Viime viikon keskiviikkona pääsin shanghailaisen ystäväni
Meiqin kanssa laulamaan karaokea. Se on täällä hyvin suosittua ja ihmiset
harrastavat karaokelaulua hyvin paljon. Meidän läheisessä ostoskeskuksessa on
yksi Shanghain parhaista karaokekeskuksista. Meiqi oli tilannut meille huoneen
kolmeksi tunniksi. Hinta oli edullinen, sillä menimme päivällä lounasaikaan
laulamaan. Maksoimme koko lystistä noin 15 euroa. Huoneessa oli karaokelava
tyylikkäine mikrofoneineen, tunnelmavalot,
pyöreä sohva ja näytöt kahdella seinällä. Lauluja oli sekä englanniksi,
koreaksi että kiinaksi. Valittua laulua saattoi nostaa tai laskea oman maun
mukaan, ottaa mukaan alkuperäinen laulaja, hiljaisempi melodia tai pelkästään
bändisäestys. Tilasimme juomaksi kiinalaista yrttiteetä, mikä on kuulemma
erittäin hyvä laulajille. Huone oli täysin äänieristetty ja musiikki pauhasi
ihan kunnolla, joten saimme laulaa ihan niin antaumuksella kuin halusimme.
Vaikka en tunne kovin hyvin viihdemusiikkia, niin oppilaitteni kanssa laulamat
kappaleet osasin ja niitä sitten lauloin, Meiqi lauloi enimmäkseen kiinalaista
viihdemusiikkia. Kokemus oli kyllä hauska ja meillä oli oikein mukavaa. Ehkäpä
menemme sitten syksyllä uudestaan.
Viime perjantaina opiskelin Tomokan kanssa meillä suullista
koetta varten. Luimme vuorotellen kirjan tekstejä, kappaleita olikin
kymmenisen, joten luettavaa riitti. Muuten lausuminen on jo helpompaa, mutta
minulla menevät kirjoitusmerkit helposti sekaisin, välillä sinä on minä ja nyt
on ensin. Uskoisin, että opinkin parhaiten silloin, kun teen asioita väärin.
Sanat jäävät muistiin selkeämmin, kun niitä tarvitsee korjata. Harjoittelusta
oli hyötyä, sillä suullinen koe keskiviikkona onnistui yli odotusten.
Kirjallisessa kokeessa maanantaina mitoitin aikani väärin. Paniikki iski, kun
huomasin, että minulla on 10 minuuttia enää aikaa kirjoittaa 200
kirjoitusmerkin aine paikasta, jossa olen käynyt tultuani Kiinaan. Jälkeenpäin
ihmettelin, mitä oikein kirjoitin, sillä en ehtinyt yhtään miettiä, vaan
suolsin sanoja peräjälkeen paperille. Ilokseni sain kuulla, että sain aineesta
6/10 pistettä, mikä on minulle aivan huikean hyvä tulos tuosta tilanteesta.
Muutenkin kokeet menivät hyvin läpi, maanantaina saan sitten tietää
loppupisteet, kun Lotta hakee todistukseni koulun toimistolta. Mehän olemme
silloin Ellan kanssa jo lentokoneessa suuntaamassa kohti Helsinkiä.
Viime lauantaina oli siskoni syntymäpäivä. Oli mukava
onnitella skypen kautta. Ella meni luokkakaverinsa luokse yökylään melko
lähelle meitä. Heillä oli siellä viiden tytön porukka ja he uivat pihan
altaassa ja nauttivat vielä yhdessäolosta. Yksi tytöistä muutti tiistaina
takaisin Amerikkaan, joten ilmassa oli myös haikeutta. Tyttöjen ollessa ulkona
sattui kummallinen episodi: orava tuli paikalle ja puraisi Ellaa varpaasta. Onneksi
siitä jäi vain pieni jälki ja jäykkäkouristusrokote oli voimassa. Sunnuntaina Juha
haki Ellan takaisin kotiin. Menimme Shanghai Centeriin yhdessä katsomaan,
millaiset Suomi 100-juhlat oli järjestetty. Siellä oli kuoro laulamassa
Finlandiaa, Angry Birds tepasteli yleisön joukossa ja ihmiset tutustuivat
suomalaisiin tuotteisiin, joita oli laitettu esille. Paikalla oli mukavasti
väkeä, myös suomalaisia oli jonkun verran. Marjut oli tullut myös sinne ja
menimmekin yhdessä lounaalle. Palasimme tyttöjen kanssa taksilla kotiin ja
jatkoin kokeeseen lukemista. Juha meni käymään vielä kaupoissa.
Maanantaina minulla oli koe, jonka jälkeen menimme
opiskeluporukan kanssa lounaalle läheiseen ravintolaan. Annoimme opettajalle
yhteisen lahjan ja yllätykseksemme Tomoka antoi jokaiselle opiskelijalle pienen
lahjan muistoksi. Tomoka on ollut tämän kevään luokkamme banzhang eli vähän
niin kuin ryhmän johtaja. Hän oli ottanut tuntien aikana meistä kuvia ja
kehittänyt niitä, lahjakuoressa oli myös kaunis japanilainen kirjanmerkki ja
kortti.
Juha kävi maanantaina Lotan kanssa maksamassa tulevan syksyn
opiskelun. Tiistaina minä menin Lotan mukana läheiselle poliisiasemalle
hakemaan viisumia. Ensi viikolla Lotta sitten hakee sen Pudongin puolen
viisumikeskuksesta. Opiskelijaviisumi on helppo ja vaivaton hankkia, sillä
pystyy myös matkustamaan Kiinan ulkopuolelle täällä ollessa.
Tapasimme tiistaina illalla Juhan kanssa Suomi-koulusta
tutuksi tulleen perheen ja söimme heidän kanssaan yhdessä päivällistä läheisen
ostoskeskuksen kiinalaisessa ravintolassa. Ruoka oli erittäin maittavaa,
kalakin maistui mudan sijasta raikkaalle. Hui-isä ja Xiaomeng-äiti ovat asuneet
Kokkolassa pitkän aikaa, isä jo kaksikymmentä vuotta ja äiti kymmenen. Lapset
ovat olleet Suomessa tähän talveen asti ja puhuvat erittäin sujuvasti suomea.
Niin se maailma on pieni: tapaamme täällä kiinalaisen perheen, joka asuu
kotikaupungissamme. He tulevat heinäkuussa Kokkolaan, tapaamme seuraavan kerran
siellä.
Keskiviikkona minulla oli suullinen koe ja samalla viimeinen
kerta tänä lukukautena. Tulipas helpottunut olo, kun selvisin kurssista ja opin
jonkun verran kiinaa vuoden aikana. Menin Tiinan kanssa lounaalle ranskalaiseen
ravintolaan ja juhlistimme päivää kolmen ruokalajin aterialla. Tapaamme hänen
kanssaan varmaan syksyllä seuraavan kerran. Sitten olemmekin molemmat mukana
Suomi-koulun toiminnassa, minä vastaavana opettajana ja hän jotokunnan
jäsenenä. Pääsen elokuun alussa Helsinkiin Suomi-koulun opettajille
tarkoitettuun koulutukseen. Sieltä saan varmaan paljon toimivia ideoita ja
vinkkejä tulevalle syksylle.
Tytöt jäivät kotiin kahdestaan, kun menimme Juhan kanssa
työpaikan järjestämälle kahden päivän matkalle. Ajoimme kahdella autolla
Shaoxingin kaupunkiin. Se on kuuluisa merkittävästä kirjailijasta LU Xunista, keltaisesta
viinistä ja oopperasta, jossa vain naiset esiintyvät, näyttelevät sekä naisten
että miesten roolit. Kiinassa kaksi tunnetuinta oopperaa ovat Pekingin ooppera,
siellä esiintyvät vain miehet, ja Shaoxingin ooppera. Eri paikkakunnilla on omat
oopperatyylinsä, joita paikalliset käyvät katsomassa useasti.
Shaoxingissa tutustuimme Lu Xunin kotiin ja puutarhaan sekä
keltaisen viinin museoon. Kävimme kauniissa puistossa, joka on toiminut
kuuluisa runoilija Cao Xueqinin kirjoittaman romaanin päähenkilöiden
kohtaamispaikkana. Hong lou meng eli englanniksi käännettynä Dream of the Red
Chamber on yksi neljästä kuuluisimmista kiinalaisen kirjallisuuden romaaneista.
Siitä on tehty sekä näytelmiä, oopperoita että elokuvia. Paikalla oli
koululaisryhmiä ja yhdellä ryhmällä oli näytelmän roolipuvut päällään. Perjantaina ajoimme Shaoxingista noin tunnin
matkan päähän Fuzhi-vuoriston alueelle. Kävimme tutustumassa paikalliseen
riisin terassiviljelyyn, vuoristokylään ja nautimme raikkaasta ilmasta ja
puhtaasta vedestä, mikä solisi vuoren huipulta kylän läpi. Palasimme vielä
Shaoxingiin lounastamaan. Tapasimme Juhan työkaverin ystävän, hänellä oli
mukanaan kaksivuotias tyttönsä. Tyttö oli erittäin sukkela ja suloinen, hänelle
maistui vain nuudelit. Muita ruokia tarjottaessa tyttö laittoi ne sumeilematta
isänsä lautaselle. Palasimme kotiin perjantai-iltana kuuden aikoihin.
Eilen kävimme juhlistamassa Ellan kesäloman alkua
laowaijiella. Siellä on Ellan suosikkiravintola, jossa tarjoillaan erittäin
maukasta kiinalaista ruokaa. Pakkailimme loppuillan tavaroitamme. Tänään olemme
vielä käyneet hankkimassa viimeiset asiat Suomeen, huomenna aamulla lähdemme
Ellan kanssa lentokentälle Pudongin puolelle ja nousemme sinivalkoisille
siiville. Seuraavat seitsemän viikkoa kuluvat Kokkolassa sukulaisten ja
ystävien seurasta nauttien. Toivotan sinulle oikein mukavaa juhannusta ja
kesää!
