maanantai 9. heinäkuuta 2018

Heinäkuun helteet

Ella on laskenut jo jonkin aikaa, milloin meidän lentomme kohti Suomea lähtee. Minulla on ollut sen verran kiireistä aikaa vielä viime viikon loppuun asti, etten ole sitä ennen ehtinyt miettiä muuttoa. Kaikenlaista mukavaa on tapahtunut viime blogin kirjoittamisen jälkeen. Olemme juhlineet Lotan päivää, äitienpäivää, Juhan nimipäivää, Ellan koulun päättymistä ja minun opiskelujeni päättymistä. Olemme hyvästelleet kesälomille lähteviä ja tänne jääviä tuttuja, koulukavereita ja ystäviä. 

Minulle viime viikon perjantai oli viimeinen kerta, kun menin yliopistolle päätösjuhlaan. Nyt on kaksi vuotta kiinan opiskelua takana, viimeiset neljä kuukautta kokopäiväisesti opiskeltuna. Mitä enemmän kiinaa opiskelee, sitä enemmän tajuaa, miten rikas ja mielenkiintoinen kiinan kieli oikeastaan onkaan. Kirjoitusmerkeillä on oma historiansa ja symboliikkansa, niiden kautta ymmärtää maan kulttuuria ihan uudella tavalla. Kirjoittaminen on haastavaa sekä merkkien muistamisen että vaikean kieliopin takia, kiinan kielessä käytetään hyvin paljon erilaisia komplementteja eli painotetaan lauseessa olennaista osaa erilaisin kielioppisäännöin. 

Puhuessa niitä ei tarvitse käyttää, mutta moni asia menee helpommin perille, jos osaa lisätä komplementteja lauseisiin. Kuuntelu on sitten ihan oma taiteenlajinsa. Itse olen huomannut omaavani liian vilkkaan mielikuvituksen, sillä yhdistele kuulemaani aivan eri tavalla kuin olisi tarkoitus. Esimerkkinä voisi olla vaikkapa kuuntelu, jossa kerrotaan juhlista. Tarinassa kerrotaan, että kaikki ovat iloisia ja juhla on hyvin meluisa. Itselleni tuottaa vaikeuksia ymmärtää, mitä kivaa siinä on, jos on liikaa meteliä eikä kuule edes omia ajatuksiaan. 

Kaiken kaikkiaan olen todella iloinen, että olen saanut opiskella kiinaa ja löytänyt uusia näkökulmia maan tapojen ymmärtämiseen. Omat mielikuvani tästä maasta olivat ennen tänne muuttoa hyvinkin pölyttyneet ja vanhanaikaiset, nyt voin sanoa vilpittömästi, että nautin täkäläisten vieraanvaraisuudesta ja rauhaa rakastavasta luonteesta. Jos suomalaisista sanotaan, että he menevät sisulla eteenpäin, niin sanoisin, että kiinalaiset menevät päättäväisyydellä ja periksi antamattomuudella eteenpäin. 

Päätösjuhlassa soitin opiskelukaverini Turin (Thaimaasta) kanssa huluseilla oppimamme kappaleen. Olen opiskellut hulusia viime keväänä ja taas uudestaan tänä keväänä. Opettajamme on ollut eläkkeellä oleva sydämellinen mies, joka on ottanut tehtäväkseen opettaa tuota kaunisäänistä puhallinta ulkomaalaisille opiskelijoille. Olemme päässeet esiintymään hänen kanssaan erilaisiin tilaisuuksiin ja viime vuonna osallistuimme seminaariin, jossa puhujana oli tämän hetken kuuluisin hulusin soittaja. Guzhengia opettelin soittamaan viime keväänä, opettajamme esiintyi kahden opiskelijan kanssa myös päätösjuhlassa. Pipa-soittimen sain äitienpäivälahjaksi, mutta sen soittaminen on sen verran haastavaa, etten itsekseni sitä osaa harjoitella. 

Toukokuun lopulla sain olla johtamassa jousikvintettiä Ellan koululla ja kiinalaista lasten kuoroa heidän koulunsa juhlassa. Jousikvintetissä soittivat kaksi suomalaista, yksi japanilainen, yksi korealainen ja yksi amerikkalainen, iältään 10-13 –vuotiaita. Konsertissa esitimme improvisaation, jota olimme kehitelleet harjoitusten aikana. Oli huikean hienoa seurata, kuinka jokainen nautti sekä soolostaan että yhteissoitosta. Pidimme läksiäisjuhlan vielä konsertin jälkeen ja erosimme suu hymyssä. 

Kiinalaisen kuoron johtaminen oli erittäin antoisaa, mielenkiintoista ja myös ylellistä. Sain nimittäin itse määritellä, montako lasta kuoroon tulee. Maksimirajaksi sanoin 50 lasta, sillä ajattelin pystyväni sekä järjestyksen ylläpitämiseen ja laulujen harjoittamiseen tuollaisen määrän kanssa. Yllätyksekseni en ollut kertaakaan yksin lasten kanssa, vaan heidän kiinalainen musiikinopettajansa piti kuria ja kiinalainen englanninopettaja tulkkasi puhettani lapsille tarpeen tullen. Lisäksi toisella harjoituskerralla minulle ilmoitettiin, että lapsille on hankittu esiintymisasut, tytöille prinsessamekot ja pojille prinssipuvut. Lapset lauloivat englanninkielisiä lauluja, joten itselleni sanojen ymmärtäminen oli helppoa. Tein heille kolmiäänisiä sovituksia lauluista ja he oppivat laulut tosi hyvin. Aluksi haastetta oli laulun nopeuden kanssa, sillä he olivat tottuneet laulamaan tasarytmillä alusta loppuun. Itse halusin, että lapset seuraavat minua ja näyttämääni tempoa. Esitykset menivät hienosti ja Juha sai kuvattua koulun pihalla järjestetyn konsertin esityksen minulle muistoksi. 

Suomi-koulu loppui toukokuun 5. päivä, mutta lopullisesti tehtäväni johtavana opettajana loppui, kun annoin kaikki materiaalit ja tiedot Johannalle. Hän jatkaa syksyllä koulun johtavana opettajana. Tuntuu mukavalta, että saimme uudistettua opetussuunnitelmamme viime syksynä ja oppilaita tuli paljon lisää vuoden aikana. Syksyyn mahtui myös esiintymistä Fudanin yliopistolla, Suomi 100 –teemapäivät FinChin ja konsulaatin kanssa yhteistyössä sekä joulujuhla ja Kauneimmat joululaulut –tilaisuus koulumme ja konsulaatin sekä suomalaisen papin kanssa. Keväällä pidimme yhteislaulutilaisuuden koko koululle ja kevätjuhlapäivänä oli sekä puuhapisteitä että juhlatilaisuus. Haikeaa jättää sekin yhteisö taakseen, mutta toisaalta minulle jäi paljon hyviä muistoja sekä lasten että aikuisten kanssa tehdystä yhteistyöstä.

Toukokuun lopulla saimme vieraiksemme Juhan serkun Heikin ja hänen vaimonsa Annen. Viikon aikana ehdimme käydä Shanghain keskeisillä paikoilla ja maistella kiinalaista ruokaa. Kesäkuun puolivälissä saimme vielä toiset vieraat tänne Shanghaihin, kun ystävämme Sari ja Mika sekä heidän nuorin tyttärensä Sade tulivat meille viikoksi. Vieraiden myötä olemme saaneet käydä eri paikoissa ja jakaa heidän kanssaan osan arkeamme. Suomeen palattuamme voimme muistella yhdessä Shanghaita ja kokemuksiamme täällä. 

Lotta lähti Suomeen 20.toukokuuta ja kävi pääsykokeissa kuun lopussa Tampereella. Lotta sai juhannuksen jälkeen tiedon, että pääsi Aalto-yliopistoon opiskelemaan ympäristö- ja energiatekniikkaa. Viime perjantaina hän sai tiedon, että on saanut paikan soluasunnosta Otaniemestä. Tällä hetkellä hän on kesätöissä Kokkolan kirjastossa ja asuu vaarilla. 

Ellan koulu loppui 14.6. Hän sai hienon todistuksen lisäksi stipendin taiteista (musiikki, draama, kuvataide). Osa hänen luokkakavereistaan jatkaa koulunkäyntiä samassa koulussa, osa lähtee eri puolille maailmaa. Ellan parhaista luokkakavereista molemmat jäävät tänne ensi vuodeksi. Syksyllä Ella menee Kiviniityn kouluun musiikkiluokalle, jossa on hänen vanhoja luokkakavereitaan. Sopeutuminen suomalaiseen kouluun tuottaa varmaan aluksi haasteita, mutta uskoisin, että Ella pääsee pian vauhtiin mukaan. Ella opiskeli tämän kevään natiivioppilaiden tasolla eli hänen englanninkielen tasonsa on sama kuin englantia äidinkielenään puhuvilla. Ruotsia hän ei ole opiskellut, mutta kaksi vuotta kiinan opiskelua joka toinen päivä on ollut hänen lukujärjestyksessään. Täällä Ella on tehnyt kaikki projektinsa tietokoneella ja hankkinut materiaalin joko yksin tai ryhmässä internetistä, Suomessa opiskelu taitaa vielä olla kirjapainotteista ja detaljien muistamista. 

Minulla jatkuu elokuussa taas työt Hakalahden koululla kahden vuoden tauon jälkeen. Saas nähdä, miten kauan minulla kestää päästä vauhtiin mukaan. Uusi opetussuunnitelma on käytössä ja minulle uutena haasteena tulee seitsemännen luokan luokanvalvojuus. 

Eilen illalla Juhan työkaverit olivat järjestäneet meille jäähyväisillallisen kaupungin keskustassa sijaitsevassa ravintolassa. Saimme lahjaksi teetä ja persikoita. 

Olen aloittanut jo tavaroiden pakkaamisen ja järjestelyn. Meillä tavarat pakataan meritse tulevaan konttiin 17.7. Matka kestää 8-10 viikkoa, joten täytyy miettiä, mitä vaatteita voi konttiin laittaa ja mitä ehkä tulee tarvitsemaan syyskuun loppuun mennessä. Täällä lämpötilat ovat olleet jo monta viikkoa 30 asteen hujakoilla, vaatetus on ollut mahdollisimman kevyttä ja ilmavaa. Pellava ja silkki sekä tekokuidut toimivat parhaiten tässä ilmastossa. Ulkouima-allas avattiin viime lauantaina, joten sinne pääsee pulahtamaan aina tarpeen tullen.