Syyskuun alku näkyy täällä
Shanghaissa lähinnä siinä, että viime viikonloppuna suljettiin asuinalueemme
ulkouima-allas. Meidän näkökulmastamme allasta olisi voinut ihan hyvin pitää
auki vielä pitkään, mutta täällä on erilaiset tavat. Juha ja Ella kävivät vielä viikonloppuna
polskuttelemassa altaalla. Viime viikot ovat menneet hurjaa vauhtia, sillä
meillä kaikilla on ollut paljon puuhaa. Itse olen ollut useasti palavereissa ja
kokouksissa. Suomi-koulun johtavana opettajana olen selvittänyt käytäntöjä ja opetussuunnitelmasuositusta
sekä osallistunut sekä opettajien että johtokunnan kokouksiin. Meillä on
tehokas ja toimiva tiimi molemmissa, joten tuloksia syntyy mukavalla tahdilla.
Olen aloittanut Ellan
koululla Upper Schoolin jousiorkesterin johtajana. Olen kokoustanut sekä rehtorin että
musiikinopettajien kanssa, tänä vuonna orkesterit ovat koulun jälkeen, joten
uusia tuulia on puhaltanut sielläkin koulussa. Viime keskiviikkona tapasin
ensimmäistä kertaa soittajat. Joukossa oli monentasoisia soittajia, joten
sovituksia olen muokannut uudestaan eri tasoille sopiviksi. Sain onneksi
koululta kannettavan tietokoneen lainaksi, joten olen pystynyt tekemään
nuotinnukset tietokoneohjelmalla. Huomenna on seuraava tapaaminen, pitää
muistaa monistaa uudet sovitukset ennen harjoituksia. Olen tosi innostunut uudesta pestistäni,
samalla vähän jännittää, miten pääsemme vauhtiin.
Shanghaista on tullut minulle
kovin mieluisa paikka asua. Nautin, kun saan katsella ikkunoista kaukana
siintäviä Pudongin puolen torneja ja toiselta puolelta Hongqiaon lentokentän
laskevia ja nousevia koneita. Liikenteen keskellä on helppoa kulkea
polkupyörällä ja metrolla pääsee nopeasti joka paikkaan. Taksit ovat myös
edullisia, joten kulkeminen on tosi vaivatonta. Toki joka paikkaan menee aikaa,
mutta eipäs minulla ole niin kiire, etten ehtisi ajoissa perille.
Elokuussa opiskeluajan
ystävämme piipahti Shanghaissa työasioilla ja ehdimme käydä yhdessä syömässä
dumplingeja. Lisäksi kiertelimme Yuyuan-alueella ihmettelemässä turisteja ja
basaarimeininkiä. Myös siskoni kummitäti miehineen käväisivät kaupungissa ja
heidänkin kanssaan nautimme samassa ravintolassa suussa sulavia dumplingeja. Ne
ovat siis kuumia, taikinanyyttejä, joiden sisällä on kasvis-, liha- tai
kalatäyte. Niitä dipataan soijakastikkeeseen ja nautitaan yhtenä suupalana.
Asuinalueellamme asuvat
suomalaiset järjestivät pihalla grillijuhlat. Toteutimme tarjoilun
nyyttäriperiaatteella. Paikalle saapui mukavasti porukkaa ja syötävää riitti
kaikille. Ella satutti itsensä, kun juoksi pimeässä puiden väliin jännitettyyn
naruun ja lensi voltilla nurmikolle. Päänsärkyä podettiin monta päivää. Nyt
jäljellä on enää haalistunut mustelma reidessä. Onneksi ei käynyt pahemmin.
Grillijuhlia vietettiin myös
Ellan koululla, siellä paikalla oli paljon väkeä ja tarjoilua moneen makuun.
Koululta sai jokainen osallistuja ruoka- ja juomalipun, sen jälkeen piti ostaa
itse, jos jäi nälkäiseksi. Ella kulki omien kavereidensa kanssa ja me istuimme
suomalaisten tuttujen kanssa katoksen alla. Tutustuimme myös uusiin
suomalaisiin, jotka olivat tulleet paikalle juuri ennen koulun alkua. Tuntui
kummalliselta, että olemme jo ”vanhoja” shanghailaisia heihin verrattuna ja
osasimme opastaa käytännön asioissa samalla tavalla kuin meitä autettiin yli
vuosi sitten.
Juha sai töistä viime vuoden
tapaan laatikollisen rapuja. Popsimme ne Varjosten kanssa viime vuoden tapaan.
Eli perinteitäkin alkaa syntyä. Elokuussa kävi ilmi, että ystävämme eivät
lähdekään pois täältä, vaan jatkavat toisessa firmassa työskentelyä. Olemme onnekkaita,
että saamme nauttia heidän seurastaan vielä kauemmin. Valitettavasti hyvä
ystäväni Tiina on muuttamassa lokakuun aikana pois miehensä toimipisteen
muututtua toiseen maahan. Olemme käyneet yhdessä golfaamassa ja viettäneet
paljon aikaa koulun opetussuunnitelman päivityksen suunnittelussa. Olen niin
kiitollinen, että olen saanut uusia, ihania ystäviä.
Ylihuomenna Lotta palaa
takaisin tänne opiskelemaan. Hän jatkaa kiinan opintoja syyslukukauden
ajan. Minulla jatkuu myös kieliopinnot
samaan malliin kuin keväällä eli opiskelen maanantaisin, keskiviikkoisin ja
perjantaisin kiinaa yliopistolla. Kävin eilen Marjutin kanssa yliopistolla
hakemassa opiskelijakortin. Paikalla oli muutama muukin, sillä Marjutin piti
ilmoittautua uutena opiskelijana muiden uusien kanssa eilen. Saimme
odotusnumerot 156 ja 157. Sillä hetkellä vuorossa oli numero 87. Odottelimme
kahvilassa yli tunnin, että pääsimme asioimaan toimistolle. Minusta tuntui
hauskalta, että moni työntekijä muisti minut keväältä ja yksikin tuli erikseen
halaamaan. Tulee tervetullut olo sielläkin.
Juha lähtee huomenna
työmatkalle Pekingiin. Hän tulee takaisin torstaina. Minulla on loppuviikosta
palavereiden lisäksi perjantaina opettajakokous, jossa tapaamme opettajien
kanssa ja valmistaudumme lauantain ensimmäiseen Suomi-koulun opetuskertaan. Sanna on vastuussa kahvilan ja kaupan asioista,
joten sekä kahvia että herkkuja voi ostaa päivän mittaan. Lotta tulee yhdeksi
opettajaksi täksi syksyksi. Tuntuu mukavalta, että saamme työskennellä yhdessä.
