Toukokuu on jo kohta lopussa
ja koulujen kesälomat lähestyvät Suomessa. Ellalla koulu päättyy vasta 16.
kesäkuuta , samoin kuin minun kiinan opiskelunikin. Sitten on viikonloppu aikaa
pakata ja lähteä kesälomalle Kokkolaan. Kesällä meillä on kahdet isot juhlat
tulossa, nimittäin Lotan ylioppilasjuhlat ja minun viiskymppiset. Tervetuloa
juhlimaan kanssamme! Paikan ja ajan ilmoitan sitten tarkemmin.
Kirjoitin viime blogissa,
että minulla oli tulossa koe. Menin kurssikaverini Tomokan luokse tiistaina
opiskelemaan hänen kanssaan yhdessä koealuetta. Hän on kotoisin Tokiosta ja
muutti englantilaisen miehensä kanssa tänne Shanghaihin viime marraskuussa.
Opiskelu imaisi mukaansa ja huomasimme, että neljä tuntia vierähti nopeasti.
Kävimme läheisessä japanilaisessa ravintolassa lounaalla. Oli kiva päästä
syömään sellaisia ruokia, mistä hän piti, sillä eihän niistä tiedä muuten
mitään. Herkullisia ruokalajeja ystäväni tilasi ja tyytyväisinä jatkoimme
matkaamme.
Kiinan koe meni ihan
mallikkaasti, vaikka se olikin vaikean tuntuinen. Suurin ongelma minulla on
muistaa kaikki kirjoitusmerkit oikein, sillä minulta meinaa usein jäädä joku
viiva tai kiehkura vetämättä. Taitaa olla jonkinlainen hahmotushäiriö tai
sitten vaan en opiskele tarpeeksi ahkerasti. Toisaalta olen ajatellut, että ei
tämä ole niin vakavaa, kyllä ne merkit sieltä aikanaan jää muistiin, jos on
tarvetta. Tunneilla tahti on niin kova, että sieltä lähtee aina pää pyörällä.
Opettaja ei pidä taukoja, vaan kiihdyttää tahtia kuin paraskin pikajuna. Siellä
sitten yrittää pysytellä edes jonkin verran mukana. Esimerkiksi eilen hän
kertoi meille kiinaksi kuuluisan rakkaustarinan juonen. Ymmärsin noin puolet
siitä, mitä hän puhui.
Juhalla on ollut kiirettä
kokousten ja työmatkojen kanssa. Tällä viikolla hän on keskiviikon kotona,
muuten matkustaa. Tuntuu kuitenkin siltä, että hän nauttii tehtävästään ja
pääsee toteuttamaan omia visioitaan työn parissa. Ihailen Juhassa hänen
rauhallista ja ystävällistä luonnettaan ja samoin tuntuvat täkäläisetkin
arvostavan niitä piirteitä. Hänen kiinanopiskelunsa on myös jatkunut
epäsäännöllisen säännöllisesti, joten keskustelut sujuvat jo näppärästi kiinan
kielellä. Meinasin laittaa, että paikallisella kielellä, mutta Shanghain kieli
on ihan omansa. Sanat ovat aivan erilaiset, niitä voisi verrata ehkä samalla
tavalla kuin unkaria ja suomea keskenään.
Toissa viikonloppuna vietimme
Ellan kaverin Stellan kaksitoistavuotisyllätyssyntymäpäiviä. Menimme kolmen
perheen voimin ratkaisemaan arvoituksia Mr.X – paikkaan. Siellä meidät ohjattiin
ensimmäiseen huoneeseen, mistä piti löytää yhdessä puisia palikoita. Sen jälkeen piti saada seuraavan huoneen ovi
auki etsimällä siihen sopiva koodi. Aikaa meillä oli yhteensä 60 minuuttia.
Pääsimme neljän huoneen, lasersäteiden, panssariovien ja kaltereiden läpi ja
melkein selvisimme uloskin. Kokemus oli jännittävä ja se oli mainio
ohjelmanumero meidän sakille. Kävimme vielä ulkona syömässä ja jatkoimme
Stellan kotiin kakkukahveille. Intaannuimme myös laulamaan yhdessä, sillä perhe
on hyvin musikaalinen. Olipas sävähdyttävää laulaa kolmiäänisesti Ultra Brata
ja Finlandiaa.
Ellalla oli viime viikolla
joka päivä koulua 8-16.30. Perjantaina hänellä oli sitten esitys koulun
teatterissa. Näytelmän nimi oli Games People Play ja sen oli ohjannut vuotta
ylemmällä luokalla olevat oppilaat.
Välikohtauksina oli hulvaton opettajien cheerleader-porukka, jossa
opettajat tekivät hupaisia koreografioita ja huudahtelivat iskulauseita. Oli
nautinnollista seurata, miten luonnollisesti ja taitavasti Ella näytteli oman
osuutensa.
Ellan kaverin Inkan isä on
ollut täällä työmatkalla ja pääsimme hänen kanssaan sunnuntaina lounaalle ja
kaupunkikierrokselle. Kävelimme ansiokkaasti koko päivän ja löysimme matkan
varrelta hyviä matkamuistoja ja tuliaisia. Viivyimme keskustassa niin pitkään,
että tuli hämärä. Bund eli joen varsi on joka kerta yhtä vaikuttava ja kaunis.
Siellä yhdistyvät 1800-luvun eurooppalainen arkkitehtuuri, kivinen
näköalamuuri, joen toisella puolella kohoavat tornit ja taloista heijastuva
valomeri sekä joella seilaavat rahtilaivat, proomut ja turistilautat.
Lämpötilat ovat nyt
jämähtäneet 25 lämpimämmälle puolelle.
Koululle on kiva pyöräillä näissä keleissä. Ilmanlaatukin on parantunut
huomattavasti. Puistoissa on kiva
pysähtyä nauttimaan rauhasta keskellä suurkaupunkia. Kaikin puolin siis mukavaa
olemista täällä, vaikka Suomeenkin on taas kiva tulla. Enää 27 päivää, niin
olemme kotikonnuilla.
