Tapaninpäivä meni matkalaukkuja pakatessa Suomen lomaa
varten. Juhalla ja Lotalla jatkui arki tavalliseen tapaan, mutta Ellan kanssa
nautimme lomafiiliksistä ja jännitimme jo lentomatkaa. Saimme matkustaa
Finnairin koneella paremmassa luokassa Helsinkiin. Se oli kyllä melkoista
luksusta! Jalat sai ihan suoraksi ja muutenkin oli miellyttävä kokemus.
Helsingistä Kokkolaan täristiin sitten potkurikoneen kyydissä ja laskeutuminen
oli todella vauhdikas kovan tuulen takia. Fammu, mummi ja vaari olivat kaikki
meitä vastassa. Olipas mukava vastaanotto.
Asuimme loman aikana mummin ja vaarin luona Kokkolan
keskustassa. Etäisyydet tuntuivat erittäin pieniltä ja kävelimmekin
tyytyväisinä eri paikkoihin. Pääsimme tapaamaan useita ystäviä ja sukulaisia
sekä myös tuttuja kaupungilla. Ella kävi yhden päivän koulua vanhan luokkansa
kanssa ja minäkin vierailin omassa työpaikassani. Meitä myös haastateltiin
radioon ja kyseltiin elämästä Kiinassa. Sanoinkin, että Kiinasta emme tiedä
vielä paljoa, Shanghai on ihan omalaatuinen paikka. Uuden vuoden raketit
meinasivat jäädä minulta katsomatta, sen verran aikaero pysyi kiinalaisena,
että nukahdin joka ilta aikaisin ja heräsin virkkuna jo puoli neljältä yöllä.
Takaisinpäin tullessa sain nukuttua heti kunnon yöunet.
Kotimatka Shanghaihin alkoi jännittävissä tunnelmissa. Lento
Kokkolasta Helsinkiin oli nimittäin kaksi tuntia myöhässä. Meille jäi aikaa
juosta ulkomaanterminaaliin passitarkastuksen läpi 20 minuuttia. Siinä tuli
aika hiki pintaan ja pulssi nousi vikkelästi. Onneksi ehdimme juuri ja juuri
Shanghain koneeseen. Tosin lentokentältä ostettavat tuliaiset jäivät tällä
kertaa kaupan hyllyille. Vaikka lento olikin yötä vasten, emme saaneet
kumpikaan nukuttua matkan aikana. Elokuvia tuli katsottua muutama. Saimme
onneksi välissämme olevan käsinojan nostettua ylös, siispä istuminen ei ollut
liian tukalaa. Kentältä pääsimme ystäväni Marjutin kuskin kyydissä, sillä hänen
äitinsä ja tyttärensä tulivat samalla lennolla. He vaan joutuivat odottamaan
pitkään, kun selvitin matkalaukun tuomista kotiin. Hassua, mutta toinen meidän
matkalaukuistamme ehti koneeseen, toinen ei. Odotimmekin seuraavana päivänä
laukkua saapuvaksi, ja niinhän se saapuikin yöllä varttia vaille yksi. Täällä
toimitusajat ovat hieman erilaiset kuin mihin olemme tottuneet. Loppu hyvin,
kaikki hyvin. Ruisleipää on vielä jäljellä muutama paketti!
Ellan loma loppui tänään eli tammikuun kymmenes päivä.
Aamuheräämiset ovat taas todellisuutta. Lotalla jatkuu opiskelu vielä tämän
viikon, sitten hänellä on kuuden viikon loma ennen seuraavaa kurssia. Minulla
jatkuu vielä vuorotteluvapaa tammikuun loppuun, sitten olen kesän loppuun
virkavapaalla. Juha ahertaa töissä, tällä viikolla hän matkustaa sekä keskelle
Kiinaa että pohjoiseen.
Lauantaina menimme Sannan ja hänen perheensä kanssa samaan
korealaiseen ravintolaan syömään, missä kävimme alkusyksystä. Ruoka oli todella
hyvää ja tällä kertaa Lottakin oli mukana nauttimassa ruuasta, edellisellä
kerralla hän oli tekemässä ruotsin ja kemian ylioppilaskokeita Suomessa.
Sunnuntaina pääsimme vielä tapaamaan kokkolalaista
ystäväämme Ainoa hänen asunnolleen Fudanin yliopistossa. Metrolla ja bussilla
aikaa kului puolitoista tuntia yhteen suuntaan, vaikka ihan samassa kaupungissa
asutaan. Teimme siis päiväretken Lotan kanssa sinne. Tuntuu haikealta, että hän
lähtee takaisin Suomeen, mutta samalla on kiitollinen mieli, kun olemme saaneet
pitää yhteyttä täällä. Ehkäpä taas joku
päivä tavataan täällä, Kokkolassa tai jossain ihan muualla!
