Olipas hyvä, että ostin untuvatakin Suomessa ollessani, sitä
on nimittäin tarvittu. Eihän näitä lämpötiloja voi sanoa suomalaisittain
kylmiksi, mutta kyllä viiden asteen lämpötila yhdistettynä kylmään tuuleen
tekevät säästä sen verran viileän, että lämmin takki on hyvä omistaa. Viime
yönä on ollut jopa asteen verran pakkasta ja huomenissa jopa -3 astetta
luvassa. Ilmanlaatu on ollut melko huono, vaikkakin välillä taivas on kauniin
sininen ja aurinko lämmittää. Tänään taivas on harmaa ja luvassa on ajoittaista
vesisadetta. Toivottavasti ei sada paljon, sillä olemme Marjutin kanssa menossa
käymään Shanghaihin kuuluvalla vuorella, missä on valtavan iso katedraali ja
upeat maisemat. Katsoin kartasta, että meiltä on sinne vain saman verran matkaa
kuin Kokkolasta Pietarsaareen eli ihan naapurissa.
Ellan koulunkäynti on lähtenyt hyvin vauhtiin. Lotta on myös
tukenut ja auttanut häntä paljon läksyissä. Lotalla on kuuden viikon loma
opiskeluista. Olemme hyödyntäneet lomaa käymällä useasti sushilla lounaalla
tuossa läheisessä ostarissa. Elokuvia ollaan myös katsottu, kiitos toimivan
apple-tv:n ja hyvän dvd-kaupan. Ellalla on ollut Stella ja Yina vuorotellen
kylässä, ja Juha on reissannut työmatkoilla. Hän lähti viime torstaina reissuun
ja palasi sunnuntaina yömyöhään kotiin nukkumaan ennen kuin taas
maanantaiaamuna jatkoi matkaansa seuraavaan paikkaan. Tiistai-iltana hän saapui
sitten kotiin eikä aio matkustaa minnekään ennen uuden vuoden lomaa. Silloin
olemme koko perhe lähdössä käymään Hongkongissa. Täältä lento kestää sinne
vajaa kolme tuntia. Kartalla Hongkong näyttäisi olevan ihan vieressä, mutta
oikeasti sinne on hurjan pitkä matka. Uusi vuosi on tänä vuonna 27.1.
perjantaina ja sen juhlimiseen kuuluu viikon loma. Suurin osa kiinalaisista
palaa kotipaikkakunnilleen ja käyvät sukulaisilla vierailulla. Työkavereille ja
ystäville sekä lapsille annetaan punaisia kirjekuoria, jotka sisältävät rahaa,
tuomaan onnea ja menestystä tulevalle vuodelle.
Lauantaina pääsin kuuntelemaan Buena Vista Social Clubia
Pudongin puolella olevassa konserttikeskuksessa. Meininki oli kuubalaiseen
tyyliin rentoa ja yleisö tanssahteli penkkien lomassa, kun rytmi alkoi virrata
suonissa. Kokoonpanossa oli mukana yhdeksän soittajaa ja laulajaa, muutama
perustajajäsenkin taisi olla paikalla korkeasta iästä päätellen. Olin
tyytyväinen, että laukustani löytyivät hyvät korvatulpat, joiden läpi musiikki
kuului selkeästi. Erikoista konserttipaikalla oli se, ettei narikoita ollut,
vaan kaikki ottivat takkinsa mukaan saliin.
Sunnuntaina en saanut nukuttua pitkään, kun ovikello soi
ennen yhdeksää aamulla. Oven takana oli lähetti valtavan kukkaruukun kanssa
tuomassa kukkaa meille. Selvisi, että hän oli lukenut osoitteen vähän
huolimattomasti tai sitten jättänyt lukulasinsa kotiin. Loppujen lopuksi tulos
oli se, että kukka kuuluu jollekin toiselle onnekkaalle viherpeukalolle. No,
itse asiassa ruukku ei olisi ollut minun makuuni sopiva, joten en harmitellut
asiaa sen enempää.
Maanantaina ystäviemme kotiin saapui pataljoona (tai ainakin
siltä tuntui) muuttomiehiä. He pakkasivat tehokkaasti kaikki tavarat päivän aikana. Laatikkovuorten väliin oli kylläkin jätetty
pieni käytävä kulkemiseen. Onneksi he eivät muuta hirveän kauas, metrolla
pääsee kätevästi heitä tapaamaan. Täällä vuokra-asuntoja myydään aika useasti
niin, että vuokranantaja vain ilmoittaa tapahtuneesta. Niinhän meillekin
ilmoitettiin, mutta saimme jäädä tähän kuitenkin asumaan. Ystäviemme asunto
houkutteli kuitenkin uutta omistajaa sen verran, että hän aikoo muuttaa sinne
itse asumaan. Onneksi heille löytyi hyvä uusi koti.
Tiistaina kävin juttelemassa lounaan merkeissä Suomikoulun
puheenjohtajan Annukan kanssa tulevasta pestistä. Helmikuussa jatkuu taas
suomalaisten lasten lauantaikoulu ja pääsen sinne yhden ryhmän opettajaksi.
Oppilaat tulevat olemaan 5-9 –luokkalaisia, joten tutunikäistä porukkaa saan
opettaa. Ryhmän kokokin on aika ihanteellinen, alle kymmenen oppilasta. Olen
innoissani, kun pääsen taas hyödyntämään sekä musiikkia että draamaa
opetuksessa ja ennen kaikkea saan olla ohjaamassa ihania oppilaita. Keväällä on
yhteensä seitsemän lauantaita koulua, kerralla nelisen tuntia. Opetus
järjestetään täällä Hongqiaon alueella,
joten työmatka ei ole mahdottoman pitkä, paikan päälle voi mennä vaikka
pyörällä.
Tiistaina menin lounaan jälkeen Tiina-ystäväni kanssa
mekkokauppaan Pudongin puolelle. Kaupassa oli kokonumeroittain järjestetyt
valtavat rekit täynnä ihania mekkoja arkimekoista iltapukuihin. Juhlamekkojen
hinnat olivat uskomattoman halvat Suomeen verrattuna. Yksi juhlamekko maksoi
euroissa 50-100 ja laadultaan mekot olivat huippuja. Löysin itselleni aivan
ihanat kaksi mekkoa, joita pääsen lomalla sitten käyttämään. Tiinakin löysi
itselleen upeat mekot, joten reissu kannatti. Jatkoimme matkaamme läheiselle
kukkatorille, missä oli toinen toistaan upeampia kukkia myynnissä. Tori on
sanana hämmentävä, sillä myynti tapahtui sisätiloissa, mutta markkinoiksi niitä
paikkoja täällä kutsutaan tai toreiksi. Myynnissä oli myös pupuja, gerbiilejä,
marsuja, kilpikonnia ja akvaariokaloja. Saas nähdä tuleeko meille jossain
vaiheessa akvaario. Ostin tällä kertaa vain kiviä, sillä olen ikävöinyt
sileiden kivien katselemista koko tämän ajan. Suomessa meillä on kotona
kivikulhoja ja –kippoja siellä täällä, muistuttavat varmaan minua kesäisistä
saarien kivikoista ja kallioista. Tulipahan nyt paljastettua yksi
omituisuuteni, mutta aion jatkaa kivien ihailua täälläkin. Sitä paitsi nehän
ovat kestävän kehityksen kannalta hyvä valinta, eivätpäs ainakaan saastuta
luontoa. Pientä selittelyn makua on aistittavissa, mutta haitanneeko tuo…
