Monen monta kokemusta rikkaampi

Viikot ovat olleet melko ohjelmallisia, joten taas on mennyt jonkin aikaa, että ehdin istahtaa koneen ääreen kirjoittamaan. Viime kerralla siis kerroin, että Ellan kaverin isä oli tulossa tänne. Tapasimmekin Samin kanssa koko perhe pari viikkoa sitten sunnuntaina: Kävimme syömässä laoweijiella eli kansainvälisellä ravintolakujalla kiinalaista ruokaa. Meillä on siellä kantapaikka, missä tilaamme lähes tulkoon aina samat herkut pöytään. Ruoka maittoi kaikille. Tytöt lähtivät kotiin ja me jatkoimme Juhan kanssa Samin tutustumiskierrosta Shanghaihin. Menimme taksilla Xintiandille. Siellä tutustuimme kommunistisen puolueen perustamistalon museoon. Vaikuttavia dokumentteja oli monessa kerroksessa. Sitten kävelimme musiikkikadun kautta Yuyuanin alueelle. Matkan varrelta Samille tarttui viuluntekovälineitä ja yksi hulusi.  Jatkoimme matkaamme Bundille eli joen rannalle. Ilta hämärtyi sopivasti niin , että valaistut talot toivat taas oman säväyksensä maisemaan.  Mukavaa, että saimme Samin vieraaksemme.

Viikko sitten olin melkoisella kurssilla. Nimittäin pääsin Michelin- kokin kurssille mukaan, koska Juha oli ilmoittanut minut sinne. Meitä oli yhteensä 20 kokkaajaa, ryhmissä oli 4-5 henkilöä. Itse pääsin suomalaisten joukkueeseen. Saimme essut ja kokkihatut ja reseptivihkot, minkä jälkeen siirryimme apukokkien hoiviin. Teimme kolme eri ruokalajia, joita saimme sitten kurssin lopuksi syödä ihan oikeiden kokkien tekeminä. Ei meidänkään ruuassa mitään vikaa ollut, mutta siitä ei ehkä olisi riittänyt kaikille.  Meidän kokkimme oli ollut ravintolassa töissä yli 20 vuotta ja häneltä sujuikin tosi näppärästi kaikki paloittelut ja kuutioinnit. Saimme vuorollamme kokeilla itsekin eri työvaiheita.  Niitä olikin todella monta. Esimerkiksi paneroidun kalan mausteseos tehtiin alusta asti siemeniä ja pippureita uunissa paahtaen, sitten ne hienonnettiin tehosekoittimessa, minkä jälkeen lisättiin pähkinää ja manteleita ja taas sekoitettiin. Seuraavaksi mausteseos siivilöitiin varovasti kulhoon. Sitten hienoinen sipaisu kermaa kalan pinnalle, painallus mausteseoksessa ja lopuksi jauhon taputtelu varovasti pinnalle. Kalaa paistettiin kuumalla levyllä niin, että sen päälle laitettiin paino. Tämä toimenpide kuulemma säästää kalaa ja jättää sen mehukkaaksi. Voi olla, että muiden mielestä nuo asiat ovat itsestään selviä, itsellä oli huuli pyöreänä useaan otteeseen. Itse pääkokki kävi välillä rohkaisemassa meitä lennokkailla lauseilla. Meidän ryhmällä oli muutenkin tosi mukavaa, joten ilta meni oikein leppoisasti. Lopuksi kuoriuduimme kokin asuista ja rooleista ja istahdimme nauttimaan viiden ruokalajin gourmet-ruoasta. Aikamoinen kokemus!

Toukokuun viimeisenä lauantaina Ellan koululla oli yhteinen grillijuhla. Koulun oma dj soitti musiikkia, lapset viettivät aikaa keskenään pihalla ja koulun sisällä, aikuiset keskittyivät enimmäkseen ruuan ostamiseen ja nauttimiseen. Myynnissä oli hampurilaisia ja hodareita, vietnamilaista ruokaa sekä superfoodia. Saimme samalla tietää, että Ellan kaksi luokkakaveria muuttaa kesän aikana takaisin kotimaahansa. Sellaista se on täällä, toiset tulevat ja toiset palaavat.

Meidän hulusi-huilun opettajamme oli järjestänyt liput tunnetun hulusin soittajan ja kehittäjän tilaisuuteen. Valitettavasti en millään muista tuon herran nimeä, mutta upeasti hän osasi soittaa. Hän piti tunnin luennon täpötäynnä olevan teatterin yleisölle. Paikalla oli enimmäkseen eläkeläisryhmiä, jotka ovat harrastaneet hulusin soittoa erilaisissa ryhmissä. He myös esiintyivät tilaisuudessa. Kummallista kuitenkin oli, että koko tilaisuuden ajan puhelimet soivat, ihmiset juttelivat suureen ääneen ja trafiikki käytävillä oli vilkasta. Tuli ikävä oman koulun juhlia, joissa oppilaat käyttäytyvät asiallisesti ja antavat kaikille mahdollisuuden nauttia. Tuolla piti oikein höristellä korvia, että sai selvää, mitä puhuttiin ja soitettiin. Vieressäni istui tsekkiläinen soittoystäväni Barbora, ja hän käänsi minulle ystävällisesti puheet kiinasta englanniksi. Lottakin pääsi mukaan, koska opettajalla oli ylimääräisiä lippuja. Lotta edustikin minua kauniisti ryhmäkuvissa, itse jouduin lähtemään tilaisuudesta vähän ennen loppua.

Olen päässyt golffaamaan ystävieni kanssa monella eri kentällä. Ne ovat olleet huikean hienoja paikkoja. En olisi uskonut, että tämmöinenkin elämys on mahdollista kokea. Kokkolassa aion myös pelata kesällä, joten kaikki golfia pelaavat ystävät ottakaahan yhteyttä! Juhan kanssa kauan sitten aloitettu harrastus on taas aktivoitunut. Tasostani en tiedä, mutta seura ja luonto ovat sen verran ihania, että peliä kannattaa pelata.

Viime viikonloppuna menimme Sannan perheen kanssa Xianiin. Lento kesti Shanghaista kaksi ja puoli tuntia. Sanna oli saanut kaveriltaan jonkun kuskin/oppaan numeron ja saimmekin hänet viikonlopuksi meitä kuskaamaan ja opastamaan. Sää ei ollut kovin hyvä, sillä koko viikonlopun satoi, mutta ei se vauhtia hidastanut. Lauantaina vierailimme Kiinan vanhimmassa taolaisessa temppelissä, tutustuimme yhden perheen luola-asuntoon, söimme lounasta paikallisessa ravintolassa ja loppupäivä kuluikin terrakottasotilaita ihmetellessä.

Temppelialue oli moniosainen ja jaettu monen eri jumalan temppeleiden mukaan.  Yhdessä temppelissä oli meneillään seremonia, minkä yksittäinen henkilö oli ostanut tärkeän tapahtuman vuoksi. Munkeilla oli monenlaisia soittimia, he lauloivat papin mukana hymniä ja papin apuri heilutti suitsukkeita. Tapasimme pihalla myös hyvin vanhan papin, joka suostui kanssamme kuvaan.

Luolissa asuu tällä hetkellä noin 10 miljoonaa ihmistä, suurin osa Xianin alueella. Meitä hämmästytti, että luola-asunto oli keskellä muuta asutusta. Oletimme aluksi, että niitä olisi vain vuorilla. Asunto oli tehty paikallisesta terrakottasavesta. Sisällä on vuodenajasta riippumatta 5-20 astetta lämmintä, joten varsinkin kesäisin siellä on mukavat oltavat. Tällä perheellä oli kaksi asuinluolaa ja kaksi keittiöluolaa. Vessa oli tehty pihan nurkkaan ja siinä oli seinät katseita suojaamassa.

Lounas oli todella herkullista. Innostuimme varsinkin vihreistä pavuista sen verran, että kysyimme, voisiko kokki näyttää meille, miten niitä tehdään. Pääsimme keittiöön kurkkimaan, kun kokki teki avotulella maittavan annoksen.

Terrakottasotilasalueella oppaamme kävi ostamassa meille liput ja suuntasimme museoon. Se koostui neljästä eri rakennuksesta, joissa oli sekä entisöityjä että vasta kaivettuja sotilaita. Qin-dynastian hallitsija  (260 eKr.) oli sen verran suuri henkilö, että hän varusti itsensä armeijalla sekä kuuleman mukaan myös kokonaisella kaupungilla tuon puoleiseen. Sotilaista on kaivettu noin parituhatta, entisöity tuhatkunta ja maan alla on vielä yli 6000 sotilasta. Aluksi näytti siltä, että kaikki sotilaat näyttivät samanlaisilta. Lähempää katsottuna jokaisen kehon muoto, kasvot, vaatteet ja asennot olivat ainutkertaisia. Sotilaat ovat tulleet suuren yleisön tietoon vasta 1970-luvulla, joten museo on rakennettu paikalle nopeasti.

Illalla menimme kaupungin muslimikortteliin syömään lammasta ja tutustumaan paikkoihin. En ole koskaan syönyt niin herkullista lammashampurilaista kuin siellä. Kujilla oli aitoa basaaritunnelmaa. Innostuimme tyttöjen ja Markun kanssa kokeilemaan kalajalkakylpyä. Jalat siis olivat akvaariota muistuttavassa vesiammeessa, joka oli täynnä pikkuisia, nälkäisiä kaloja. Ne napsivat jaloista kaikki kuivat ja kuolleet ihot pois. Aluksi ei voinut muuta kuin nauraa kikattaa, sen verran kalojen toiminta kutitti. Vähitellen hoitoon tottui ja pystyi rentoutumaan.

Hotellille päästyämme uni maittoi. Sunnuntaina kävimme läheisessä ostoskeskuksessa ostamassa tytöille kengät märkien tilalle. Kuski haki meidät autolla ja matkasimme Han-dynastian (700 jKr.) hallitsijan hautapaikalle, joka oli kaupungin toisella laidalla. Se oli hienosti toteutettu museoalue. Sotilaat olivat nuken kokoisia ja paikalta oli kaivettu esiin savisia possuja, koiria, hevosia ja lehmiä. Myös savisia ruoka-astioita oli monta rivistöä näytillä. Erikoisuutena oli lasilattia, minkä läpi saattoi nähdä kaivaukset laajalta alueelta.

Illalla kotona totesimme, että matka oli kannattava ja antoisa. Kiinassa on niin paljon hienoja paikkoja, mutta Xian on varmasti yksi parhaimmista kulttuuripaikoista. Xian on ollut aikanaan maailman suurin kaupunki, siellä on asunut yli miljoona asukasta. Silkkitie on kulkenut aikanaan sen läpi.

Tällä viikolla meillä on ollut suuri ilonaihe Ellan koulusta. Meille tuli kirje, missä kerrottiin, että Ella on saamassa stipendiä. Tieto täytyi pitää salassa. Meidät kutsuttiin stipendienjakotilaisuuteen paikalle. Eilen istuimme kaikki kolme koulun teatterin penkeillä jännittämässä, minkä stipendin Ella saa. Hänelle annettiin stipendi erinomaisesta suorituksesta englannin kielessä. Tilaisuudessa oli musiikki – ja tanssiesityksiä ja juontajina kaksi oppilasta. Ella ei tiennyt, että olemme paikalla, joten yllätys oli stipendin lisäksi se, että olimme tulleet sinne.  Tuli niin kiitollinen ja iloinen olo Ellan kehityksestä ja koulumenestyksestä. Syksy oli niin rankkaa ja vaikeaa, että välillä tuntui mahdottoman raskaalta. Nyt on tullut aika iloita siitä, että Ella on sinnikkäästi jaksanut opiskella vieraalla kielellä koko vuoden.

Maanantaina sain tavata Kokkolassa tutustumaani opettajakollegan Maitan. Menimme Jinganin temppelin edessä olevan puiston ravintolaan kahville. Huomaamatta aika vaan lensi ja totesimme, että olemme olleet kahvilla kuusi tuntia. Aivan uskomattoman ihanaa tavata ihminen, jonka kanssa juttu luistaa monen vuoden tauon jälkeen kuin itsestään. Sovimmekin, että tapaamme kesällä ainakin golfin merkeissä Suomessa.

Eilen minulla oli hulusiryhmän kanssa esiintyminen yliopiston kykykilpailussa. Olimme siellä vieraina taijiryhmän lisäksi. Lotta ja opiskelukaverini Tomoka olivat kannustusjoukoissa, sain jopa ruusuja Tomokalta. Meillä oli vähemmistökansan vaatteet ja päähineet päällämme ja opettaja soitti vaimonsa kanssa ryhmässämme.