Viime kerran kirjoituksen
jälkeen on mennyt jo lähes kaksi viikkoa ja paljon on ehtinyt tapahtua.
Torstaina 19.1. pääsin Marjutin ja hänen äidinsä kanssa tutustumaan Shanghain
laitamilla sijaitsevaan katoliseen katedraaliin. Se sijaitsee She Shan –nimisen
kukkulan huipulla. Korkeutta kukkulalla on 100 metriä, joten saimme ihan
kiitettävästi käyttää aikaa kiipeämiseen. Kuljimme puista rakennettua polkua
pitkin bambujen kohotessa ympärillämme monen metrin korkeuteen. Pienen pieni
talitintin näköinen lintu pyrähti luonamme jatkaen matkaansa puiden lomaan.
Päädyimme nk. Via Dolorosalle, mitä pitkin pyhiinvaeltajat kulkevat isoina
ryhminä kirkkoon toukokuun aikana. Tien sivussa oli mielenkiintoinen kyltti,
jossa ohjeistettiin mahdollisen metsäpalon varalle sopivaa käytöstä. En ole
aikaisemmin nähnyt tekstiä, missä idioottien vartijoita käsketään pitämään
huolta siitä, etteivät idiootit mene leikkimään metsäpalon lähettyville.
Onneksi meitä oli kolme, joten pystyimme vartioida toisiamme vuorotellen.
Pyhän Marian katedraali oli
hyvin pelkistetty ja koruton sisältä, maalatuista ikkunoista tuli kauniisti
värejä auringon säteiden siivilöimänä. Katedraalin vieressä oli Shanghain
tähtitieteellinen museo ja sieltä löytyi pyöreä huone isoine kaukoputkineen ja
mittareineen. Laskeuduimme vuoren toista puolta alas kivitietä pitkin ja
jatkoimme matkaa lounaalle. Täältä löytyy erinomainen fondue-ravintola!
Herkuttelimme juustofondueta, kotiin päästyäni seuraavaksi maistuivat
päiväunet.
Seuraavana viikonloppuna oli
kaunis ja puhdas ilma. Kävimme Juhan kanssa molempina päivinä pyöräilemässä
pitkät lenkit, lauantaina ajelimme eläintarhalle päin ja sunnuntaina Bundille
asti. Kilometrejä kertyi ihan kiitettävästi ja takamuskin säilyi ehjänä hyvien
pyöräilyhousujen ansiosta. Pyöräilystä huumaantuneena ostin naapureilta
taitettavan polkupyörän. Se olikin aika pieni, mutta hyvin sillä pääsee pieniä
matkoja eikä maksanut kuin 30 euroa.
Viikko sitten maanantaina
meillä oli ensimmäinen Suomikoulun opettajien tapaaminen. Menimme keskustaan
Xintiandille lounaalle ja suunnittelimme tulevan kevään ohjelmaa. Oppilaita
tulee olemaan noin 30 ja opettajia on neljä, joten ryhmäkoot ovat ihanteellisen
pienet. Jaoittelimme oppilaita iän mukaan neljäksi ryhmäksi, itse opetan Ruusun
kanssa vuorotellen isompien ryhmiä. Olen aika innoissani päästessäni mukaan
tällaiseen toimintaan. Nyt on vielä erikoisen hienoa, kun Suomi täyttää sata
vuotta ja voimme juhlistaa sitä monella tavalla. Kevätjuhlaa vietämme toukokuun
puolella. Koulupäiviä on yhteensä seitsemän, lauantaisin opiskellaan
aamupäivisin nelisen tuntia. Meillä on hyvä tiimi, pienemmistä huolehtivat
Linda ja Marjo. Lisäksi Suomikahvilaa ja kirjastoa pidetään avoinna koulun
toiminta-aikoina.
Tiistaina tapasin
yliopistokavereita lounaan merkeissä, paikalle saapuivat lisäkseni
uusiseelantilainen Jo ja ranskalainen Laurent. Söimme hyvin tulista ruokaa
hunanilaisessa ravintolassa. Sen jälkeen käväisimme Laurentin luona kahvilla,
hän kun asuu ihan ravintolan kulman takana. Kävelin Jing´An -temppelin luokse
ja käväisin muutamassa vaatekaupassa. Palasin kotiin metrolla ja kävin samalla
maksamassa meidän kännyköihimme lisää saldoa.
Keskiviikko meni
valmistautuessa matkaan. Ellalle pyydettiin lomaa torstaiksi koulusta; heillä
alkoi loma vasta perjantaina. Torstaiaamuna menimme Hongqiaon lentokentälle
ennen kuutta. Lentokenttä näyttää meidän parvekkeelta olevan niin lähellä,
mutta matkassa sinne kului puolisen tuntia. Pääsimme kaikki vaiheet läpi
sutjakkaasti, kentällä ei ollut vielä noin aikaisin pahinta ruuhkaa.
Lensimme China Southern
Airlinesin koneella Shenzheniin. Sieltä menimme pikkubussilla rajatarkastusten
läpi Hongkongin puolelle. Toinen bussi vei meidät Hongkongin lentokentälle,
mistä oli kyyditys hotellillemme. Asuimme lentokentän lähellä olevassa
hotellissa neljä yötä. Ikkunasta näkyi merelle ja huokailimmekin moneen
otteeseen sitä, miten ihanaa on nähdä aaltoja ja laivoja ja lokkeja ja merta.
Näkyi ikkunasta myös kauniita vuoria, mitkä ympäröivät kaupunkia ja palmuja
siellä sun täällä.
Perjantaina lähdimme
juhlimaan uutta vuotta paikalliseen huvipuistoon Ocean Parkiin. Siellä oli
monenlaista nähtävää ja koettavaa. Juhalle ja Ellalle ostettiin ns. Fast
Pass-liput, joilla he pääsivät jonojen ohi laitteisiin. Lotan kanssa
keskityimme enemmän rauhallisempiin kohteisiin eli kävimme ihailemassa
pingviinejä ja koalakarhuja sekä jonotimme tunnin verran köysiradalle. Näköalat
olivat huikeat: edessä aukeni vuorten ympäröimää kaupunkia meren kimmeltäessä
vihertävänä ja purjeveneiden kelluessa poijujen päässä. Puisto meni kiinni kuudelta,
jolloin mekin lähdimme takaisin hotellille päin.
Lauantaina lähdimme
iltapäivällä lauttaterminaaliin ostamaan lippuja Macaolle. Halvemmat liput oli
jo myyty loppuun, joten maksoimme matkasta ihan ruhtinaallisesti. Matka kesti
40 minuuttia ja sen aikana tarjoiltiin välipalaa ja kahvia. Oli ihana tunne
päästä merelle. Lauttarannasta pääsimme matkaamaan bussilla paikalliseen
nähtävyyteen Venetia-hotellikompleksiin. Se olikin melkoinen kompleksi. Tuntui
kuin olisimme matkustaneet Venetsiaan, sillä kattoon oli maalattu taivas,
keskellä virtaavassa joessa oli gondoleja laulavine gondolieereineen ja
turisteineen. Ainoa, mikä puuttui oli Markuksen torin pulut, niitä emme tosin
edes kaivanneet. Ruokapaikan etsimiseen meni muutama tovi, kun yritimme löytää
eri kerroksista toinen toistaan kalliimpien putiikkien välistä ravintolaa.
Huomasimme olevamme jo toisen hotellin alueella, sinne kun meni yhdyskäytävä.
Ulkona näkyi Eiffelin torni ja Parisian-hotelli sekä Venetia-hotellin italialainen
siluetti. Jatkoimme matkaa taksilla keskustaan ja kävimme katsomassa Pyhän
Paavalin kirkon raunioseinämää. Se oli vaikuttavan näköinen iltavalaistuksessa.
Lähdimme kävelemään kohti lauttarantaa ja löysimme sinne muutaman mutkan
kautta. Macaon keskustassa on nimittäin aika korkeita kukkuloita, jotka pitää
osata kiertää oikeaa kautta. Saimmepahan kunnolla liikuntaa. Olimme perillä
tuntia liian aikaisin, mutta se ei haitannut, sillä pääsimme aikaisemmalla
lautalla takaisin.
Sunnuntaina osallistuimme
anglikaanisen kirkon messuun Hongkongin keskustassa. Opiskeluaikainen ystäväni
Ulla on tällä hetkellä töissä Hongkongissa ja sovimme tapaamisen kirkkoon.
Kirkonmenot tuntuivat melko tutuilta luterilaiseen verrattuna, mutta
suitsuketta löyhyteltiin sen verran ahkerasti, että Ellan piti päästä ulos
hengittämään raitista ilmaa ja minäkin laitoin hengityssuojan naamalle. Kirkon
pihalla oli paljon ihmisiä, Ulla kertoi, että kotiapulaiset kohtaavat toisensa
sunnuntaisin kaupungilla ja rakentavat pieniä soppeja pahvisista laatikoista
katujen varsille ja tunneleihin. Sillä tavalla heillä on mahdollista tavata
toisiaan ja viettää ainoaa vapaapäiväänsä mielensä mukaan. Näyttikin siltä,
että menossa oli suuret piknikfestivaalit. Kävimme yhdessä syömässä ja oli
mukavaa vaihtaa kuulumisia pitkästä aikaa. Ilta meni hotellilla rentoutuessa,
jalat olivat siinä vaiheessa minulla jo ihan puhki kaikesta kävelemisestä.
Maanantaina kävimme hotellin
lähellä olevassa ostoskeskuksessa tutkimassa tarjontaa, söimme hotellilla
lounaan ja lähdimme sitten taksilla kohti Hongkongin rajaa. Pääsimme rajan
ylityksen jälkeen toisella taksilla Shenzhenin hotellille. Siinä oli
yllätykseksemme sata kerrosta, joten hotellille mentiin ensin hissillä
kerrokseen 97 ja sieltä toisella hissillä kerrokseen 77, missä oli huoneemme.
Uima-allas oli kerroksessa 75 ja sen ikkunoista oli hauska katsella kaupungin
valoja. Illalla menimme syömään paikalliseen ravintolaan hotpotia. Se on ruoka,
jossa pöydän keskellä on tulisija ja sen päälle tuodaan iso kattila, missä on
vettä, vihanneksia ja mausteita. Erikseen tilataan lihaa, sieniä ja kasviksia.
Erilliseen kulhoon tehdään kastike, missä on korianteria silputtuna,
valkosipulia, öljyä ja seesamitahnaa. Kastikkeeseen dipataan vedessä kypsyneitä
herkkupaloja. Hotellin hississä kiinalainen mies kysyi meiltä, olimmeko olleet
syömässä hotpotia, sillä tuoksuimme aika vahvasti. Hän oli kotoisin Pekingistä
ja kertoi tuoksun tuovan mieleen kotiseudut. Tiistaina vaihdoimme vaatteet
hajuttomiin versioihin eikä kukaan enää tullut jakamaan tuoksukokemuksia
kanssamme.
Tiistaina suunnistimme
Shenzhenin nähtävyyteen Window of the World –puistoon. Siellä oli maailman
kuuluisimpia rakennuksia pienoiskoossa. Alue oli hyvin laaja ja nähtävää oli
paljon. Meillä kului monta tuntia, mutta lämpimässä säässä oli kiva olla
ulkona. Koko matkan ajan lämpötila pysyi kahdenkymmenen asteen paremmalla
puolella, mikä on todella paljon lämpimämpää kuin tällä hetkellä Shanghaissa.
Tiistai-iltana palasimme lentokoneella takaisin kotikentällemme Hongqiaoon.
Suosittelen molempia kaupunkeja matkakohteiksi, meidän perheemme sai
monenlaisia uusia kokemuksia matkasta.
Keskiviikkona pyöräilimme
Juhan kanssa keskustaan hakemaan hänen tietokonettaan työpaikalta. Sää oli taas
meillä otollinen; aurinko lämmitti raittiissa ilmassa mukavasti. Pyöräillessä
ehtii sopivasti näkemään erilaisia maisemia ja rakennuksia. Torstaina kävin
tyttöjen kanssa Ikeassa täydentämässä ruokavarastoamme näkkileivillä ja muilla
herkuilla.
Perjantaipäivä meni Shanghain
Science & Techonology –museossa. Meiltä menee sinne metrolla näppärästi
suora reitti. Tutkittavaa riitti monessa kerroksessa ja olimme siellä vajaa
kolme tuntia. Metroaseman alueella on laaja ”copymarket” –alue, mistä ostimme
muutaman paidan ja Ellalle repun. Tänään on lauantai ja viimeisiä lomapäiviä.
Juhalla on meneillään kiinantunti ja tytöt ovat omissa oloissaan. Huomenna Juha
lähtee työmatkalle Kokkolaan ja viettää syntymäpäivänsä lentokoneessa. Ensi viikolla
on vuorossa Ellan synttärit ja juhlimme niitä perjantaina ja lauantaina. Sitten
on Lotan vuoro lähteä Suomeen lomalle, ehkä kohtaavat Juhan kanssa Helsingin lentokentällä.
Minulla menee aika koulujuttuja suunnitellessa ja ystävien kanssa ollessa.
Hyvää uutta vuotta on toivoteltu sen
verran paljon, että lauseen muistaa varmasti hyvin. Xin nian kuaile!!! 新年快乐!!!
