta työkavereita vierailulle aina silloin tällöin. Tuntuu siltä, että Juha on mies paikallaan eli hänen työtään tarvitaan ja arvostetaan. Saimme kuulla, että Juhan työpesti jatkuu näillä näkymin ensi heinäkuuhun asti. Ellan koulunkäynnin kannalta uutinen on myös helpottava, sillä olisi ollut haastavampaa hypätä suomalaiseen kouluun kesken lukukauden. Ellalla koulunkäynti on täällä monin tavoin vaativampaa kuin Suomessa, mutta samaan aikaan myös hyvin monipuolista ja kasvattavaa. Monesti on käynyt jo niin, että pyydän Ellalta apua joidenkin englanninkielisten lauseiden muodostamiseen. Hyvä niin!

Lotta opiskelee ahkerasti kiinaa joka arkipäivä. Hän puhuukin jo sujuvasti kieltä. Yhteydenpito suomalaisiin ystäviin on toiminut hyvin skypen ja facetimen kautta. Tammikuussa opintojen loputtua Lotta lähtee Suomeen ja hakee opiskelupaikkoja ensi syksyksi.