Ajan kulua ei voi estää. Huomasin nimittäin, että viime blogikirjoituksesta on melkein kuukausi, vaikka luulin hurahtaneen vain pari viikkoa siitä. No, tässä tuleekin sitten kuukausiraportti. Viimeksihän kerroin, että Suomi-koulu oli alkamassa lauantaina 18.helmikuuta. Meillä olikin mukava aloitus, vietimme vähän etukäteen laskiaista ja myöhäistä ystävänpäivää yhtä aikaa. Minulla on Ruusu-opettajan kanssa 7-vuotiaasta ylöspäin oppilaita kahdessa ryhmässä ja vaihdamme opetusryhmiä kesken päivää. Lisäksi meillä on yhteinen musiikkihetki keskellä päivää, jolloin olemme kaikki Suomi-koululaiset yhdessä.
Tällä kertaa saimme herkutella laskiaispullilla, mitkä ystäväni Marjut oli leiponut jokaiselle koululaiselle. Oppilaita on yhteensä kolmisenkymmentä, joten 50 pullan satsista riitti meille opettajillekin makupalat. Koulun aikana on auki kirjasto, mistä oppilaat saavat lainata kirjoja kotiinsa. Tänä keväänä kirjastoa hoitaa ihan ammatiltaankin kirjastonhoitaja Heli. Kahvilasta saa ostaa mm. sinappia ja salmiakkia sekä kahvia.
Koulupäivän jälkeen jäimme vielä purkamaan tavaroita, sillä Pudongin ja Puxin Suomi-koulut yhdistyivät ja tavarat tuotiin uuteen toimipisteeseen. Olemme lauantaisin saaneet tilat käyttöömme SCIS:n varhaiskasvatuksen tiloista. Minulla on ollut onni päästä musiikkiluokkaan, missä pystyn helposti toteuttamaan oppilaiden kanssa draamaharjoituksia ja musisoimaan. Osa oppilaista puhuu sujuvasti suomea, toisille se on haastavampaa. Minulle on mielekästä tuoda terveisiä suomalaisesta koulusta ja kulttuurista. Viime kerralla meillä oli Kalevala aiheena ja kilpakosinnan lisäksi ehdimme laulaa runolauluja ja kokeilla viisikielistä kanteletta, minkä olin tuonut mukanani.
Perjantaina ennen koulupäivää tapasin lounaalla musiikinopiskelijan Kokkolasta, joka halusi haastatella minua musiikinopettajan työstä. Hän oli täällä lomamatkalla käymässä ja halusi sopia jutella kanssani. Kävimme syömässä sushia meidän lähellä olevassa ravintolassa ja jutustelimme leppoisissa tunnelmissa musiikista ja kaikesta, mikä mieleen tuli. Olipas raikas tuulahdus!
Lotta tuli tiistaina 23. helmikuuta takaisin tänne Shanghaihin ja toi mukanaan ruisleipää ja Oltermanni-juustoa. Niitä emme ole vielä löytäneet täältä, vaikka lähestulkoon kaikkea muuta löytyykin. Oli myös kiva kuulla terveisiä Suomesta ja totta kai saada Lotta myös tänne. Hänellä alkoikin seuraavalla viikolla kiinan opiskelu yliopistolla, joten hän ehti vielä palautumaan aikaerosta ennen sitä.
Olen ollut muutamaan otteeseen Ellan koululla musiikinopettajien sijaisena, välillä kitaraorkesteria ohjaamassa, välillä puhallinorkesteria. On ollut ilahduttavaa, kun oppilaat ovat moikanneet pihalla ja talo on tullut tutuksi.
Olen käynyt parisen kertaa harjoittelemassa golflyöntejä tuossa meidän alueemme harjoitusalueella ja päässyt pelaamaankin läheisellä Hongqiaon golfkentällä. Kirsi ja Tiina ovat olleet seuranani. Täällä tulee automaattisesti caddy (pallopoika/-tyttö) mukaan kentälle, joten hän kuljettaa laukut kärryillä ja me kävelemme reippaasti perässä. Lyönnit ovat olleet viiden vuoden ( vai onko siitä jo kauemmin?) tauon jälkeen hieman ruosteessa, mutta viime kerralla sain viimeisellä reiällä birdien. (yksi alle ihannetuloksen). Siitä jäi hyvä mieli pitkäksi aikaa. Pelaaminen ei ole mahdottoman kallista tuolla kentällä, joten taitoja aion kartuttaa kevään aikana vielä useasti.
Minulla alkoivat opiskelut viime viikon maanantaina. Opettajan tempo on aika hurja ja hän puhuu tunneilla lähes pelkästään kiinaa. Lisäksi kaikki teksti on vain kiinalaisilla merkeillä. Ryhmässämme on monta korealaista, joille kirjoitusmerkit eivät näytä olevan hankalia, kun taas meille eurooppalaisille ne tuottavat harmaita hiuksia. Opettajan kysyessä vastauksia taululla näkyviin kysymyksiin me yritämme saada selville, mitä merkit tarkoittavat, kun taas muut ovat jo vastanneet niihin. Tilannetta hankaloittaa vielä se, että olin viime perjantaina sijaisena koululla, enkä päässyt kiinantunneille. Viikonloppuna yritin saada muiden lähettämistä muistiinpanoista ensin selvää ja sitten tehdä läksyt. Monta tuntia siinä vierähti. Tänään tunneilla oli taas vauhti päällä ja yritin keikkua kyydissä. Selvästi pitää tehdä enemmän ja lujemmin läksyjä kuin syksyllä.
Yliopistolla järjestetään iltapäivisin erilaisia kerhoja, itse ilmoittauduin Hulusi-huilukurssille. Siellä opetellaan soittamaan perinteistä kiinalaista Hulusi-huilua, mikä on lähtöisin Yannanin alueelta. Joten ensi viikosta lähtien soitan tuota huilua joka perjantaina puolitoista tuntia. Huilussa on hyvin kaunis ääni, se lumosi minut jo vuonna 1991, kun vierailin siskoni luona Taiwanilla ja kuulin huilun soittoa. Englanniksi huilua kutsutaan nimellä Cucurbit flute.
Viime lauantaina veimme Ellan hänen kaverinsa synttäreille jättitrampoliinikeskukseen. Matka sinne kesti metrolla yli tunnin, vaikka paikka on täällä Puxin puolella. Välimatkat ovat tässä suurkaupungissa uskomattoman pitkiä, joten tunti menee helposti paikasta toiseen siirtymisessä. Täytyykin suunnitella hyvin etukäteen reitit, jos aikoo samana päivänä mennä moneen paikkaan.
Kevät alkaa näkyä jo ulkosalla. Magnoliapuissa on kauniin valkoisia kukkia ja luumupuissa hennon vaaleanpunaisia, parvekekasvit ovat innostuneet uuteen kasvuun ja kohta kirsikkapuutkin kukkivat. Lämpötilat ovat heitelleet edestakaisin 10 ja 23 asteen välillä. Ilmanlaatu on ollut välillä huono, naamareita on joutunut pitämään pyöräillessä. Eilen ja tänään on satanut vettä reippaasti.
Ella on saanut jo monta hyvää kaveria, vaikka parasta ystävää Suomessa kaipaakin kovasti. Koulunkäynti on helpottunut kielitaidon lisättyä ja olemme siitä hyvin iloisia. Huomenna koululla on ns. Student-Led-Conference, mikä tarkoittaa sitä, että oppilas pitää noin puolen tunnin pituisen luennon koulussa vanhemmilleen.
Lauantaina meillä on taas Suomi-koulua ja samana päivänä vietämme myös Lotan 20-v. Synttäreitä. Niistä ensi kerralla enemmän. Zaijian! Näkemisiin!
